Mieli- ja julkikuvia
Havaitsin keskiviikko-aamulla iltapäivälehdet luettuani miettiväni kaikenlaisia ihmisten toisissa ihmisissä synnyttämiä mielikuvia.
Toinen lehti kertoo Kanervan ja Kataisen eduskunnassa tapaamisesta leppoisaan tyyliin. Toisen mielestä kohtaaminen oli jäätävä.
Toisen kannessa Tanja Karpela sytytti tupakkaa happaman näköisenä ja jutussa kerrottiin Karpelan tupakoivan nälkäänsä(!). Toisessa taas ”Tanja empii yhä” suhdettaan Olli Saarelaan ja avioliittoon.
Sairaalassa viruva Jere Karalahti on tehohoidossa.
Maailmanpolitiikassa taas Putin vaihtoi vaimonsa nuorempaan (24v.) voimistelija-olympiavoittajaan. Ja Berlusconi lupasi hoitaa Napolin jätekriisin.
Kun sitten iltapäivällä liikennevaloissa seisoin jättiläismäisen katumaasturin vieressä liikennevaloissa, ja mietin, että ajattelen negatiivisesti tuosta maasturin omistajasta. Aamulla tein Hesarin Itämeri-testin.
Kuka muokkaa kenenkin mielikuvaa – ja kuka sitä hallitsee, tuli tästä kaikesta mieleeni. Jokainen kai itse omalla toiminnallaan. Toimimalla tismalleen normien mukaisesti, esim. poliitikko, saa värittömän leiman. Eikä sekään ole hyvä.
Peli käy päivä päivältä kovemmaksi. Jopa parhaimpina julkisuutensa hallitsijoina tunnetut henkilöt kompuroivat. Mutta entäs sitten? Karavaani kulkee…
PS. Ei enää Kanervaa. Silti jäin miettimään Olivia-lehden kannen mahdollista tarkoitushakuisuutta: Kukkaterapia: Kanerva auttaa yksinäisyyteen. Taisin nähdä pöpöjä?
huhtikuu 17th, 2008 at 23:42
Yksi helmi liittyi Karalahteen. Saman päivän mediaulostuloissa ilmoitettiin, että Jere on tehohoidossa (lehti a) ja että ei ole tehohoidossa (lehti b). Jollei kyse ollut printin ja netin välisestä epäsynkasta, ihmettelen kovin miten näin reilusti toisistaan poikkeavat tulkinnat voidaan tehdä helpossa asiassa.
huhtikuu 18th, 2008 at 11:12
Journalistin päivitetty ohje mallia kevät
2008: Jos uutinen on totta ja kiinnostava, hyvä niin. Mutta jos uutinen on pelkästään pelkästään kiinnostava, kelpaa sekin jo hyvin painettavaksi.
huhtikuu 18th, 2008 at 12:07
Puolitotuuksien kanssa kikkailu on vaikea laji, saattaa näpit palaa. Toisaalta metodi on kenttää rikastuttava oikeissa käsissä: piirtyy kuvia, jotka eivät aiemmin olleet mahdollisia.
Joskus jopa pitkään rakennetusta myytistä puristuu ilmat pois kuten Ilkka Kanervan tapauksessa. Vakavan arjesta vieraantuneisuuden, aikajättöisyyden, seksistisyyden, heppoisen poliittisen argumentaatitason jne. teemat tulivat toteennäytetyiksi – ainakin jos ne sellaisina halusi lukea.
huhtikuu 25th, 2008 at 0:26
[...] Visan mielikuva katumaasturista [...]