Ruotsalaisuuden ylistys?
Rankka räkätauti on vienyt voimia pääsiäisenvietosta niin, ettei edes kirjoja ole jaksanut lukea siinä määrin kuin olisi halunnut.
No – ei nyt sentään ihan joutenkaan ole voinut olla. Lammasta on laitettu parillakin eri tavalla, saunottu ja nautittu jopa melko lailla talvisesta säästä. Ja on sitä vähän luettukin.
Vähän suorastaan harmittaa, että olen työntänyt jo muutaman kerran syrjään lukemaisillaan olleen Miika Nousiaisen Valdelmavenepakolaisen (Otava 2007). Kirjan ulkoasu on ollut varmaan jotenkin epäilyksiä herättävä. Mutta kun tänä aamuna kirjaan vihdon tartuin, kaduin viivästelyäni ja nautin.
Vaikka Miika Nousiainen on ammattikirjoittaja, Vadelmavenepakolainen on hänen esikoisromaaninsa. Nousiaisesta kuullaan varmasti vielä, hänhän kirjoittaa kuin Hotakainen parhaimmillaan. Rankkaa huumoria naama peruslukemilla.
Pikkupoika Mikko Virtasesta vadelmaveneet maistuvat paremmilta kuin mitkään muut karkit ja niinpä hänestä tulee ajan myötä armoton ja kritiikitön Ruotsi-fani. Jopa niin, että kun häneltä monta kertaa evätään kansalaisuusanomus Ruotsiin (kun ei ole siellä lainkaan asunut), hän havaitsee piankin olevansa Mikael Andersson, varastetulla henkilöllisyydellä liikuskeleva medelsvensson.
Päiväkirjamuotoon kirjoitettuun kirjaan mahtuu vauhtia ja vaarallisia tilanteita joka sivulle. Tarina on tiukkaa, eikä todellakaan valmiiksi naurettua.
Kirja on huikea ruotsalaisen yhteiskunnan kritiikki tai ylistys, kuinka sen haluaa lukea. Sivuilla käsitellään vaikeitakin asioita kuten tsunamia, Anna Lindhin ja Olof Palmen murhaa. Komiteoita ja kriisiapua on tarjolla käänteessä kuin käänteessä.
Lukekaa se! Sitä paitsi kansikin on ihan hyvä… Varsin kuvaava.
PS. Tero-Pekka: sinun pitäisi lukea kirja ja kommentoida!
Katkelma kirjasta kohdasta, jossa Mikaelin työpaikalla äänestetään kahvikassan veloitustavasta.
”Kaikki laittavat lappunsa uurnaan. Vaihtoehdot ovat ”lipasveloitus” ja ”palkkaveloitus”. Kirjoitan omaan lappuuni ”lipasveloitus”, ensimmäistä kertaa annan ääneni työpaikkademokratian nimissä. Toimitusjohtaja laskee äänet. Äänestys on erittäin tasainen. Palkkaveloitus voittaa. Toiset häviämäni vaalit kuukauden sisällä.
Lipasveloituksen kannattajat huokaavat pettyneinä. He ovat kuitenkin hyvä häviäjiä, hyväksyvät demokratian toteutumisen. Kokouksen lopuksi toimitusjohtaja kiittää kaikkia mielipiteistä. Hän kertoo tilanneensa psykologin huomiseksi klo 10–15, jotta äänestyksessä hävinneet voivat keskustella tuntemuksistaan.”
maaliskuu 25th, 2008 at 17:37
Oikeassa olet, luettava kirja pitkästä aikaa. Ihastuin ja itsekin itseni vadelmavenepakolaiseksi tuntevana melkein samaistuin. Olen Hotakais-fani, Ruotsi-fani ja nykyään myös Nousiais-fani.
Kuvaukset Thaimaan lomamatkasta ja tsunami-terapiasta olivat NIIN totta…
Lukekaa vaikka ette Ruotsista niin paljon pidäkkään.