Kokkitohtoria etsimään
Suomeen puuhataan ruokakulttuurin professuuria melkoisella höyryllä. Se on hyvä asia. Liikkeelle on lähdetty jo pari vuotta sitten kun Suomessa ensi kertaa alettiin keskustella ruokakulttuurista.
Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että lahjoitusvaroja perustettavaan professuuriin on kasassa niin paljon, ettei hanketta pysäytä mikään. Sekin on hyvä asia.
Muutama asia kuitenkin huolestuttaa. Minkälaista henkilöä tehtävään aikanaan haetaan ja minkälainen saadaan? Minkälaisia tehtäviä henkilölle sysätään ja mitä tuloksia odotetaan. Siinä sitä pohtimista onkin. Kun vielä lisätään yksi muuttuja, kuka pohtii?
Yksi asia on varmaa: professorilta odotetaan liikaa. Vaikka itse pidänkin tärkeänä mm. gastronomisen keskustelun ylläpitoa, toivon, että päivystävä dosentti lausuntoautomaatiksi löytyy muualta.
Mikä rooli professorin työssä tulee olla opetuksen organisoinnilla ja antamisella, tutkimustyön käynnistämisellä sekä tekemisellä. Ja onko tehtävään valittavan oltava väitellyt?
Huh-huh! Paineita on jo valmiiksi. Joka tapauksessa itse asia on hyvä jo pelkkänä painoarvokysymyksenä, siis että sellainen saadaan. Samassa yhteydessä olisi hyvä pohtia koko ruokapuolen koulutusjärjestelmää laajemminkin. Vaikka sitä, missä kouluttautuu ihmisiä ruoasta kirjoittamiseen ja viestimiseen. Ja sitä mitä tehdään Turussa, Viikissä, Seinäjoella ja Kuopiossa. Ja mitä missäkin tiedetään toistensa tekemisestä. Ehkä on ihan hyvä, että oppituoli sijoittuu ’ei minnekään valmiiseen’ ruokaorganisaatioon, vaan Helsingin yliopiston käyttäytymistieteelliseen tiedekuntaan.
maaliskuu 8th, 2008 at 13:20
Luultavasti kaikkiin esittämiisi kysymyksiin löytyy vastaukset olemassa olevilta ruokatohtoreilta, joista ensimmäisenä tulee mieleen pizzatohtori Dr. Oetker.
maaliskuu 8th, 2008 at 17:37
Minusta tämä professuuri saisi painottua gastronomiaan. Kysehän on kulttuurista eikä kalorinlaskennasta. Ja koska gastronomia on parhaimmillaan taidetta, professorin ei tietenkään tarvitsisi olla tohtori – taiteellisilla aloillahan on muutenkin proffina henkilöitä, jotka eivät ole väitelleet. Tohtoreiksi siis. Näytöt ovat toisaalla eli taiteessansa.
Tämän ruokakulttuurin professorin pitäisi olla vähän niin kuin Suomen Brillat-Savarin. Sellaiseksi sopisi tietenkin Heikki Tavela. Tosin silloin saattaisi toteutua Visan uhkakuva päivystävästä dosentista lausuntoautomaattina
Minä en sitä kuitenkaan pahakseni panisi, sillä tulevan proffan pitäisikin olla aktiivinen yhteiskunnallinen osallistuja. Mitäs me tekisimme norsunluutornissa hallinnoivalla ruokakulttuurin professorilla, oikeasti?
Tavelasta suomalaisen ruokakulttuurin Kekkonen!
maaliskuu 9th, 2008 at 13:04
Aika hämmästyttävää, että ollaan perustamassa professuuria tietämättä edes minkä takia professuuri perustetaan tai mitä tehtäviä professorille osoitetaan. Vaikka suuri (vatsan kohdalta jopa jatkuvasti suurempi) ruoan ystävä olenkin, niin jotenkin tuntuu turhanpäiväiseltä vouhottamiselta koko hanke. Kun professuuri nyt ilmeisesti kuitenkin ollaan perustamassa niin veikkaanpa, että virkaan löytyy jostain kepulainen elintarviketieteen tohtori. Ellei suorastaan agronomi.
maaliskuu 9th, 2008 at 16:43
Rohvessorin pitää ehdottomasti olla Italiasta tai Ranskasta. Hehän ovat omineet hyvän ruoan tekemisen, kenties tämä yksi englantilainen yököttelijäkin olisi vahva kandidaatti.
maaliskuu 9th, 2008 at 21:14
Matti Kuusi määritteli aikoinaan professorin tehtävät: “Professori on henkilö joka on eri mieltä.”
Vastavirtaan, umpihankeen, ei molekyylipipertäjä, kalakukon kylvetys hallittava…
maaliskuu 10th, 2008 at 11:20
Ennen kuin päästetään valloilleen intohimot ruokaprofessorin persoonasta, yksi fakta. Professuuri tulee Helsinkin yliopistoon, ei esim. Taideteolliseen tai Teatterikorkeaan, joissa professorien pätevyydet mitataan toisin kuin yliopistossa. Siellä lähtökohtainen perusvaatimus on tohtorinväitös. Halusimme tai emme. Eli spekuloidaan nyt vain tohtoreilla. Ja lyönpä vetoa, että sellainen löytyy käyttäytymistieteellisen tiedekunnan kotitaloustieteestä (ihan totta, sellainen tiede on olemassa!) ja/tai maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan elintarviketeknologiasta. Repikää siitä ja unohtakaa ruokajulkut.
maaliskuu 10th, 2008 at 15:16
Lainaus:
“Helsingin yliopisto
Käyttäytymistieteellinen tiedekunta
19.2.2008
Virkojen täyttäminen käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa
Kelpoisuudet virkoihin
Professorin viran kelpoisuusvaatimuksista säädetään korkeakoulujen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista ja tehtävistä annetussa asetuksessa (309/1993, 2 §). Professorilta vaaditaan tieteellinen tai taiteellinen pätevyys, opetustaito ja, jos se on tärkeää tehtävän hoitamiselle, käytännöllinen perehtyneisyys tehtäväalaan. Ennen kuin virka julistetaan haettavaksi, korkeakoulu päättää, vaaditaanko virkaan nimitettävältä tieteellinen vai taiteellinen pätevyys ja vaaditaanko häneltä käytännöllinen perehtyneisyys tehtäväalaan. (21.12.2000/1217)”
Siis korkeakoulu myös päättää vaaditaanko häneltä käytännöllinen perehtyneisyys tehtäväalaan
maaliskuu 10th, 2008 at 19:55
Haapio ! Pelkäänpä ja uskon samoin, mitä kirjoitit ! Myös monelle, asialle paljon töitä tehneelle herkkusuulle tulee itku ja kiukku !!! Mutta, ken kokkitohtoriksi sitten valitaankaan, paineet on kovat ja niin pitääkin.
maaliskuu 11th, 2008 at 13:37
Hyvä Maustepippuri, mitä pelkäätte? Olishan vallan ihmeellistä jos professoriksi yliopistoon nimitettäisiin joku, joka ei ole väitellyt kun lehtorinkin pitää olla tohtori ellei ole aivan erityisen ansioitunut. Tekniikan tohtoreista varmaan löytyis joku sopiva.
maaliskuu 11th, 2008 at 20:39
Hyvä yy ! Pelkään juuri sitä, mitä kirjoitit. Voitko kertoa, ketä ehdottaisit kokkitohtoriksi ? Tekniikan tohtorit ei kuulu tähän taistoon.
maaliskuu 12th, 2008 at 16:04
Eihän se ruokakulttuurin tutkimus ja opetus tietenkään mitään insinööritiedettä ole, mutta kun on kysymys ihan uudesta oppituolista niin ei kai mitään kurkistuksia eri tieteenaloille pidä lähtökohtaisesti kieltääkään. Ei ruokakulttuurikaan pelkästään keittiössä kehity ja kokkitohtoriksi en ehdottaisi ketään enkä kokkitohtoria professoriksi kun en yhtäkään tunne. Esim. tekniikan tohtoreita on professoreina, siis opettajina ja tutkijoina, Helsingin yliopistossa ennestäänkin.
Ja hyvän ruoan päälle ymmärtäviä tekniikan tohtoreita tunnen, mutta en lupaa kysymättä rohkene heille uutta määrittelyltään toistaiseksi hiukan epäselvää oppituolia esittää.
Mutta lainaan HY:n lehdistötiedotetta: “Ruokakulttuurin professuuri perustetaan Helsingin yliopiston
käyttäytymistieteelliseen tiedekuntaan. Helsingin yliopiston monialainen
tiedeyhteisö yhteistyökumppaneinaan mm. Haaga-Helian ammattikorkeakoulu
tarjoaa ruokakulttuurin professuurille ihanteellisen toimintaympäristön.”
Ammattikorkeakouluissa ei ole professoreja, mutta varmasti ammattitaitoisia ja riittävän ammattiylpeitä
ja moninaista osaamista omaavia väitelleitä tohtoreita niidenkin liepeiltä löytynee.
lokakuu 3rd, 2008 at 4:13
Rohkenen avata puoli vuotta marinoituneen keskustelun, ja ehdottaa professoriksi kokkina, hovimestarina ja nyttemmin HaagaHeliassa lehtorina kokemusta kerännyttä FM Jouko Mykkästä
Hän on sopivan laaja-alainen, mutta myös käytännönläheinen, ja väitöskirjansa loppuun saatuaan varmasti myös tieteellisesti pätevä. Kerran oli mahdollisuus osallistua hänen Viinin estetiikkaa-kurssilleen, ja harmittaa etten mennyt tuolloin.
http://www.helsinki.fi/hum/humanisti/1205.htm