Kovaa ja korkealta
Katumaastureista puhutaan. Ruotsissa niitä kutsuttiin jo kymmenen vuotta sitten yleisesti Killer-jeepeiksi. Syynä olivat niin autotyypin lukuisat onnettomuudet kuin sen rakenne, joka aiheutti kolareissa suuria tuhoja vastapuolen normaaleille autoille. Maasturit kun ovat painavia ja osuvat suuren maavaransa ansiosta törmäyksessä normaalin henkilöauton puskurin ja niin myös törmäystä vaimentavan vyöhykkeen yläpuolelle. Tämä on ollut Ruotsissa myös yksi merkittävä syy niiden hankkimiseen: se voittaa kolareissa eli itselle käy pienemmällä todennäköisyydellä huonosti – muista ei ole niin väliä.
Kävin ihan silkasta mielenkiinnosta muutama viikko sitten koeajamassa Citroënin (tai oikeammin Mitsubishin) katumaasturin, kun oma ceevitoseni oli (taas) ajotietokoneen ohjelmoinnissa.
Varmuuden vuoksi myyjä varoitti jo etukäteen, että ”tämä ei sitten ole oikea Citikka”. Mutta Tekniikan Maailman vertailussa se suoriutui mainiosti.
Myyjän ennustus toteutui: ei ripaustakaan ranskalaismerkin eleganssista. Korkeus ja lyhyt akseliväli tekevät citymaasturin ajamisesta vaikeata. Painopiste on korkealla ja auto hakee suuntaansa levottomasti. Moottoritien kulumisurat heittelivät autoa reilusti. Kaupunkiajossa on toki jotenkin hienoa istua muiden yläpuolella, ja tilanteiden ennakointi helpottuu. Mutta toisaalta maasturin takana ajavan on vaikea nähdä auton läpi muuta liikennettä. Ihmettelin, miten tyylistään tunnettu Citroën on hyväksynyt auton muovisen, halvalta näyttävän sisustuksen – mutta se ei toki ole turvallisuusasia. Turvallisuuteen eivät vaikuta myöskään kulutuslukemat, mutta raskas auto syö paljon ja päästöttää ronskisti, erityisesti nimensä mukaisessa citykäytössä.
Olen ajanut yli kahta sataa erilaista autoa ja harvoin olen tuntenut itseni niin epävarmaksi liikenteessä kuin citymaasturin ratissa. Yksinkertaisesti: tämä auto on vaikeampi ajaa ja hallita kuin normaali, vastaavan luokan henkilöauto. Enkä usko, että se on Citroënin (tai Mitsubishin) vika.
Olisi kiinnostavaa nähdä Suomen onnettomuustilastot katumaastureiden osalta. Voiko niistä lukea ajo-ominaisuuksien osuuden kolariin johtavana syynä, suhteessa kuljettajan kokemattomuuteen erikoisauton ratissa? Entäpä vastapuolen normaaliauton vauriot nokkakolareissa ja peräänajoissa?
Mikä innostaa hankkimaan tällaisen ajoneuvon, kun innostimena eivät selvästikään ole naasturin henkilöautoa paremmat ajo-ominaisuudet tai farmarimallia suuremmat tilat? Onko syy sama kuin sumuvalojen päällä pitäminen säällä kuin säällä eli egon nostatus: tuntuu makealta, näyttää ”hienolta”. Vai onko perusteena tuo alussa mainittu oma turvallisuus, siis turvallisuudempi? Vai johtaako ostopäätökseen, kenties ilman koeajoa, amerikkalaisperäisen muoti-ilmiön perässä juokseminen? Vai sijaitseeko jokaisen omistajan kesämökki todella vaikean kärrypolun päässä?
Vai liekö citymaasturissa sittenkin jotain ylivoimaista, joka jäi minulta koeajossa huomaamatta?
huhtikuu 25th, 2008 at 14:45
Olen meiningissä kohta vaihtaa alle jo kolmannen Honda CR-V:n. Päädyin kärryyn oltuani vanhalla mersullani riittävän monta kertaa kiinni pohjasta mökkipolulla ja ojassa jäisellä kotitiellä. Neliveto menee Hondassa juoheasti itsestään päälle, kun alkaa tulla ongelmaa. Kapakanpitäjän ja pienpuutarhan hoitajan on hulppeaa heittää kymmenen kaljakoppaa tai puoli tusinaa multasäkkiä kyytiin pippelikorkeudelta kumartelematta. Liikenteessä on nautittavaa, kun näköalaa riittää. Kovaan vauhtiin ei malli houkuttele, satasta lähestyessä alkaa rengasjyrinä häiritä radionkuuntelua. Koslan hintakin alenee, kun se lasketaan pienen kulutuksensa ansiosta vähäpäästöiseksi. Lievää korkeuttaan lukuunottamatta ei auto ole yhtään sen isompi ja tilaavievempi kuin mikä tahansa keskikokoinen henkilöauto. En ole huomannut minkäänlaista egon nousemista tai laskuakaan (vaikka siihen olisi kai varaa) autovalinnan takia. Naiivi vallankumousromantikko tarvitsee aina maalitauluja. Milloin se on Mäkkäri, milloin maasturi.
huhtikuu 29th, 2008 at 10:26
Minäkin olen viehättynyt Heikkilän tapaan vähän korkeampaan autoon (GScenic), mutta eihän se mikään citymaasturi ole. Kokemukseni eri autoista on sen verran vähäinen, että en ole osannut kuvitella heitteleekö tuo nyt sen enempää kuin muutkaan. Tuulelle tietenkin korkea auto on alttiimpi.
Vähemmän kyllä saisi kuluttaa…
Täytynee jatkaa autokaupoissa kyläilyä…
huhtikuu 29th, 2008 at 11:17
Kateellisen panettelua, saattaa joku aatella, mutta monta vuotta olen ajellut omalla etuvetoisella mersukseni kutsumallani skoodalla 30000 km/v kuusjapuol litraa satasella enkä yhtään kertaa ojaan. Eikä yhtään kertaa ole autoni jäänyt pohjasta kiinni mökkitiehen. Lumessakin minun kärryni kulkee paljon paremmin kuin lankomiehen ruotsalainen, joka ei ole Volvo. Mutta sen toisen lankomiehen Volvokaan ei ole jäänyt mökkitiehen kiinni kun se tie pidetään kunnossa kaiken vuotta.
Vaan huonoja lienevät meidän naapurustonkin asujien mökkitiet, kun niin moni on joutunut hankkimaan korkean BMW:n tai KIAn tai CR-V:n tai mikä minkäkin.
Onkohan sillä EGO-1 -rekkarilla varustetun suuren bemarin omistajalla mökkitietä? Kaljaahan senkin Egonin takakonttiin kyllä mahtuu vaikka kuinka.
Tenori on niin nuori, ettei muista millä mersulla on varsinaisen autoilijan uransa aloittanut. Ei heitellyt tuuli matalaa vuokkomersua, Datsun Bluebird-autoa yhtään eikä silläkään tarvinnut käydä ojassa tai juuttua mökkitiehen.
huhtikuu 29th, 2008 at 12:24
Ja ennen oli hevosellakin niin mukava kulkea. Ennen oli ennen, nyt on nyt. Tukka on päästä lähtenyt.
huhtikuu 29th, 2008 at 22:37
http://www.emi.fi/jukebox/play/410/keski-ika_on_syvalta
Tuolta löytyy Lapinlahden Lintujen uusin päivitys setien heilumishalukkuuteen liittyen. Hulppea tekele!
huhtikuu 30th, 2008 at 10:34
… eikös me silloin kerran vähän ainakin ojanpientareella käyty luupäällä? Silloin kun olin juuri kortin saanut ja viitostien ruuhkia kierrettäessä hiekkatiellä joku tulikin vastaan…
Eihän noita citymaastureita tarvita mökkiteitä varten, vaan Helsingin keskustan katuja varten. Ne ovat kuin perunapeltoja talviaikaan, jos lunta sattuu tulemaan. Tosi on.
huhtikuu 30th, 2008 at 12:13
Jari, kiitos linkistä ja vinkistä.
Nauroin pitkään kyynelten läpi.
huhtikuu 30th, 2008 at 13:35
Jep, se on hieno ralli. Komediaa ja tragediaa samassa paketissa. Loistotyötä.
Ulkopuolisille, asiaan kenties perehtymättömille kansalaisille kerrottakoon, että kyse on siis Lapinlahden linnuista, joihinka Heikkilä alunperin viittasi “Sedät jaksaa heilua” -kappaleen siteerauksellaan “ennen oli ennen, nyt on nyt. Tukka on päästä lähtenyt”.