Fifty – Fifty
Kääntöpaikalla ollaan, näillä minuuteilla, vähän yli yhdeltätoista keskiviikkoiltana. Halloweenistä ei taidettu viisikymmentä vuotta sitten Suomessa tietää, mutta monasti olen itseni elämässäni Suureksi Kurpitsaksi tai muuten vain hulluksi tuntenut.
Olen odottanut koko päivän, koska se alkaa tuntua, että tulee viiskyt prossaa täyteen. Viestintä on ollut sen verran tiivistä, ettei ole joutanut miettimään: kännykkä on soinut sekä naksunut tekstiviestejä, sähköpostissa on ollut vilkasta, sähkeitä on tiputellut ja kukkiakin on kannettu ulko-ovenkahvaan, kun ovikello on meillä armeliaasti vaiennut. Ja välillä konservatorion hallituksen kokous, ja sitten vielä apuraha-anomukset Kulttuurirahastoon, läänin taidetoimikuntaan ja valtion säveltaidetoimikuntaan – ja perinteinen kiri pääpostiin viime minuuteilla. Vaikkei mitään heruisikaan, niin tuntuu hienolta olla ainakin hetki Oikeata Taiteilijaa. Juhlapäivä huipentui, niin kuin meillä on turkulaistapana, ravintola Pippurimyllyn pettämättömään menyyhyn, mukavasti tässä naapurissa, St.Martin-On-the-Hills.
Aamulla olin herännyt jo sen verran ennen Hugo-koiran Happy Birthdayn varaslähtöä (kynttilän sytyttäminen syntymäpäivän aamua merkitsee hänelle laulun alkua), että sävelsin mielessäni jälleen ensimmäistä orkesteriteostani, kuvaa täsmälleen kahden vuoden takaisesta Venetsian-reissusta: Ora solare, kun kelloa siirrettiin taakse päin, ja kun vesi nousi yön aikana kaikkien aikojen 16:ksi korkeimmaksi. Kohta taitaa olla aika siirtää teos tietokoneelle. Ennen kokoukseen lähtöä kävin pikaisesti suihkussa, jolloin – toinen päivän produktiivisimmista hetkistä – päähän tulvi jo useamman vuoden tulollaan ollut sovitus joululauluista kauneimmasta, Maa on niin kaunis. Oli pakko heti kirjoittaa se koneelle pienen myöhästymisen uhallakin. Lähetän sen kiitokseksi onnitteluista; kantaesityksen johdan varmaan oman Sympaatti-kuoroni joulukonsertissa Helsingin Vanhassa kirkossa 15.12., mikäli laulajat suostuvat. Ovatpahan tottuneet vähän kaikenlaiseen 28 vuoden aikana.
Mikä lie 50-vuotispäivässä niin erikoista, että Hesari, ÅU ja jopa Turun Sanomatkin haastattelee? Ja selvisi sekin mysteerio, miten Suomen Kuvalehden viimeisen aukeaman äijägalleriaan pääsee. Lehti lähetti hyvissä ajoin kirjeen, jossa pyysi saada julkaista kuvan. En kieltänyt. Ei vastaanottoa.
Niinpä juhlat jäivät nyt Pippurimyllyyn. Palataan asiaan sitten, kun pidän ensi vuonna Sen Sävellyskonsertin. Kiitos vain onnitteluista, Suomen Säveltäjät ry! Sekä huolestuneet Elina Helsingin kaupunginorkesterista ja Musiikkitalon Hena, ison kuopan laidalta, pohtimassa tenniskentän pystyttämistä konserttipalatsin paikalle. Ja Kannun isotveljet. Ja te kaikki, rakkaat ystävät, läheltä ja kaukaa!
Ollaan käännytty kotimatkalle.
marraskuu 1st, 2007 at 0:23
Arkeen!
Ootko muuten huomannut, että oot kakskyt juttua musta perässä?
Olit ennen edellä…
O N N E A !
Visa 51
marraskuu 1st, 2007 at 0:29
Joo, olen huomannut. Yllätän joku päivä: 24 juttua, sopiiko?
marraskuu 1st, 2007 at 0:30
Jos pappa vaan jaksaa…
marraskuu 1st, 2007 at 1:33
Gratulis vaan !
marraskuu 1st, 2007 at 8:19
Odottelin illalla T-P:n omaa blogiterveistä, jotta olisi voinut tuikata onnittelut. Tulihan se viimein. Nyt siis myöhäiset ja lämpimät onnittelut 50v:lle. Jäin eilen HS:n jutun luettuani muistelemaan milloin olet onnistunut meitä Sympaatissa oikein kunnolla kohahduttamaan. Ei tullut heti mieleen. Ehkä se nyt on tämä Maa on niin kaunis -sovitus. Sunnuntaina se ehkä nähdään, kun tapaamme harjoitusten merkeissä tuon Lyrisch Tragisch Tenorin luona.
Terveisin
Paavo
P.S. Heli oli kuulemma lähettänyt onnittelut ajoissa.
marraskuu 1st, 2007 at 11:19
Kiitos teille kaikille tätäkin kautta! Ketäs pappaa, Visa, tarkoitat? Ehkä lukijoilla olisi enemmän kestämistä.
Mukavaa, että Kannua kallistellaan aina Uus’maalla asti – vai missä tämä uus’maa sijainneekaan. Ollaan kyllä mietitty (jos nyt tulkitsen osoitettasi oikein) elämää “maalla”. Tai ainakin minä. Kun mökillekään ei oikein pääse talviaikaan, joka nykyään on enemmän ja enemmän kokoaikaista kelirikkoa.
Paavo, Heli kyllä hoiti teidän perheenne viestinnän. Niin se tuppaa meilläkin olemaan. Maa on niin kauniin sulatteluun tarjoan sunnuntaina vähän makeampaakin herkkua. Ruotsissa Härlig är jorden ei muuten ole joululaulu, vaan suosittu koko vuoden. Sympaatille se on yksi niistä muutamasta, joita melkein kolmeen vuosikymmeneen ei taida olla pudotettu kertaakaan joulukonsertin ohjelmasta.
Minusta tässä on suomen kielen kaunein lause: Maa on niin kaunis. Siksi haluan pysäyttää musiikin hetkeksi sen jälkeen. Eikö olekin maa kaunis? Paavo, kuinka pitkälle näin voi sanoa EU:n perspektiivissä?
TP
marraskuu 1st, 2007 at 13:51
Vastaus löytyy viestistäsi. Härlig är jorden, eikä Härligt är landet (vrt. Maamme/Vårt land). En siis lähtisi rajoja vetämään kuten en Luojan taivaaseenkaan.
Paavo
marraskuu 1st, 2007 at 14:37
Muille lukijoille kerrottakoon, että tämä Sympaatti on Kamarikuoro Sympaatti (ei lapsi/nuorisokuoro Sympaatti) vuodelta 1979. Alkuperäiseltä nimeltään Laulu- ja soitantayhtye Sympaatti, jota TP on johtanut (yli)puolet elämästään, ja laulajienkin…
Tervetuloa vaan kaikki Helsingin Vanhaan kirkkoon 15.12.2007 klo 14:30 kuulemaan perinperinteisiä joululauluja … ja nyt sitten ehkä yhtä uusioperinteistä laulua.
Vapaa pääsy, ohjelmien tuotto menee kokonaan hyväntekeväisyyteen.
marraskuu 1st, 2007 at 15:47
Tulithan sieltä esiin, T-P, pikkuveli. Onneksi pääsit Pippurimyllyyn syömään! Toivottavasti se on terveydeksesi!
Minua muuan pyhäkoulun opettaja vaaritteli jo 12 vuotta sitten vaikka harmaita hiuksia oli silloinkin vaan vähän. Sullahan ei myöskään ole paljoo harmaata tukkaa. Pistä vain, pappa, Visa-herralle kampoihin.
Toissavuotisen joulukonsertin jälkeen muuan tanskalainen kertoi iloinneensa erityisesti sen heikäläisen kansanlaulun kuulemisesta. Liekö sleesialaisen laulun suomenkieliset sanat käännetty tanskasta?
Eikö ollut Paavo ruodussa silloin kun Vanhan kirkon vs urkuri laittoi enkelin lentämään pari vuotta sitten? Ihan onnistuneesti! Arvaan, että laulajat suostuvat uutuuteesikin tai sitten eivät, mutta ainakin yrittävät.
marraskuu 3rd, 2007 at 14:07
“Fifty – Fifty” vai niinkuin Matti Nykänen sanoisi: Fifty-Sixty”.