Ruokapata poreilee
Ruoka on todella suuren mielenkiinnon kohteena koko ajan. Viikonlopun aikana lueskelin tai seurasin mielipiteitä puolesta ja vastaan.
Perjantaina ilmestyneessä Markkinonti&Mainonnassa ärsytti Clarisse Berggårdhin kolumni, jossa hän ilmoittaa olevansa valitettavan epäkiinnostunut ruuasta. Outoa puhetta aikakauslehtitalon mediamyynnistä vastaavalta johtajalta.
”Suomalainen ruokakauppa ei tee mitään inspiroidakseen tai tehdäkseen arkisesta ruokahuollostamme edes hiukan hauskempaa,” jatkaa kirjoittaja ja jaksaa kuitenkin toivoa ”uudenlaisia elämyksellisiä ruokakauppojaa”.
Kukapa sellaisia ei toivoisi, taitaa vaan olla niin, että itse kunkin elämyksellisyyden odotus on kovin erilaista…
Hesarissa keittiömestari Henry Alénia kuljetettiin ruokakaupassa ihmettelemässä einesten paljoutta. Ja ravitsemustieteilijät taas julistivat einesten olevan kotiruoan luokkaa ravintoarvoltaan. Entäs taas se maku? Tai tuoreus? Se sitä elämyksellisyyttä on!
Saman Hesarin kainalojuttuina oli tarinaa ranskalaisesta ja tanskalaisesta ruokakaupasta. Kummassakin pääosassa oli pakkaamaton tuore ruoka ja se, kuinka paljon asiakkaat sellaista arvostavat!
Meillä kuluttajille uskotellaan, että me itse haluamme perunat valmiiksi pestynä ja broilerin valmiiksi suikaloituna hunajamarinadissa. Uskokoon tuon ken tahtoo.
Perinneruokaakin einesteollisuus pitää hengissä, toteaa elintarviketutkija ja viittaa maksalaatikon menestykseen kovassa markkinassa. Liekö syynä hyvä maku (se on hyvää!) vai se, että suuren osan maksalaatikosta syövät koirat…
marraskuu 19th, 2007 at 11:22
Kas vaan vähän odotinkin kommenttiasi HS:n jutusta. Samaa juttua ehdin itsekin kommentoida ja aika samalla tavallakin.
Mitä elämyksellisiin ruokakauppoihin tulee, niin ei siihen mitään uudenlaista vaadita vaan vanhanaikaisuutta. Pienet lähikaupat kunniaan, ja mieluiten palvelevina erikoisliikkeinä. Lihakauppa, vihannespuoti, leipomo, kalakauppa, juustopuoti jne. Itsepalveluun perustuvilta jättimarketeilta on turha mitään elämyksiä odottaa. Vai voisiko ajatella kauppahallimaista jättimarkettia, jonka elintarvikeosasto muodostuisi yksityisten yrittäjien palvelutiskeistä? Tuskinpa vaan tässä kauppaketjujen luvatussa maassa.
PS. Meillä kotona koiralle kelpaa vain kaikkein kallein maksalaatikko. Vaimon kanssa pistellään kyllä ihan sujuvasti forssalaistakin. Tosin itsetehtynä maksalaatikkokin on parasta – eikä edes kovin suuritöistä.
marraskuu 19th, 2007 at 11:32
Sanoit: “Ja ravitsemustieteilijät taas julistivat einesten olevan kotiruoan luokkaa ravintoarvoltaan.”
Erinomaisessa kirjoituksessasi pisti silmään tuo yllä näkyvä lause. En tiedä millaisilta ravitsemustieteilijöiltä olet asiaa tiedustellut, mutta minulta jos olisit kysynyt, niin olisin vastannut:
“Kun mikroaaltouuni sanoo “pling” silloin kaikki toivo on mennyt siinä, että einesruoasta saisimme ravintoarvoltaan kotiruoan luokkaa olevaa sapuskaa. Tämä ei johdu siitä syystä, että mikroaallot tuhoaisivat ruoan. Ei – mikrossa lämmittely on se viimeinen pisara siinä lämmittely – jäähdyttely – lämmittely – jne. -ketjussa joka sitten lopulta vie kaikki vitaaliaineet ruoasta. Tätä ei tietenkään elintarviketeollisuus myönnä. Suomen valmisruokakonsepti on aivan käsittämätön. Mielestäni einesruoan epäterveellisyyttä ei korosteta Suomessa tarpeeksi.”
Christer Sundqvist
Ravintovalmentaja (FT)
marraskuu 19th, 2007 at 13:15
Hesarin jutussa ravitsemustieteen professori Leena Räsänen.
terv
VN
marraskuu 20th, 2007 at 0:13
“Vai voisiko ajatella kauppahallimaista jättimarkettia, jonka elintarvikeosasto muodostuisi yksityisten yrittäjien palvelutiskeistä? Tuskinpa vaan tässä kauppaketjujen luvatussa maassa.”
Loistava idea, kunpa toteutuisi. Helsingissä Rautatientorin S-Marketissa on toki Chef Wotkinsin leikkeleille ja makkaroille omistettu soppi, ellei jopa temppeli. Kuuluu jokaisen Stadin reissun hamstrauskohteisiin.
http://www.chef-wotkins.com/
marraskuu 20th, 2007 at 12:26
Pariisilainen elämys – taannoisilla ikkunaostoksilla eräänä iltana Fauchonin ruutujen takana koin pienen yllärin. Paikalla oli muitakin, tosin toisella puolella ruutua. Kaksi pientä hiirtä vietti tosi makumatkaa mahtavia herkkuja napostellen ikkunasta toiseen. Päätin jättää väliin suunnitellut ostokseni seuraavana päivänä.