Kypsän yhteiskunnan kipuja
Suomessa on nyt ollut jatkuvaa taloudellista kasvua yli kymmenen vuotta. Suomi on vauraampi ja vakaampi kuin koskaan. Suomi voi hyvin. Suomi on saavuttanut nyt tämän eletyn vaiheen eräänlaisen klimaksin ja kypsän vaiheen.
Tämä ajatus pyörii mielessäni, kun olen koettanut jäsentää viime viikkojen tapahtumia. Kypsässä hyvänolon tunteessa yhteiskunta on myös huonosti valmistautunut vastaanottamaan yllättäviä haasteita. Sekä Jokela että Tehy ovat esimerkkejä tästä. Jokela pani yhteiskunnan tolaltaan. Emme osanneet odottaa, että joku tällä tavalla häiritsisi hyvää elämäämme. Lopulta syykin löytyi: käsiaseet.
On hämmentävää, millaisella intensiteetillä tiedotusvälineet ovat tapausta käsitelleet. Iltapäivälehdistö ja aikakauslehdet etunenässä, mutta onpa Ylekin asialla jaksanut elämöidä. Oli helpottavaa lukea Minna Passin itsetutkistelua Hesarissa sunnuntaina.
Tehyn politiikan hoitaminen on myös ollut vaikeata. Vaikka olisi kuinka poliittisesti epäkorrektia sanon kuitenkin, että maan hallitusta myöten mentiin yli. Kriisilain säätäminen hätäisesti oli minusta ylilyönti ja ymmärrän hyvin hoitajia, jotka kokivat saamansa työmääräyksen loukkaavaksi.
Kypsässä vaiheessa olevan hyvän yhteiskunnan on kovin vaikeata käsitellä ennakoimattomia häiriötekijöitä. Kypsä yhteiskunta ei ole valmistautunut niihin. Se ei myöskään halua rikkoa vakautta ja tyytyväistä hyrinää vaikeista asioista päätöksiä tekemällä. Pakotieksi on keksitty loistava idea – selonteko!
Kaikki hankalat asiat työnnetään selontekoon. Päätöksentekoa, jos ei nyt hukuteta selontekoon, ainakin voidaan työntää sopivampaan aikaan. Usein selonteko antaa perusteet uudelle selonteolle. Jos oikein hyvin käy, asia ratkeaa itsestään, ilman päättämistä sanotaanpa selonteossa mitä tahansa. Maailma muuttuu ja asia ratkeaa.
Tätähän on jo klassinen esimerkki turvallisuuspolitiikka, jossa vaikeat asiat hukutetaan selontekoihin. Niitä on nytkin tekeillä puolisen tusinaa.
marraskuu 20th, 2007 at 15:47
Jossittelu on jossittelua, mutta ymmärrän Eskoa paremmin tarvetta laatia potilasturvalaki. Olisi ollut kauheaa, jos tilanne olisi päässyt – syystä tai toisesta – siihen, että ihmisiä alkaa kuolla, kun ei ole hoitoa. Ellei tuohon kauheimpaan mahdollisuuteen olisi millään tavoin varauduttu, olisi päitä jälkeenpäin taatusti vaadittu vadille enemmän kuin tavalliseen keittiökulhoon mahtuu. Jollakulla olisi ollut asiasta juridinenkin vastuu. Luultavasti ei ammattijärjestöllä.
marraskuu 20th, 2007 at 23:36
Tuo “kypsä yhteiskunta”-termi sai minut kirjoittamaan tämän kommentin. Se ei ihan suoraan liity Antolan blogiin, vaan katsoo asiaa hieman päivän tilannetta laveammasta näkökulmasta.
Minusta tuntuu, että alamme olla jo ylikypsän yhteiskunnan vaiheessa. Sen tilaa kuvaa osuvasti Matti Nykäsen kysymys viime talvelta: “hei missäs me oikein ollaan; oonks´ määkin siellä?”
Tämä ylikypsyys on seuraus siitä, että yksi suuri kertomus on väistämättä tiensä päässä. Pekka Kuusen ja muiden viitoittama hyvinvointiyhteiskunnaksi kutsuttu rakennelma kulkee nykymuodossaan kohti loppuaan. Kasvu, kasvu ja kasvu oli sen tunnuslause. Nyt ei enää edes 5-6 %:n vuotuinen kasvulukema riitä pitämään yllä vuosien mittaan rakennettujen palveluiden tasoa. Suhdannehuipullakin kunnat yhä velkaantuvat lisää.
Samaan aikaan käy yhä selvemmäksi, että numeroiden taustalla laadullinen hyvinvointi on kääntymässä ja pitkälti jo kääntynytkin pahoinvoinniksi. Suvaitsevaisuus on mennyt “överiksi” ja lähentelee välinpitämättömyyttä. Usko Järjestelmän kaikkivoipaisuuteen horjuu. Antolan mainitsemista selonteoista ei seuraa määrätietoista johtajuutta, kun näkemys puuttuu. Johtajat suorastaan briljeeraavat sillä, että he ovat “vain tavallisia ihmisiä”, silloinkin kun heidän pitäisi pystyä nousemaan eliitiksi, joka pystyy tuon johtajuuden ottamaan.
Kauhunsekaisin tuntein odottelen seuraavien vaalien jälkeistä aikaa. Kun demarit silloin politiikan väistättömän logiikan mukaan tulevat mukaan hallitukseen, on edessä Suomen “suden hetki”. Pystyvätkö he silloin tuomaan sellaista uutta ajattelua ja eliittiä, joka pystyy uudistuksiin. Tällä hetkellä näyttää varsin kehnolta. Kyttäillään kannatuslukuja ja haetaan keinoja vallan kahvaan palaamiseksi. Mitä sillä vallalla rajusti muuttuneissa olosuhteissa tultaisiin tekemään, ei tunnu kiinnostavalta puheenaiheelta. Viittauksia siirtymisestä oikealle tai vasemmalle en voi pitää kaivattuna älyllisenä keskusteluna. Kaiken lisäksi tuota vähäistäkin keskustelua käyvät samat vanhat naamat, jotka tähän umpikujaan johtavat päätökset ovat tehneet.
Tämän päivän akuutilta katastrofilta onneksi vältyttiin. Meneillään oleva hiipivä haaste on kuitenkin suuruusluokaltaan ihan toista suuruusluokkaa.
marraskuu 21st, 2007 at 13:40
Tässä eilen seurasin TEHY -keskustelua televisiosta. Siitä sai sen käsityksen, että TEHYläisiä olisi jujutettu korotuksissa aika tukevasti. Hämmästyttää, jos TEHYllä ei ole omia matemaatikkoja…
Ilmeisesti työantajien vaikerrus kalliista sopimuksestakin on sitten täysin perätön.
Jos sopimus on muiden terveydenhoitoalan sopimusten luokkaa, miksi työantajat antoivat lakkoon valmistautumisen mennä niin pitkälle? Miksi sairaaloille annettiin tulla “kymmenien miljoonien” kulut? Eikö tuo ole aika vastuutonta touhua? Taitaa olla korotusmatematiikka silläkin puolella puutteellista.
marraskuu 21st, 2007 at 15:28
Valtakunnansovittelijan toimisto on antanu tiarotteem minkä mukka on tosi helpottava kun pääse sovittelema insinööriliito sopimustilannet. Siäl luulis ainakin et eres toinen osapuali suurin piirtein ossa laske kuimpal täsä korotust saati.
(Uutissi Turust 21.11.2007)