Vapaa Kosovo?
Marraskuun 27. päivä viime vuonna kirjoitin Kannuun otsikolla ”Kosovo, taas”. Nyt asia sitten ajankohtaistui. Kosovo julistautui eilen itsenäiseksi. Hyvin tilannetta kuvaa, että itsenäisyyttä juhlittiin Albanian lipun alla.
Suomi on vähän niin kuin kummisetä uudelle valtiolle. Toinen kummi onkin sitten Amerikan Yhdysvallat. Suomen läsnäolo käynnistyi 1999 Ahtisaaren roolilla kun hän poisti kuvioista serbihallinnon ja etenkin Slobodan Miloševićin. Ahtisaari palasi asiaan uudestaan 15 vuotta myöhemmin ja johti itsenäistymismallin laatimista. Ja toimipa Harri Holkerikin alueella.
Kosovo on kaikkea muuta kuin valmis itsenäisyyteen. Järjestystä valvovilla EU:n turvallisuusjoukoilla on nyt neljän vuoden pesti. EU laittaa rahaa 40 miljardia euroa ikään kuin huomenlahjaksi jo olemassa olevan tuen lisäksi. Yhdysvaltojen panoksesta en tiedä.
Kosovolla ei ole ruusuista tulevaisuutta. Sen kansantulo henkeä kohti on 1100 euroa (Suomi 32 000). Virallinen työttömyys 42%. Kun ihmisten kuitenkin on jollakin tapaa elettävä, voi helposti kuvitella, että elannon hankkimiseen käytettään ei-tilastoitavia keinoja.
Kosovo tulee olemaan pitkään eräänlainen EU:n siirtomaa, vähintäänkin huoltohallintoalue. EU -tuki pyrkii pitämään ihmisiä hengissä ja saamaan taloutta liikkeelle. Eikä tässä vielä kaikki: EU:n täytyy myös pistää pystyyn demokraattinen hallinto maassa ja varautua sen ylläpitämiseen, vuosiksi.
Kosovon tunnustamisesta aiheutuu kansainvälisiä jännitteitä, joita ei uskalla edes arvioida. Presidentti Putinin viime viikon tiedostustilaisuus puhuu puolestaan. Toivotaan kumminkin kosovolaisille menestystä.
Toivotaan menestystä myös kummisetä-Suomelle. En kadehdi Ilkka Kanervaa, ETYJin puheenjohtajamaan ulkoministeriä, onnea ja menestystä valitulla tiellä.
helmikuu 18th, 2008 at 0:51
Historiaa on vaikeaa ymmärtää jälkikäteen. Vielä vaikeampaa sitä lienee ymmärtää etukäteen. Millä logiikalla liittosuhteiden domino alkoi kaatua Balkanilla vuonna 1914? Olen lukenut asiasta usein, mutta en oikein saa kokonaisuutta ymmärrettyä. Yhtäläisyydet nykytilanteeseen pelottavat. Kuinka vahvasti Venäjä on sitoutunut Serbian tueksi ja mihin saakka se on uudessa voimantunnossaan valmis? Onko EU todella Kosovon tukena, jos tämä menee pahaksi? Koiviston kerrotaan fundeeranneen Viron vapautuessa, että jos lähtee tukemaan irtautumista, niin silloin olisi lähdettävä tukemaan niin, että on valmis tukemaan loppuun saakka. Olisiko Eurooppa valmis muihinkin kuin taloudellisiin uhrauksiin pienen albaanikansan puolesta? Olisiko Suomi? Ei taitaisi montaa ääntä saada vaaleissa se puolue, joka ilmoittaisi: Viis venäjä -suhteestamme, eläköön vapaa Kosovo! Eläköön se silti.
helmikuu 18th, 2008 at 8:28
Olisiko tässä Kosovo-keississä myös pieni Ahtisaari-rehabilitaation paikka Suomessa? Tuntuu että Matka-Maraa ei osata arvostaa edelleenkään tarpeeksi. Ulkopuolinen, ylipainoinen, kävelee hassusti. Kuitenkin iso taustatekijä tässäkin itsenäisyysasiassa. Ja presidenttinä raikas tuulahdus juuri sieltä ulkopuolisuudesta.
helmikuu 18th, 2008 at 8:44
Jari Nikkola kirjoittaa asiaa. Olen aina täältä sivusta käsin ihmetellyt, onko Suomella ollut varaa pitää Ahtisaaren veroinen osaaja ulkopuolella virallisen ulkopolitiikan hoidon. Helsingissä puhutaan, että takana olisi ns. yleisiä syitä ulkopolitiikan johdon puolelta.Ainakin Ahtisaaren CMI pääsi valtionavun piiriin vasta porvarihallituksen toimesta.Tuntuu kovin valitettavalta, jos asia on niin kuin huhutaan.
helmikuu 18th, 2008 at 10:05
Arvelen Ahtisaarelle itselleenkin sopivan paremmin tämän nykyisen roolin virallisen ulkopolitiikan hoidon ulkopuolella. Omillaan toimiminen tuo sen lisäripauksen puolueettomuutta ja riippumattomuutta, joka auttaa herkimmissä neuvotteluissa. Ahtisaaren puheista olen ollut päättelevinäni myös, että nykyisen roolin tarjoama asialista on hänelle Suomen tavallista ulkopoliittista agendaa mieluisampi.
Sinänsä olen kyllä aivan samaa mieltä, Ahtisaari on Suomessa valtavan aliarvostettu, hänhän on nyt kätilöinyt jo kaksi valtiota tähän maailmaan ja useampiakin rauhansopimuksia ja lukemattomia hankkeita. Lisäksi hänen toimistonsa yhtenä johtoajatuksena on ollut alusta alkaen kouluttaa nuoria suomalaisia kykyjä kansainväliseen toimintaan.
Kosovolla on edessään vaikea tie, mutta sen nykytila on suuresti vuosikymmenten sotien ja alueen aseman epävarmuuden seurausta. Kaikki tiedämme, miten paljon parempi on rakentaa omaa. Ehkä olen ylioptimistinen, muta jos EU:n poliisihankkeen tuella saadaan mafia alueella aisoihin, on Kosovolla suunta voimakkaasti ylöspäin. Expat-kosovolaiset ympäri Eurooppaa ovat alueen ehkä merkittävin voimavara.