Artikkelin Kypsän yhteiskunnan kipuja kommentit

Kirjoittaja: heikkilä

heikkilä — Wed, 21 Nov 2007 13:28:34 +0000

Valtakunnansovittelijan toimisto on antanu tiarotteem minkä mukka on tosi helpottava kun pääse sovittelema insinööriliito sopimustilannet. Siäl luulis ainakin et eres toinen osapuali suurin piirtein ossa laske kuimpal täsä korotust saati.

(Uutissi Turust 21.11.2007)

Kirjoittaja: Lyrisch Tragisch Tenor

Lyrisch Tragisch Tenor — Wed, 21 Nov 2007 11:40:39 +0000

Tässä eilen seurasin TEHY -keskustelua televisiosta. Siitä sai sen käsityksen, että TEHYläisiä olisi jujutettu korotuksissa aika tukevasti. Hämmästyttää, jos TEHYllä ei ole omia matemaatikkoja…
Ilmeisesti työantajien vaikerrus kalliista sopimuksestakin on sitten täysin perätön.
Jos sopimus on muiden terveydenhoitoalan sopimusten luokkaa, miksi työantajat antoivat lakkoon valmistautumisen mennä niin pitkälle? Miksi sairaaloille annettiin tulla “kymmenien miljoonien” kulut? Eikö tuo ole aika vastuutonta touhua? Taitaa olla korotusmatematiikka silläkin puolella puutteellista.

Kirjoittaja: VPA

VPA — Tue, 20 Nov 2007 21:36:47 +0000

Tuo “kypsä yhteiskunta”-termi sai minut kirjoittamaan tämän kommentin. Se ei ihan suoraan liity Antolan blogiin, vaan katsoo asiaa hieman päivän tilannetta laveammasta näkökulmasta.

Minusta tuntuu, että alamme olla jo ylikypsän yhteiskunnan vaiheessa. Sen tilaa kuvaa osuvasti Matti Nykäsen kysymys viime talvelta: “hei missäs me oikein ollaan; oonks´ määkin siellä?”

Tämä ylikypsyys on seuraus siitä, että yksi suuri kertomus on väistämättä tiensä päässä. Pekka Kuusen ja muiden viitoittama hyvinvointiyhteiskunnaksi kutsuttu rakennelma kulkee nykymuodossaan kohti loppuaan. Kasvu, kasvu ja kasvu oli sen tunnuslause. Nyt ei enää edes 5-6 %:n vuotuinen kasvulukema riitä pitämään yllä vuosien mittaan rakennettujen palveluiden tasoa. Suhdannehuipullakin kunnat yhä velkaantuvat lisää.

Samaan aikaan käy yhä selvemmäksi, että numeroiden taustalla laadullinen hyvinvointi on kääntymässä ja pitkälti jo kääntynytkin pahoinvoinniksi. Suvaitsevaisuus on mennyt “överiksi” ja lähentelee välinpitämättömyyttä. Usko Järjestelmän kaikkivoipaisuuteen horjuu. Antolan mainitsemista selonteoista ei seuraa määrätietoista johtajuutta, kun näkemys puuttuu. Johtajat suorastaan briljeeraavat sillä, että he ovat “vain tavallisia ihmisiä”, silloinkin kun heidän pitäisi pystyä nousemaan eliitiksi, joka pystyy tuon johtajuuden ottamaan.

Kauhunsekaisin tuntein odottelen seuraavien vaalien jälkeistä aikaa. Kun demarit silloin politiikan väistättömän logiikan mukaan tulevat mukaan hallitukseen, on edessä Suomen “suden hetki”. Pystyvätkö he silloin tuomaan sellaista uutta ajattelua ja eliittiä, joka pystyy uudistuksiin. Tällä hetkellä näyttää varsin kehnolta. Kyttäillään kannatuslukuja ja haetaan keinoja vallan kahvaan palaamiseksi. Mitä sillä vallalla rajusti muuttuneissa olosuhteissa tultaisiin tekemään, ei tunnu kiinnostavalta puheenaiheelta. Viittauksia siirtymisestä oikealle tai vasemmalle en voi pitää kaivattuna älyllisenä keskusteluna. Kaiken lisäksi tuota vähäistäkin keskustelua käyvät samat vanhat naamat, jotka tähän umpikujaan johtavat päätökset ovat tehneet.

Tämän päivän akuutilta katastrofilta onneksi vältyttiin. Meneillään oleva hiipivä haaste on kuitenkin suuruusluokaltaan ihan toista suuruusluokkaa.

Kirjoittaja: heikkilä

heikkilä — Tue, 20 Nov 2007 13:47:31 +0000

Jossittelu on jossittelua, mutta ymmärrän Eskoa paremmin tarvetta laatia potilasturvalaki. Olisi ollut kauheaa, jos tilanne olisi päässyt – syystä tai toisesta – siihen, että ihmisiä alkaa kuolla, kun ei ole hoitoa. Ellei tuohon kauheimpaan mahdollisuuteen olisi millään tavoin varauduttu, olisi päitä jälkeenpäin taatusti vaadittu vadille enemmän kuin tavalliseen keittiökulhoon mahtuu. Jollakulla olisi ollut asiasta juridinenkin vastuu. Luultavasti ei ammattijärjestöllä.