Mannerlaatat liikkeessä(kö?)
Ranskan presidentin vierailu Isoon Britanniaan oli moniulotteinen tapahtuma, josta näkyvimmäksi nousi tietenkin rva Sarkozy ja hänen suutelonsa Gordon Brownin kanssa.
Mutta vierailu saattoi olla kauaskantoinen. Muistetaanpa, että kymmnen vuotta sitten, silloisen Kosovon kriisin jälkeen, Tony Blair ja Jacques Chrac antoivat St Malón julistuksen, jossa sanottiin, että EU:n pitää luoda itselleen sotilaallinen ulottuvuus, jotta se olisi uskottava. Nyt se ulottuvuus on olemassa. Onko EU uskottava maailmassa, onkin toinen juttu.
Tällä kertaa Sarkozyn lähtökohtana oli, että vaikka Saksan ja Ranskan liitto on tärkeä moottori Euroopalle, se ei riitä. Tarvitaan myös Ranskan ja Ison Britannian yhteistyötä. Mieleen tulee entente cordiale, vuonna 1904 annettu ”sydämellisen yhteistyön” julistus Ranskan ja Britannian välillä.
Nyt annetun julistuksen luonteesta ei oikein ole selvyyttä Sarkozy kutsui sitä nimellä ”entente amicable”, ”ystäväsopimus” (huom E Antolan käännös!) mutta Gordon Brown käyttää termiä ”entente formidable” joka voi tarkoittaa montaakin asiaa pelottavasta mahtavaan!
Joka tapauksessa Ranska ja Britannia sopivat monista asioista kuten pyrkimyksistä vahvistaa sotilaallista yhteistyötään, vahvistaa kansainvälisiä instituutioita, yhteistyötä laittoman maahanmuuton estämiseksi ja kahdenvälistä yhteistyötään monissa kysymyksissä.
Kaksi suurta kysymystä jää leijumaan. Mitä vaikutus tällä on Saksan ja Ranskan yhteistyölle? Onko kahden kauppa kolmannen korvapuusti? Saksa ja Ranska äskettäin siirsivät huippukokoustaan kesään ja huhujen mukaan Merkelin ja Sarkozyn kemiat eivät oikein mene yksiin. Jos näin kävisi, mihin en usko, mannerlaatat todella siirtyisivät Euroopassa.
Toinen suuri kysymys koskettaa EU:n lähiajan kehitystä. Ranska on EU:n puheenjohtaja kolmen kuukauden päästä. Sinä aikana sovitaan esimerkiksi EU:n keskeisistä vakansseista. Yhteisymmärrys voi johtaa siihen, pahimmillaan, että suuret maat löytävät toisensa tässä ja muissakin asioissa.
Pienet EU-maat vaviskoot. Haloo, Suomen poliittinen eliitti, kuuleeko kukaan?
maaliskuu 28th, 2008 at 14:43
Presidentti Sarkozy pyrkii saamaan Britannian liikkeelle Euroopan puolustuksen kehittämisessä, ja objektiivisesti EU-maista vain Isolla-Britannialla ja Ranskalla on maailmalla noteerattavaa sotilaallista voimaa.
Ranskalle vahva side Britanniaan olisi uskomaton strateginen ja taktinen etu, sillä asiasta kärkikaksikon muodostaisivat Ranska ja Saksa tai Ranska ja Britannia.
Luonnollisesti pienten EU-maiden on syytä valpastua, mutta vielä enemmän EU:n kansalaisten huolestua, sillä sekä Ranskan että Britannian perinteet viittaavat hallitusten välisyyteen, kulissien takaisiin neuvotteluihin ja erityisesti Ranskan kohdalla suurten jäsenmaiden direktoraatteihin.
Nämä toimintaperiaatteet ovat varsin kaukana avoimuuden, kansanvallan ja yhteisöllisten toimielinten vahvistamisesta. Kansalaisten ja kansanvallan Euroopalla on pitkä marssi edessään.
maaliskuu 28th, 2008 at 15:24
Juuri näin. 1500 merkkiä ei vaan anna tilaisuutta pohtia asiaa riittävällä laajuudella. Unioni on menossa kovaa vauhtia hallitustenvälisyyteen, jossa suurten maiden paino korostuu ja Suomen lähtökohtana ollut yhtiesöllisyys heikkenee. Suomessa todella tarvittaisiin vakavaa pohdiskelua omasta linjastamme.