Luontokuvaajan uralla
Aloitin eilen luontokuvaajan urani tallentamalla kiinnostavaa luontotapahtumaa kännykkäkameraani.
Tässä tietokoneen äärellä istuessa ruudulle ponnahtaa erilaisilla syötteillä katkeamattomana virtana toinen toistaan julmempia uutisia.
Joskus on hyvä nostaa katseensa ruudulta ja huomata mitä luonnossa tapahtuu. Siellä tapahtuu – ja jopa ihan lähellä.
Oman työpöytäni edessä oleva ikkuna avautuu kattotasanteelle Turun ydinkeskustassa. Olen jo pitempään kiinnittänyt huomiota tasanteella lojuviin variksenhöyheniin ja –raatoihin. Viimeksi mainittujakin on esillä silloin tällöin.
Eilen havaitsin mistä niitä tulee. Paikalle lentää haukka, tappaa, raatelee ja lentää lopuksi saaliineen rauhallisempaan ruokailupaikkaan, ellei sitten syö ikkunani alla, kuten monesti on tehnyt luurangoista päätellen.
PS. Tässä korttelissa on parikymmentä ravintolaa eri kohderyhmille, miksei siis yhtä myös kaupunkihaukoille…
helmikuu 22nd, 2008 at 14:45
Vapise, Hannu Hautala!
helmikuu 22nd, 2008 at 16:24
Heikkilä,
siinä mielessä kannattaiski ku me molemmat on kuvattu petolintuja. Eiks’ Hautala tullut tunnetuksi parittelevilla kotkillaan. Mulla kun on ruoka mielessä, mun mestariteos on variksen syönti… Toisaalta, kun mä olen tällanen nuoremman polven kuvaaja täältä Lounais-Suomesta ja Hannu taas kokeneempi Kuusamosta, uskon että me mahdutaan samoille markkinoille?
helmikuu 22nd, 2008 at 22:29
Visa,
oivallinen jatko lähiruokakeskusteluusi. Ei oranssia töhnää, vaikka linturuokaa.
Tuoreempaa kuin Lahnajärven pakasteeseen unohtuneet marinoidut leikkeet.
Miehen annos: Varpushaukka on variksen kokoinen, mutta puolet kevyempi.
Hormonien murjoma painonnostaja Kaarlo Kangasniemi, yhteisestä kotikaupungistamme, jo sen tiesi: “pitää syödä linturuokaa, että rauta lentää”.
Lopuksi vihitään Visa runolla lintuharrastajaksi:
kuva netissä ja blogissa ei paljon paina
niitä hautalasta asti on ollut siellä aina
tilanne vaan on uusi sekä korni
Visasta on tullut osapäivä orni…
P.S. Tästä lähtien pihabongauksen tipuilla on latinalaiset nimet.
sassu
helmikuu 23rd, 2008 at 12:48
Tiedoksi Visa vaan,
että Hannu Hautala ymmärtää ruuan päälle hänkin. Juonsin Kuusamossa luontokuvatapahtumaa kaksi vuotta sitten ja tapahtuman päätyttyä olimme Kaijan kanssa onnettomia tuon hiljaisen kaupunkipahasen raitilla: vieläköhän täällä olisi joku paikka auki, mistä saisi jotain ruokaa. Olimme tulleet iltakoneella ja kiiruhtaneet ilman murenaakaan Kuusamo -talolle, missä alkoi monituntisen diashown juonto. Iänikuiseen punaruutuiseen pusakkaansa pukeutunut kauhean karvainen hahmo H. Hautala ilmaantui vierellemme ja sanoi: seuratkaa minun autoani, niin näytän. Ajeltiin Nissaninsa perässä muutama kilometri pois keskustasta ja ihmeteltiin, minne tässä nyt mennään. Hautala kurvasi omalle pihalleen, saattoi meidät tupansa pöydän ääreen ja kantoi vähääkään yllättymättömän vaimonsa kanssa eteemme valtavan kattilallisen siskonmakkarakeittoa, kotona tehtyä leipää ja Viron -matkalta tuliaisina tuotua hirvenlihametwurstia. Päälle päätteeksi esitteli studionsa ja kuvankäsittelyarsenaalinsa, jotka nekin tekivät vaikutuksen. Mutta se soppa ja ne voileivät olivat vielä unohtumattomampia.
helmikuu 23rd, 2008 at 18:21
Viisaat ihmiset ymmärtävät ruoan päälle. Ja ovat usein myös vieraanvaraisia : )
helmikuu 24th, 2008 at 12:16
Minusta sinulla on vielä harjaantumista tuossa luontokuvaajan urallasi, tosin arveluni perustuu täysin amatööriyteeni silläkin saralla.
Onnea kuitenkin uranvaihtoon. Odotammekin kirjoja Haukka hyökkää hutulle ja sen jatkoa Haukan herkut hakusessa.
helmikuu 24th, 2008 at 15:21
Tenori,
Turun Sanomat ehdotti eilisessä jutussaan vastaavasti Haukkaa pala…
http://www.turunsanomat.fi/talous/?ts=1,3:1004:0:0,4:4:0:1:2008-02-23,104:4:520984,1:0:0:0:0:0:
Luontokuvaajan ura tuli ja meni…
Kummallisen ruokailuhetken olisin voinut tallentaa (jos olisi ollut kamera käsillä…) pari kesää sitten kun Kämpin ulkoravintolassa Espalla amerikkalainen liikemies ruokaili lituraitapuvussaan hampurilaista. Paikalle liiteli valtava lokki ja nappasi hampurilaisen lautaselta! Ehkä ei tapahtuma niinkään, mutta kundin ilme olisi ollut tallentamisen arvoinen!