Ruotsista
Visa maalasi kovin kiehtovaa kuvaa ruotsalaisesta yhteiskunnasta lukemansa kirjan perusteella. Mutta sitten: ruotsalaiset pettivät taas! Eivät lähdekään meidän kanssa samaa jalkaa Naton nopean toiminnan joukkoihin.
Pääministeri Vanhanen sanoi tienneensä asiasta jo etukäteen. Niin tai näin, jättivät meidät yksin ottamaan tätäkin askelta Naton suuntaan. Eihän se varsinainen yllätys ollut asiaa seuraavalle. On siitä ollut tietoja, että demarit eivät nopeaan aikatauluun suostu.
Vaikka asiaa ei kannata sen enempää dramatisoida, on se huomion arvoinen juttu. Minulle on tullut monesta asiayhteydestä käsitys, että Vanhasen hallituksessa ollaan nyt kovin sensitiivisiä Ruotsin toiveisiin. Tämä näkyy eritoten EU:n Itämeri-strategian prosessissa. Ruotsalaiset ovat jo hyvissä ajoin antaneet ymmärtää, että sanotusta asiasta tulee heidän EU-puheenjohtajuutensa tärkein asia.
He ovat myös antaneet ymmärtää, minullekin, että Suomen ei sovi sitten tulla kupille. Niinpä Suomi näyttää nyt jättävän Itämeri-strategian sovinnolla Ruotsille ja pyrkii vain tukemaan Ruotsin pyrintöjä. Ei saa pahoittaa Ruotsin mieltä.
Ymmärrän tämän vain siinä tapauksessa, että Suomen hallitus hakee Ruotsista todellista toimivaa kumppania EU-politiikassa. Maathan ovat monella tapaa samanlaisia paisti että Ruotsi ei ole EMU:ssa, unionin ainoassa oikeassa ytimessä.
Nyt pitäisi Suomen ja Ruotsin hallitusten pyrkiä sopimaan asioiden hoidosta. Ei voi olla niin, että toinen tukee ja toinen nauttii tuesta. Nyrkkiä pöytään ruotsalaisille! Hyvistä palveluista tulee vaatia vastavuoroisuutta. Ruotsin toiveet vain kasvavat: kohta ilmoitamme tukevamme Carl Bildin kampanjaa uudeksi Solanaksi.
Pitäisi muistaa aito turkulainen viimeinen kysymys pitkien puukkojen yössä: mitä mää täst sit saan?
maaliskuu 27th, 2008 at 5:33
Huomioitavaa on myös, että naapurit eivät rakenna itse ydinvoimaloita omalle pihalleen. Mutta – kovasti nyt kiinnostaa olla mukana Suomeen rakennettavissa ! Business halutaan, vaan ei huolia eikä jätteitä.
maaliskuu 28th, 2008 at 9:33
Helena on ihan oikeassa.
Tänään radiossa kerrottiin, että Ruotsissa halutaan boikotoida olympialaisia. Niinpä kai. Vähän aikaa vouhkaavat ja sitten asia unohdetaan: talouselämä ei tule tällaista hyväksymään, Kiina on liian suuri markkina-alue.
Mielenkiintoista sinänsä, että Eskon mukaan Ruotsille pitää lyödä nyrkkiä pöytään. Tuntuu siltä, että EU:ssa on aika vähissä maat, joille ei pidä lyödä nyrkkiä pöytään.
Sinänsä olisi tervettä suomalaista politiikkaa, että alettaisiin pikkuhiljaa ymmärtämään tuo kaupankäynti ja vastavuoroisuus. Mutta eikös Suomen periaate ole enemmänkin ollut se, ettei laivaa tule keikuttaa?
Päivän Taloussanomat -nettilehdessä oli hauska (mutta tosi) juttu siitä, kun Suomen tulli esti tuplabikinien maahantuonnin. EU säännösten mukaan yläosia ja alaosia pitää olla yhtäpaljon, ei siten, että olisi 2 yläosaa ja yksi alaosa. Nyt nämä tullin mukaan ovat alusasuja ja alusasujen tuontikiintiö on täynnä. Tulliin jäivät. Nudistirannoilla voi olla kesällä tunkua…
Pitääköhän jatkossa miesten uimahousuihinkin liittää yläosa, jos ei muun niin tasa-arvon vuoksi? Tai vähintään EU:n tullisäädösten vuoksi.
Ilmeisesti muiden maiden tullit tulkitsevat näitä asioita eri tavalla, ainakin ko. jutun mukaan. EU lakeja luetaan ilmeisesti eritavalla eripuolilla eurooppaa.
Eiköhän erottaisi EU:sta?
maaliskuu 28th, 2008 at 15:21
Kaikella kunnioituksella, Itämeri on tärkeä, mutta sen nostaminen EU:n tärkeimmäksi asiaksi osoittaisi sellaista suhteellisuustajun puutetta että pois alta.
Carl Bildtin haaveet EU:n ‘ulkoministerin’ paikasta ja Ruotsin hallituksen sekä sikäläisen kokoomuksen puheet ja toimet eivät oikein natsaa.
Pääministeri on vaatinut roolia puheenjohtajavaltion pääministerille, kun juuri on sovittu Eurooppa-neuvoston pysyvästä puheenjohtajasta. Oikeistopuolue on hyväksynyt lähes brittiläisen EU-ohjelman, jolla pikemmin kalastellaan jäsenyyden vastustajien kuin EU:n kehittäjien ääniä.
Mielestäni EU:n huippuvirkojen täyttämisessä on kiinnitettävä huomiota sekä ehdokkaiden että heidän maidensa ansioihin unionin kehittämisessä.
Yhteisen lainsäädännön omaksumisen ja toteuttamisen ohella mieleen tulevat seuraavat (tulevaisuuden) ytimet:
* Schengen
* Euro
* Perusoikeuskirja
* Lissabonin sopimuksen ratifiointi
* Suhtautuminen unionin symboleihin
* Pyrkimys demokraattiseen unioniin
* EU:n ja Naton kaksoisjäsenyyteen perustuva pyrkimys yhteisen puolustuksen rakentamiseen
Schengenin ja perusoikeuskirjan osalta Ruotsi on mukana.
Euron osalta Ruotsilla ei ole edes perussopimuksen sallimaa poikkeusta, vaan tukenaan vain keinotekoinen tulkinta kypsymättömyydestä. Ajatus kansanäänestyksen järjestämisestä selkeästä sopimusvelvoitteesta taisi olla Bildtin.
Myöskään kansanvallan ja puolustuksen kohdalta Ruotsi ei täytä unionia kehittävän jäsenvaltion tunnusmerkkejä.
Esimerkiksi Vaxholmin tapauksen tiimoilta käyty keskustelu ei viittaa siihen, että Ruotsi olisi omaksunut EY-oikeuden asettamia reunaehtoja, vaikka jäsenyyttä on harjoiteltu vuodesta 1995 (ja sikäläinen yleinen keskustelu antaa lohduttoman kuvan jäsenenä olon jatkuvan vatvomisen kautta).
Lissabonin sopimuksen ratifioinnissakaan ei Ruotsi kuulu mitenkään kärkikastiin: syksyyn näyttää menevän.
Kiinnostunut lukija voi luonnollisesti verrata muita jäsenmaita (Suomi mukaan lukien) yllä olevaan luetteloon.