Tekstaa mulle
Ulkoministerin tekstiviestijupakassa on asian vakavuuden arvioinnin kannalta jäänyt huomiotta viestinnällisesti tärkein asia. Mitä tanssijatar vastasi ministerin tekstareihin?
Tuskin kukaan jaksaa lähetellä kahtasataa viestiä, jollei saa niihin vastausta. Jos vastapuoli on koko ajan ollut samalla mitalla mukana, viestinvaihdon voisi tulkita hurtiksi huumoriksi, intiimiksi teatterileikiksi. Jos tanssijatar on pieninkin vihjailuin tai esimerkiksi kolmin pistein kannustanut ministeriä jatkamaan, tekstailu on saanut kahdenvälisen seurapelin luonteen. Olisiko syytä julkaista näytelmä kokonaan, molemmin vuorosanoin?
Tapahtuma on nostanut esiin uuden tekniikan suoman viestintämahdollisuuden rajallisuuden. Tekstareita voidaan tulkita väärin, kun niihin ei liity sanaton viestintä, jonka osuus silmästä silmään kommunikoitaessa voi olla jopa 90 prosenttia. Kun kymmenestä prosentista kasvaa täysi satanen, tulkinnalle jää paljon mahdollisuuksia.
Ministerin ja tanssijattaren viestintä ja sen kohtuuttoman suuri julkisuus on jättänyt varjoonsa paljon vakavamman viestiliikenteen. Monet johtajat ja päälliköt käyttävät niin tekstareita kuin sähköpostiviestejä alaistensa nöyryyttämiseen ja suoranaiseen kiusaamiseen. Kun viestintätaidot ovat heikot ja johtamiskulttuuri vuosikymmeniä vanhan patruunahengen sumentama, voi sormenpäillä näpytellä mitä tahansa, kun ei tarvitse katsoa alaistaan silmiin.
Alainen harvoin uskaltaa ilmiantaa tällaisen viestinnän, sillä johtajat ja päälliköt suojelevat toisiaan. Puolustuskeinoista paras on säilyttää viestit ja mennä niiden kanssa puolueettoman auttajan, esimerkiksi lääkärin, psykologin tai terveydenhoitajan luo. Hyvä keino on myös ottaa yhteys omaan ammattiyhdistykseensä.
Paras viesti on aina suora viesti ihmiseltä ihmiselle, on se sitten kielteinen tai myönteinen. Sähköinen viesti ei kättele, ei hymyile, ei kiitä eikä pyydä anteeksi – sydämen kautta.
huhtikuu 3rd, 2008 at 11:08
Koska on jo myöhä, eiköhän laiteta piste tällekin tarinalle ja suunnata kohti uusia seikkailuja !
huhtikuu 3rd, 2008 at 11:18
Suurempaan viestinnälliseen syntiin syyllistyi minusta valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies, joka pudotti Härmälän ensin Outokummun ja sitten Rautaruukin hallituksista. Jälkimmäinen johtui ilmeisesti edellisen johdosta annetuista kommenteista.
Substanssiin puuttumatta en voi olla ihmettelemättä, että Härmälään ei oltu ennen jälkimmäistä tempausta oltu missään yhteydessä. Ymmärrän vielä jotenkin sen, että valtion omistajapolitiikkaa julkisesti arvostellut henkilö pudotetaan käyttämästä valtion ääntä (joskin pidän tätä pikkumaisen herkkänahkaisena), mutta luulisi nyt voivan edes sen tekstarin lähettää asiasta.
Jotenkin vain tulee kuva kyvyttömyydestä hoitaa asioita asioina ja suhtautua ihmisiin ihmisinä.
huhtikuu 3rd, 2008 at 11:35
Ylistäisin sähköpostia, jossa yhdistyy nopeus ja kuitenkin mahdollisuus hiukan harkita ja muotoilla sanomisiaan. Tekstiviestiä pitää verrata löysään jutusteluun. Ja tekstiviesteistä hirmustumista siihen, että on salaa kuunnellut ihmisten flörttäilyä ja vetänyt siitä herneen nenäänsä.
huhtikuu 3rd, 2008 at 12:01
Siitähän Hymy vasta rahaa tekee, kun julkaisee koko keskustelun.
Ei pelkkää vihjailua, vaan kaikki pitää julkaista, kun on kerran molempien viestit olemassa.
huhtikuu 3rd, 2008 at 12:37
Nyt kannattaa muistaa, että Iken eroon eivät johtaneet nuo tekstiviestit vaan selkeä valehtelu.
Ensin kiistettiin kokonaan ja sitten myönnettiin vähän työasioissa tekstaillun. Seuraavaksi todettiin, ettei viestejä annettaisi pyhäkoululaisten luettavaksi.
Luulisi Iken kaltaisen konkarin jo tietävän, että aina kannattaa ensimmäiseksi kertoa totuus. Varsinkin tuollaisessa asiassa, jonka julkituloa ei estä mikään.
Ikävä virhearviointi, mutta siitäkin huolimatta Ikelle hyvän tulevaisuuden toivotukset. Istuu siellä eduskunnassa ihan oikeitakin konnia. (Ynnä vielä ikävämmin naisasioissaan sekoillut pääministeri)
Tämä tästä. Ensimmäisen ja viimeisen kerran.
huhtikuu 3rd, 2008 at 13:38
Mukavaa, että keskustelu käy heti lämpimänä!
Tarkennettakoon, että pyrin olemaan ottamatta kantaa syyllisiin ja syyttömiin, hyviin ja pahoihin. Tapaus kiinnostaa minua ammattiviestijänä ja alan kouluttajana. Kokonaisuus on pilkkoontunut osiin ja samalla monikertaistanut itsensä kuten jo näistä kommenteista näkee: ne puuttuvat kaikki jupakan eri puoliin.
Huoleni johtajien viestintätaidoista ja -menetelmistä perustuu tositapauksiin. Ihmisiä ei muserreta tai eroteta tekstiviestillä. Eikä seurustelua katkaista tekstarilla, vaikka kuinka olisi pääministeri.
huhtikuu 3rd, 2008 at 14:02
Kari,
toistat lehtien toistamia tarinoita, juuri niitä, joilla toimitukset ovat koettaneet säilyttää itsekunnioituksensa juostessaan Hymyn viidellä tonnilla ostaman skuupin perässä. Kanerva sanoi kolmasti ruotsiksi nää, kun pyydettiin kommentoimaan. Ei väittänyt eduskuntaryhmässä, että työasioissa vain tekstaili.
Todellisuudessa Kanerva jouduttiin erottamaan, koska lehdissä oli niin paljon juttuja siitä, että lehdissä oli ollut paljon juttuja siitä, että lehdissä oli juttuja siitä, että Hymy-lehdessä oli seksuaalista flörttäilyä tirkistelevä skuuppi
huhtikuu 3rd, 2008 at 15:49
Toisaalta Kanerva mokasi jutun todellakin ihan itse. Kataisella oli klausuuli julkisten törttöilyjen minimoimisesta ja tähän Ike ei pystynyt. Ei edes yrittänyt vaan veti junttimaista haista paska -linjaa julkisuudessa loppuun saakka. “En tietenkään eroa, älä kysele tyhmiä!”. Tämä on alle nolaltaso olevaa julkisuudenhallintaa.
Ei tälläistä hälläväliätoimintaa tarvitse katsella hetkeäkään missään, varsinkaan jos kyseessä oli jo alunperin lahjavirka/kuolemansuudelma poliittiseksi ongelmajätteeksi muodostuneen Kanervan eläkkeellelähdön jouduttamiseksi. Ikäviä lauseita mutta ihan täysi kulissioperaatiohan tämä Kanervan ulkoministeriys alusta saakka oli, ilman mitään jälkiviisauksia.
Toisekseen Kanerva mokaili jatkuvasti muissakin julkisissa ulostuloissaan, osan näistä media unohtaa mielenkiintoisella tavalla. Patsaskiistassa oikea vastaus löytyi vasta toisella yrittämällä, Stasi-asioissa Lokalahden suuri poika oli tapojensa mukaan totaalinen tuuliviiri, vierailut USA:han olivat floppeja muualla paitsi valokuvissa, anteeksipyyntöpuheet tuttuun tapaan valmistelemattomia vanhan papan tarinointeja siitä kuinka häntä itseään, eli Ikeä on petetty, hän itse ei virheitä niinkään tee jne.
Summa summarum. Iken potkut oli suuri asia Ikelle mutta mitätön asia Suomelle. Eiköhän tämä ollut tässä.
huhtikuu 3rd, 2008 at 19:46
Minusta puhut, siis kirjoitat, TP, ihan asiaa ja olet oikeasta asiasta huolissasi. Uusmaalainen ei vissiin lukenut juttuasi oikein tai sitten ei ymmärtänyt.
Jos teidän turkulaisten oman pojan flöittailu ei ole huonoa käytöstä ministeriltä niin mikähän olisi? Nikkola jo totesikin, että melkein ikätoverini anteeksipyyntöpuhe oli ihan mahdottoman huonoa tekstiä! Mitä hän oikeastaan sanoi ja mikä oli se asia josta hän pyysi kaikelta kansalta, hah!, anteeksi? Mutta, että vanhan papan tarinointeja!! Mikäs poju te Nikkola oikein olette?
huhtikuu 4th, 2008 at 8:09
Väärin luettu. Mutta oikein sammutettu.
huhtikuu 4th, 2008 at 9:42
…mutta onhan tässä tullut Suomessa kehitetty tekninenoivallus tullut laajalti kansainvälisesti tunnetuksi.
Ehkä kyseessä oli väärä ministeriö?
Ehkä Kauppa- ja teollisuusministeriö olisi ollut Ikelle oivallisempi paikka, noin niinku tekstareiden sisällönkin suhteen.