24.2.2008

Uhka vai ei?

Minua on koko viikonlopun vaivannut perjantai-illan puoli yhdeksän uutisissa ollut juttu radikaalin islamilaisuuden leviämisestä netin kautta myös Suomeen. Korviini jäi soimaan eritoten meille puuhattavan islamilaisen puolueen vetäjän Abdullah Tammen lausuma, jossa hän korosti taliban –liikkeen positiivista vaikutusta rikollisuuden vähenemiseen Afganistanissa talibanien vallan alla.

Saattaa olla totta, ja varmaan onkin, mutta talibanien valta toi kyllä mukanaan jokseenkin paljon seurausilmiöitä, joita suomalaisessa yhteiskunnassa kasvaneen on mahdoton pitää yhtä positiivisina asioina. Voisiko asian ilmaista niin, että rikollisuuden vähenemisen yhteiskunnalliset ja inhimilliset kustannukset olivat aika korkeat.

Mutta eniten minua askarruttaa lähetystöneuvos Kirsti Westphalenin jakso uutisissa. Uutisjutun pohjana oli havainto, että konservatiiviset islamin tulkinnat leviävät nyt Suomeenkin netin kautta. Tämä on mielestäni kovinkin hälyttävä uutinen seurausvaikutuksiltaan.

Westphalenilla oli meille antaa kovin lohdullinen kuva tilanteesta: Suomessa ei ole tällä hetkellä terrorismin tai väkivaltaisten liikkeiden uhkaa. Vaikka näin olisikin,  ja varmaan onkin,  harmaa vyöhyke terrorismin ja Westphalenin ehdottamien ääriliikkeiden torjumiskeinojen, siis kotouttamisen, kielenopetuksen ja sosiaalistamisen,  välillä on iso. Kyllä minä ja varmaan moni mukin on huolestunut uusien ilmiöiden ja niiden aiheuttamien reaktioiden vaikutuksista.

Tässä asiassa, joka vasta on nousemassa suomalaisen yhteiskunnan asialistalle, viranomaisten on syytä antaa meille uskottava ja mahdollisimman realistinen kuva alusta alkaen.  Vuonna 2008 ei enää rauhoittavalla vakuuttelulla uskottavuutta hankinta, päinvastoin. Jos viranomaiset eivät anna huolenaiheisiin realistiselta kuulostavia vastauksia, hakevat ihmiset niitä itse ja seurauksista ei kukaan vastaa.

Uutta viranomaiskulttuuria, kiitos!

15 kommenttia “Uhka vai ei?”

  1. heikkilä:

    Abdullah (voiherranjumala) Tammen lausunnot rikollisuuden putsauksesta talibanien valtakunnassa voi hyvin laittaa siihen samaan valheiden laatikkoon, jossa on ennestään tarinat siitä, miten junat sentään aina kulkivat ajallaan natsi-Saksassa ja miten kansojen välinen tasa-arvo kukoisti Neuvostoliitossa. Jaan, Esko, huolesi. Militantin islamismin kasvualusta ei niinkään ole ensimmäisen polven maahanmuuttajissa vaan siinä länsimaissa kasvaneessa nuoressa polvessa, joka kokee olevansa ylpeää kansaa, jota ei täällä rappion, uskonnottomuuden, pornon ja alkoholin pesässä ymmärretä kunnioittaa. Netistä löytyy kosotlti kiilusilmiä,jotka kertovat heille, miten kunnioitusta saa se, jolla on Kalashnikov ja pommi vyöllään. Tai turbaanissaan.

  2. Esko:

    Juu ja sukupolviasiaan voi vielä liittää nää käännynnäiset, jotka puhuvat ja kirjoittavat suomea ja ovat Suomessa sisällä. Eniten olen huolestunut siitä, mitä rektioita nämä varmaan sinällään pienet ryhmittymät puheillaan ja käytöksellään saavat aikaan valtaväestön eri syystä marginalisoituneissa ryhmissä. Tästä on Euroopassa paljon ja erittäin hälyyttäviä esimerkkejä.

    Olen kumminkin varma, ja tiedänkin, että Suomessa on myös viranomaistahoja, jotka ottav at asian vakavasti.

  3. Anna Mikkola:

    Minä olen aina vähän varuillani näiden “netin kautta leviää sitä ja tätä” -juttujen suhteen. Ne ovat usein lähtökohtaisesti vähän vinksallaan. Tietysti netin kautta leviää vaikka mitä informaatiota ja disinformaatiota. Sitä leviää paljon muissakin medioissa, mutta internetin näennäinen kontrolloimattomuus on se mikä yleensä saa ihmiset kauhistelemaan.

    Netti ei ole mikään pelottava organismi, joka hyökkää ihmisten kimppuun terrorismilla tai konservatiivisella islamilla sen enempää kuin lapsipornollakaan. Näitä asioita on ihan aktiivisesti ja oma-aloitteisesti etsittävä ja suodatettava.

    Toisin sanoen, kun sanotaan että “se leviää silleen ja silleen” (muutama sata vuotta sitten ongelman muodostivat kyseenalaiset painotuotteet ja niiden levittely ilman viranomaisten lupia), yleensä itse ongelma ei ole siinä mediassa jota käytetään. Vaan lähinnä siinä, että on kasvualustaa näiden asioiden levittämiseen.

    Toisin sanoen, voimmehan antaa krp:n tehtäväksi installoida vaikka jokaiseen suomalaiseen piuhaan suodatin, mutta ei se estä Abdullah Tammea (alunperin käsittääkseni Risto Tammi, jolla ei ole maahanmuuttajien kanssa paljoa tekemistä) esittämästä monien mielestä sangen häiritseviä mielipiteitä. Netti on tietysti sangen kätevä ja nopea väline, mutta ei se itsessään ole mikään käännytyskone mihinkään.

    Jaan toki huolen siitä, että militantilla fundamentalismilla (sillä ei nähdäkseni ole niin väliä mistä uskonnosta sattuu olemaan kysymys) on ylipäänsä tilaa. Minulla ei – eikä kellään muullakaan länsimaissa ymmärtääkseni – ole tarjota mitään patenttiratkaisua asiaan. (Myöskään Timo Soini ei sellaista tarjoa, vaikka monet näin ilmeisesti luulevatkin.) Tekijöitä lienee niin kauhean monia sosioekonomisista rakenteista identiteetti- ja kulttuurikäsityksiin.

    Kuitenkin minusta on selvää, että asiasta tarvitaan vähän moniulotteisempaa analyysiä kuin että “se leviää netissä”.

  4. heikkilä:

    Anna,
    olet tietysti oikeassa siinä, että viestinviejää ei pidä ampua eikä nettiä tule siitä syyttää, että sen välityksellä kaikenlainen hyvä ja paha leviää kulkeutuu ääntä nopeammin kaikkialle maailmaan. Netti muuttaa ja on jo muuttanut ihmisyhteisöjen toimintaa tavalla, jonka historiallista merkitystä voi verrata vain kirjapainotaidon kehittymiseen. Netin suitseminen erilaisin rajoituksin onkin yhtä toivotonta kuin kirjapainojen hajottaminen (jota sitäkin talebit ovat innolla tehneet). Ylireagoinnista silti Sinua hiukan moitiskelisin. Netin rajoittaminen, valvonta tai sensurointi ei ihanteisiimme sovi. Silti on vallan suotavaa, että ihan tavalliset tallaajat ja turvallisuudesta huolta kantavat viranomaiset ovat selvillä siitä, mitä netissä liikkuu ja mikä tuosta informaatiovyörystä on noussut tai nousemassa osaksi mielipideilmastoa.

  5. Jari Nikkola:

    Anna Mikkolalta hyvä pointti. Internetistä on muodostunut melkoinen mörkö, helpoin mahdollinen moraalisen paniikin kohde sensaatioita rakastavalle medialle (ja poliitikoille).

    Toinen on urheilukatsomojen väitetyt väkivaltaisuudet, joiden “suitsemiseksi” kaivataan poliisivaltuuksia SM-liigalle. Muuten hyvä mutta ilmiö on täysin marginaalinen, sekin.

    Heikkilälle sen verran, että perehtyminen nettiin ja kieltojen/estojen laatiminen eivät ole synonyymi.

  6. heikkilä:

    Jari,

    en ole huomannut kenenkään ainakaan tässä keskustelussa sellaista esittäneen. Kun asia esille tuli, niin pari ajatusta. Yhteiskunnassa eläminen rajoittaa ihmisten vapautta monin tavoin. Lainsäädäntö on yksi tapa, yhteiselossa muotoutuneet hyvät tavat toinen. Se, että jollain elämänalalla (internet) lain rikkomisesta tai hyvistä tavoista poikkeamisesta jää harvoin kiinni tai joutuu niistä vastuuseen ei tietenkään voi olla peruste sille, että rikoksiin tai toisten rajattomaan loukkaamiseen pitää suhtautua olankohautuksella.

  7. Anna Mikkola:

    heikkilä,

    Tarkoitukseni ei ollut kyllä ylireagoida mihinkään. Liitin kirjoituksen nettiaspektin melko automaattisesti viime päivinä virinneeseen sensuurikeskusteluun, siltä osin kuin se liittyy siihen että krp ihan rauhassa kenenkään sen kummemmin valvomatta yrittää saada (osin onnistuneesti) operaattorit suodattamaan (ennakkosensuroimaan) nettisivuja, joista huomattava osa ei edes sisällä sitä mitä yritetään suodattaa. Keskustelu tämän ympärillä on minun huomioideni mukaan ollut hieman yliampuvaa, jopa siinä määrin että asianomainen ministeri puolustelui suodatustoimintaa esittämällä että internet-sivuja pitäisi kohdella kuin painotuotteita (ilmeisesti muistamatta että painotuotteita ei ennakkosensuroida).

    Netti on pitkään ollut peikko. Siellä leviää rikollisuus ja järjestäytynyt rikollisuus, sitä käyttävät pornoteollisuus, huijarit, identiteettivarkaat, terroristit, kaikenlaiset valtavirtaa väistämättä epäilyttävät marginaaliryhmät. Nämä samat tahot käyttävät epäilemättä myös esimerkiksi kännyköitä.

    Tieto on valtaa, ja siksi vapaa tiedonlevitys niin monelle avoimessa järjestelmässä kuin internet, on asia josta valtaapitävät ovat sangen kiinnostuneita. Sensuuri on kuitenkin äärimmäisen huono keino puuttua mihinkään.

    Yritin tuoda esille sitä pointtia, että internet ei itsessään tee kenestäkään militanttia fundamentalistia. Maaperän täytyy olla olemassa, ja olisi aiheellista analysoida sitä mikä fundamentalismissa täsmälleen kiehtoo – myös sitä mikä omassa länsimaisessa demokratiassamme on puutteellista.

    Ateistina näkökulmani on väistämättä rajoittunut. Minä näen ongelman nimenomaan uskonnon ja politiikan välisessä suhteessa, siinä miten se käsitetään. On lähestulkoon turhauttavaa, että oma yhteiskuntamme joka ylpeilee valistusperinteellään, ei edelleenkään kykene tekemään selkoa tuosta suhteesta. Miten sitten voimme vaatia ikään kuin oman kulttuurimme ulkopuolelta (tosin tämä on aika kepeä ilmaisu) tulevia erottamaan uskonnon ja politiikan toisistaan.

    Kun monet käsittävät islamin uhaksi “omalle elämäntavalle” tai miksi sitä hiukan epämääräistä tunnepohjaista käsitystä “meikäläisistä” haluaakin kutsua, tulee oleelliseksi miettiä niitä keinoja joilla siihen uhkaan vastataan. Liian usein esitetyt keinot ovat yhtä lailla uhka sille yhteiskuntajärjestykselle jonka uhkaamisesta vieraita käsityksiä syytetään.

    Maltillisuus ei nykyään ole kovin kovaa huutoa, vaikka pitäisi olla.

  8. Esko:

    Annna ja Nikkola, onpa herkässä nettiasia. En kirjoittyanut mitään sellaista netistä, joka oikeuttaisi tulkitsemaan niin, että syyttäisin nettiä jostakin. Olen Heikkilän linjoilla ehdottomasti tässä. Enkä missään tapauksessa ajattele, että netin valvonta olisi mikään ratkaisu. Sen sijaan toivoisin, että otettaisiin vakavasti kokemukset siitä, mitä muissa maissa on tapahtunut: kovin paljon totutuista käyttäytymismalleista poikkevat käyttäytymismallit ruokkivat äärireaktioita syntyperäisessä asujamistossa ja seuraukset ovat olleet ikäviä. Tämä voi tapahtua, ja tapahtuneekin, myös Suomessa.

    Anna, ei ole keksitty konetta, joka erottaisi politiikan ja uskonnon. Valitettavasti.

  9. Anna Mikkola:

    Esko,

    Joo, olen pahoillani. Aika tyylikkäästi edes näkemättä ko. uutispätkää tein siitä oletuksia etenkin sen suhteen miten tuo internet-asia oltaisiin uutisoitu. Idea ei ollut kyllä esittää, että sinä olisit siitä jotain erityisempiä esittänyt.

    Suomesta on niin kovaa vauhtia tullut maahanmuuton kohdemaa (maahanmuuttohan ei sinänsä ole edelleenkään mitenkään massiivista, mutta lähtötaso oli niin nolla), että se tietysti ruokkii vastareaktioita. Näitä ruokkivat paljon myös muista maista saadut kokemukset, joista leviää sekä informaatio että disinformaatio varsin moninaisia reittejä.

    Asiaan on kauhean vaikea mitenkään kovin originellisti kommentoida, vaikka joskus omistin kokonaisen akateemisen vuoden eurooppalaiselle maahanmuuttaja/muuttopolitiikalle. Kun ei vain yksinkertaisesti ole pelkästään hyviä ja pelkästään huonoja juttuja.

    Pääsääntöisesti henkilökohtaistan asian aika pitkälle, koska olen ollut (etuoikeutettu) maahanmuuttaja pariinkin otteeseen. Kun tietää miten jumalattoman vaikeaa jonnekin on integroitua vaikka kuinka olisi valkoihoinen, hyvätuloinen ja yleisesti hyväksyttävästä valistuneen demokraattisesta kristinuskopohjaisesta moraalikoodistosta kotoisin, suhtaudun koviin integraatiovaatimuksiin aikalailla tuhahtaen.

    Todellisuus on melko usein sitä, ettei vaadittaisi kuin se yksi hymyilevä ihminen joka avustaisi ja selittäisi miten asiat toimivat. Suomalaisilla (eikä Suomi ole mikään poikkeus) viranomaisilla ei ole tähän valmiuksia, ei koulutusta, välttämättä kielitaitoa, saati ymmärrystä asiaan liittyvistä ongelmista. Tukitoimintaa on jonkin verran tietysti olemassa, mutta ei mitenkään kattavasti.

    Se seinä, johon vieraasta kulttuurista tuleva usein törmää, on loppujen lopuksi melko naurettavan ja lapsellisen yksinkertainen asia. Maahanmuuttajan elämä melko pitkään alussa päivittäistä kamppailua sen suhteen, että saa itsensä ymmärrettyä, tarpeensa esitettyä, käytäntöjä selvitettyä, paikkoja löydettyä ja niin edelleen. Tavallaan sitä tuntee itsensä jotenkin vajaaksi, aikuiseksi ihmiseksi joka yrittää epätoivoisesti selvittää sitä mitä kaikille muille on opetettu peruskoulussa. Pitäytyminen omissa piireissä ja omissa tavoissa on loppujen lopuksi alkujaan enemmänkin selviytymiskeino kuin mikään valinta taistella yhteiskunnan vieraita arvoja vastaan.

    Kyse ei ole tietenkään pelkästä viranomaistoiminnasta, vaan enemmänkin yhteiskuntaa läpäisevästä asenneilmapiiristä (ja etenkin työnantajien valmiuksista). Silti näkisin, että aika pienetkin panostukset tuottaisivat suuria tuloksia.

    Tämäkään ei liity aivan suoraan militanttiin fundamentalismiin, jonka lisääntymistä en kuvittelekaan oikein täysin ymmärtäväni. Militantteja fundamentalisteja on missään ylipäänsä käsittääkseni aika vähän. Sen sijaan ympäröivän yhteisön passiiviseen/hiljaiseen hyväksyntään tai sietokykyyn/välinpitämättömyyteen, joka on sen elinehto, lienee helpompi saada korjausta.

  10. heikkilä:

    Anna,
    keskusteluympyrämme palaa siihen, mistä aloitettiin. Olet varmasti oikeassa siinä, että hötkyilemätön, maltillinen ja ystävällinenkin asenne pienentää kulttuurien kohtaamisen hankauksia maahanmuuttotilanteessa. Jos kuitenkin puhutaan siitä häviävän pienestä, mutta yleiselle turvallisuudelle vaarallisesta joukosta, joka oli valmis hirmutekoihin Madridissa, Lontoossa ja New Yorkissa, ei selitys löydy huonosta kotouttamisesta. Verihurmokseen yltyivät näissä esimerkeissä läntisissä korkeakouluissa koulutetut, kielitaitoiset, mielestään moraalisesti erittäin korkealla tasolla olevat nuoret, jotka olivat uudesta kotiyhteiskunnastaan saaneet paljon, mutta joille islamin keskiaikainen versio tarjosi kunniaa ja paratiisipaikan. Vertauskohtaa on haettava neljän vuosikymmenen takaa. Silloin oli sivistystä paljon saaneita nuorisoryhmiä, joiden mielestä lentokonesieppaukset, panttivankien otto ja murhat olivat moraalisesti hyväksyttävä tapa taistella kapitalistista yhteiskuntajärjestelmää vastaan. Olet oikeassa siinä, että puolustautuminen kovilla otteilla ja valvonnalla sotivat niitä arvoja vastaan, joita täällä pitäisi puolustaa. Silti ei ole kovin “moniulotteista analyysiä” leimata netin kautta leviävien ääri-ilmiöiden turvallisuusuhkan pohtiminen “valtaapitävien huolestumiseksi” vapaata tiedonvälitystä kohtaan.

  11. Anna Mikkola:

    heikkilä,

    En osaa kommentoida. En tunnista ajatuksiani tai argumenttejani kommenteistasi.

  12. heikkilä:

    Kieli on kyllä vaikea kommunikaatioväline. Kun nyt koetan tarkalla silmällä lukea meidän kummankin tekstit läpi, niin huomaan, että puhumme molemmat asiaa, mutta toistemme ohi.
    Vaiheet: 1. Esko aloitti keskustelun siitä, miten ääriliikkeitä voisi torjua. Vastasin pohtimalla, missä voisi olla ääriliikkeiden kasvualusta. 2. Liityit keskusteluun huomauttamalla, että nettiä ei pidä syyttää siitä, että myös pahoja asioita leviää. Yritin vastaukseksi korostaa, että silti olisi hyvä seurata netti-ilmastoa turvallisuusmielessäkin ja pidin reagointiasi ärhäkkänä. Jari puolusti nettivapautta hänkin. Jatkoit perustelemalla, miksi sensuuri on äärimmäisen huono tapa sotia netin sisältämää vahingollista aineistoa vastaan. Siinä kohden vilahtivat ne valtaapitävätkin. Ilmaisit myös hämmennyksesi politiikan ja uskonnon vaikeasta suhteesta. 3. Esko palasi keskusteluun ja tähdensi vain miettineensä, miten äärireaktioita voitaisiin torjua. Vastasit kuvaamalla laajasti maahanmuuttoon liittyvää ongelmakenttää, jonka hyvin tunnet. 4. Koetin vetää yhteen ja palata alkuperäiseen aiheeseen eli siihen, mikä on ääriliikkeiden syntyperä. Turhan ilkeästi poimin lopuksi tekstistäsi pari irrallista sanaparia. 5. Et tunnistanut ajatuksiasi kommenteistani. Ei pitänytkään, sillä en juuri kommentoinut kirjoituksiasi muutoin kuin myötäilemällä niitä. Koetin jatkaa keskustelua aiheesta “uhka vai ei”. Lainasin sanaparejasi, koska hiukan kuumenin siitä, että alkajaisiksi niputit minut yksisilmäisten analysoijien lokeroon. No hard feelings?
    Voisiko kahden hengen työryhmämme suurin piirtein hyväksyä edellä olevan keskusteluyhteenvedon?

  13. Anna Mikkola:

    heikkilä,

    Toki. Ei minulla ole missään vaiheessa ollut mitään ajatusta niputtaa sinua mihinkään, mutta tekstihän on aina lukijalle eri.

  14. heikkilä:

    Anna,

    Huojentuneena totean, että olemme valmiit seuraaviin debatteihin.

  15. heikkilä:

    http:Vielä yksi kommentti. Katsoin netistä Al Aqsa -tv:n pikkukakkosta. //www.vg.no/nyheter/utenriks/midtosten/artikkel.php?artid=518374
    Jäi siinä Ransu Koira toiseksi.

Jätä vastaus