Keskustelua, arviointia
Olen tällä palstalla monesti parahtanut, että Suomi tarvitsee Eurooppa-politiikan!
Parahtamisilla ei kansakunnan suuressa pyörässä ole merkitystä. Mutta sillä voi olla, että Helsingin Sanomat pääkirjoittaa tänään keskiviikkona samasta aiheesta. Ja kun vielä Paavo Rautio kirjoittaa yläkerran samana päivänä 141-asiasta, niin varmasti jossakin otetaan asiasta vaari. Hesari taitaa sittenkin olla arvovaltaisempi taho kuin Kannuvalimo!
Kenen pitäisi asiaa lähteä viemään? Hesarin pääkirjoittaja tölväisee think tankeja. Kohde taitaa olla Ulkopoliittinen Instituutti, jota Uudessa Suomessakin on moitittu näkymättömyydestä.
Mutta on niitä muitakin. Lähes kaikilla puolueilla on nyt omansa, Kokoomuskin kuulemma käynnistää omansa. Niillä kaikilla on ainakin mielikuvitusta osoittavat nimet. Ne ovat siis siinä mielessä luovia. Mutta yhtä puuttuu: think tankin täytyy pystyä riippumattomaan ja asiantuntijuuteen perustuvaan toimintaan. Puolueitten think tankin ovat jotakin muuta.
Think tankin tehtävänä on paikantaa ja nostaa keskusteluun tärkeitä ja ajankohtaisia asiakokonaisuuksia yhteiskunnassa. Niiden pyrkimyksenä on muuntaa asiakokonaisuudet politiikka-teemoiksi riippumattomana ja asiantunte-mukseen nojaavina toimijoina.
Think tank voi olla myös tiedonvaihdon ja informaation foorumi esille nostettujen teemojen muotoilussa ja niihin liittyvässä keskustelussa ja päätösten teossa. Ne toimivat myös yhteiskunnallisten keskustelujen areenana ja rohkaisijoina
Think tank ei voi sitoutua yksittäisiin teemoihin kovin pitkäksi aikaa. Se nostaa esille tärkeitä asioita ja panee ne liikkeelle, mutta muut tahot vievät niitä eteenpäin. Sen jälkeen se siirtyy uusiin teemoihin ja tekee saman.
Nyt se teema todella on Suomen Eurooppa-politiikka ja Euroopan kehitys. Tältä pohjalta jatketaan, Kannussa. Ehkäpä joku taho ilmoittautuu luomaan taloudellisen perustan sille, että Kannusta tulee Suomen ainoa oikea think tank!
marraskuu 1st, 2007 at 15:54
Uskoisi jo maan hallituksen ja Ulkopoliittisen instituutin aktivoituvan.
Kannuvalimon kaltaisia riippumattomia keskustelijoita tarvitaan joka tapauksessa.
Esimerkki tietoisesta keskustelun laimentamisesta on väitetty Eurooppa-neuvoston päätös, jonka mukaan EU:n kansalaisille ei tarjota luettavaa koonnosta uudistussopimuksesta. Voiko todella Suomen hallitus seistä sellaisen päätöksen takana?