141
Olin viikon matkoilla. Tutustuin suomalaiseen uutismateriaaliin vasta sunnuntaina lukemalla viikon lehdet. Kyllä viikon pystyy elämään ilman niitäkin!
Teemat eivät olleet muuttuneet. Tehy ja 141 pysyivät kärjessä ja pysyvätkin lähiviikot.
141 on tavattoman hankala kysymys. Aikoinaan neuvotteluihin osallistuneiden suomalaistenkin piirissä vallitse erimielisyys siitä, oliko kyse pysyvästä vai tilapäisestä asiasta. Neuvotteluiden loppuvaiheet vuonna 1994 olivat suorastaan kaoottisen sekavat. Lukekaa vaikka Veli Sundbäckin muistiinpanoja viimeisen viikon neuvotteluista Antti Satulin muistoksi tehdystä kirjasta Marginaalista ytimeen( toim. Alexander Stubb, Tammi 2006). 141 –asiasta kuitenkin sovittiin vasta kun jo olimme jäseniä. Asiasta löytyy erinomainen Antti Kuosmasen artikkeli samassa kirjassa.
Vastakkain oli ja on kaksi näkemystä. Suomella on perusteltu näkemys vakavien vaikeuksien tuen välttämättömyydestä kun taas komissiolle kansallinen tuki on mahdoton ajatus, koska yhteinen maatalouspolitiikka on unionin ydinkysymyksiä. Komissio pelkää taudin tarttuvan. Tästä on vieläkin kysymys. Siksi asia on niin vaikea ja siksi ratkaisua haetaan aina määräajaksi.
Mutta tehdään yksi asia selväksi. 141 –asiassa on neuvottelukumppanina komissio, jolle kyseessä on päätös jatkaako vai ei nykyistä käytäntöä taas muutamalla vuodella. Siis komission päätös: Suomen vastapuoli on komissio, eivät jäsenmaat. Siksi koplaaminen perussopimuksen hyväksymiseen on väärä strategia. Vaikka ruotsalaiset ja tanskalaiset kuinka lobbaavat komissiota asiasta, Ruotsi ja Tanska eivät ole osapuolia asiassa.
Koplaamisen seuraukset voisivat olla Suomelle paljon suuremmat kuin itse asia. Puola, Englanti ja Italia koplasivat huippukokouksessa sopimuksen hyväksymisen ehdoksi asioita, jotka olivat kokouksen päätösvallassa.
Jos Suomi nyt pysäyttää sopimuksen voimaansaattamisen 141-asian takia, otamme valtavan riskin tulevasta asemastamme ja vaikutusvallastamme unionissa. Avaamme Pandoran laatikon.
Silti, tuntui pöyristyttävältä lukea Alexander Stubbin kommentti ”pölhöpopulismista”. Vaikka euroedustajamme tapana on läpäistä julkisuus räväkästi, on räväkkyydelläkin rajansa, Alex hyvä!
lokakuu 30th, 2007 at 21:51
Tämä 141 on kyllä näin maallikolle kovin kiitollinen seurattava sekoilu ja kommentoinnin kohde.
Te asiantuntijat sanotte komission ja jäsenmaiden olevan eria asia, mutta onkohan ne todella? Maatalouskomissaari on tanskalainen Tanskasta.
Ihmeelliseltä tuntuu, että näin pohjoisessa ei saisi moisia tukia antaa, toisaalta tuntuu kummalta, etteivät ne tule EU:n pussista.
Mitä ihmettä EU tukee eteläisen euroopan maataloudessa, jossa on huomattavasti paremmat olosuhteet ja useat satokaudet kuin täällä? Vai tukeeko?
Onko tässä takana joku neuvostoaikainen suunnitelmallisuus siitä, että maataloutta hoidetaan etelässä, ei pohjoisessa? Eikös Neuvostoliitto toiminut niin?
Kyllä maallikolle tulee mieleen julkisuudesta, että nuo EU:n kanssa “neuvottelut” on täynnä lukuisia tappioita, joita sitten yritetään vääntelehtiä voitoiksi, vähintään torjuntasellaisiksi.
Onko Suomella jotain asemaa tai vaikutusvaltaa unionissa? Ei se oikein siltä tunnu. Millainen se on? Voiko se vielä huonontua?