Kulttuurimarsalkka
Olen useampaan otteeseen kannutellut Turun päätöksenteon hitaudesta. Lienevätkö seitsemän vuottani täällä olleet liian laihoja, kun en ole vieläkään oppinut Turun tavoille? Kulttuuripääkaupunkikenraalin valintaakin saatiin odottaa, odottaa, odottaa ja vielä kerran odottaa. Ja kun se viimein tuli, ensireaktioni oli järkytys.
Yön yli nukuttuani ymmärsin, että odotukseni olivat olleet epärealistiset. Nimityksen viivästyminen merkitsi, että päättäminen oli ollut vaikeaa. Hakijoiden pitkällä listalla oli kokeneita kulttuuriammattilaisia, joista joillakuilla oli kokemusta jopa kansainvälisisistä kulttuurin johto- ja tuotantotehtävistä.
Lopulta Turun johto rohkeni myöntää, että sillä ei ollut aikomuksenakaan valita kulttuuripääkaupungin johtoon kulttuuri-ihmistä. Sen sijaan kenraaliksi valittiin marsalkka, lujatahtoinen ja suorapuheinen nainen valtakunnallisen byrokratian huipulta.
Muutaman lisäyön jälkeen olen toipunut järkytyksestä. Olen alkanut ymmärtää, että valinta on sittenkin ollut oiva, tosin luultavasti eri tavoin kuin valitsijat itse luulivat. Cay Sevón on persoona, jonka nenälle ei hypitä eikä varpaille astuta. En usko, että kukaan kaupungin johtajista kykenee panemaan hänelle vastaan. Hyvä niin. Olen aikoinani istunut muutamassa Sevónin vetämässä kokouksessa, kun hän vielä työskenteli kaupungin viestintäjohtajana. Keskusteluja käytiin, aikataulussa pysyttiin, tunnelma oli vapaa, jopa hauska, ja päätöksiä saatiin aikaan – hänen mielensä mukaisesti.
Uskon, että Cay Sevón ei kuvittelekaan tulleensa Turkuun kulttuurijohtajaksi. Hän tietää päätehtävikseen jättiprojektin hallinnollisen kasassa pitämisen, Turun kulttuuriuskottavuuden palauttamisen sekä pyöreiden 20 miljoonan euron keräämisen markkinoilta ja toisen vastaavan kiristämisen kaupungin johdolta. Kaupunginjohdon, -hallituksen ja -valtuuston pitää vihdoin sitoutua hankkeeseen konkreettisin talouspäätöksin. Valtio on jo sanansa pitänyt – tosin ehtona on kaupungin vastaava satsaus – mistä kiitos kuuluu turkulaiselle kulttuuri(ja urheilu-)ministerille Stefan Wallinille.
Uskon myös, että Sevón aloittaa heti organisaationsa vahvistamisen. Hän tekee viisaasti, jos valitsee pikaisesti toimintasektoreiden päälliköiksi kulttuurin ja viestinnän huippuammattilaiset. Heidän tulee sopia hänen luomaansa työilmapiiriin; huonoja esimerkkejä päinvastaisesta ei kaupungin hallinnossa tarvitse kaukaa hakea. Sevónilla on kiire laittaa koko esikuntansa huhkimaan, kun kilpajuoksussa ajan kanssa ollaan jo monta kierrosta jäljessä. Suvi Innilässä Sevónilla on hyvä työtoveri, minkä ansiosta hän saa lentävän lähdön suuressa tehtävässään.
Kulttuurikaupunkijohtajan löytäminen kesti melkein kaksi vuotta. Kahden vuoden kuluttua kaiken pitää olla jo kunnossa juhlien alkamista varten. Ja siitä kahden vuoden kuluttua Cay Sevón saa kaiken kunnian – tai, turkulaiseen tapaan, saa kuulla kunniansa.
maaliskuu 20th, 2008 at 9:28
Iso haaste olisi saada mukaan paikallisia aktiiveja, nyt heidän osuutensa taita olla melko lähellä nollaa. Toimistollakin asioita hoitaa ihmiset, joiden cv ei viittaa järin suureen käytännön osaamiseen tai kokemukseen alalta. Hiukan haastavaa konsultoida uskottavasti ketään tällä taustalla?
maaliskuu 20th, 2008 at 14:14
Mikä tuossa on nyt niin vaikeaa?
Kait siellä Turussa koko ajan jotain tapahtuu? Kaupunginorkka konsertoi, CCÅ ja ties mitkä konsertoivat, teattereisa pyörivät näytelmät.
Nämä kaikki vain pistetään samaan prosyyriin ja se on siinä se! Halvalla saatte kulttuurikaupunkiohjelman aikaiseksi. Ehkä jonkun tähden voi palkata konsertin solistiksi ja kesäteatteriin, jos vaikka saman, saisi halvemmalla.
Niin, ettei Visa suutu, ravintolat mukaan prosyyriin, ehkä vielä muutama Itämeriseminaari Eskon johdolla. A vot! Jos rahaa jää, niin Tallinnasta vaihtokultturisteja käymään ja säärtä sätkimään ja tietenkin Turun johto vastavuoroisesti Tallinnaan.
maaliskuu 20th, 2008 at 18:29
Ehkä se on haastavaa, että ei voi olla mitenkään varma tunnistako 2011-säätiö päätöksentekonsa kautta ja asiantuntimuksensa varassa todellisia ruohonjuuritason ongelmia kaupungissa ja edistääkö tähän saakka kovin byrokraattis-elitistinen säätiö toiminnallaan esimerkiksi infrastruuritason raakoja ongelmia ja aukkoja Turussa?
Juhlavuoden papatit pystyy kuka tahansa ampumaan taivaalle ja ohjelman voi ostaa mistä vaan mutta pidempiaikaisten, kulttuurielämää tukevien rakenteiden synnyttäminen ja olemassaolevien ongelmien kattava korjaaminen on jo vaativampaa puuhaa. Sevonistakin on totta puhuen hyötyä vain jos joku muu paikallistaa nämä tulehduspesäkkeet hänelle ensin.
huhtikuu 13th, 2008 at 15:36
“Iso haaste olisi saada mukaan paikallisia aktiiveja, nyt heidän osuutensa taita olla melko lähellä nollaa.”
Kuuntelin juuri Kultakuumeen keskustelua YLE Areenan arkistoista.
http://arenan.yle.fi/toista?id=1189966
Sanna Syvänen kritisoi 2011-hanketta juuri samasta aiheesta eli kulttuuritoimi ja paikalliset aktiivit ovat jääneet liian etäälle 2011-hankkeesta.
Edinburgh oli muutama vuosi takaperin kulttuuripääkaupunkina. Paikalliselta taiteilijalta kuulin jälkikäteen että koko hanke oli repinyt kaupungin kulttuurikentän kahtia ja kulttuuripääkaupunkivuodesta oli jäänyt lähinnä luu käteen.
Toivottavasti Turulle ei käy samalla tavoin, nyt vielä ehtisi väistää potentiaaliset ja helpohkosti ennakoitavat sudenkuopat.
huhtikuu 13th, 2008 at 21:18
Ehdottomasti aikaa on vielä mutta ei loputtomiin. Henkilökohtaisesti en tähän mennessä tunne yhtään paikallista raskaan sarjan kulttuuritoimijaa, joka olisi isosti hankkeessa mukana. Tarkoitan siis kulttuurihallinnon ulkopuolelta tulevaa osaamista, joka viime kädessä on vastuussa kaikista kulttuuriläpimurroista Turussa. Laitokset ja säätiöt ovat ylläpitäjiä, eivät uudistajia tai tulevaisuudenluojia. Vielä vähemmän niiden pitäisi sanella kulttuurin sisältöjä sekavien hankehakuraatien kautta kuten nyt tapahtuu.