Hard Day’s Night
Iltaa kaksin Hugon kanssa. Karvaturri on levoton: lauma on sekaisin. Olen ollut koko viikon väsynyt. Onko kevätväsymys oikeasti olemassa? Varhaisaamun tennispeli oli hyvä hälytyskello. Paljon vääriä lyöntejä. Tietokone yskii eikä ehdi valita oikeita vaihtoehtoja. Nukahdin illan tv-uutisten ääreen (onko ihanampaa tapaa vaipua uneen kuin vahingossa?). Eikä nyt väsytä yhtään.
***
Kävin aamupäivällä Kaufmannilla tsekkaamassa firmani yritysgrafiikan. Jees! Oikarisen Pekka on tehnyt upeata jälkeä. Monissa hommissani olen saanut tehdä hyvin läheistä työtä graafikkojen kanssa. Tuntuu siltä, että kolmenkymmenen vuoden kiihkeän työuran aikana kaikkein hienoimpiin hetkiin ovat kuuluneet sekunnit, minuutit, tunnit, viikot luovien taiteilijoiden, säveltäjien ja graafikoiden, rinnalla. Säveltäjien norsunluutorneihin en ole päässyt kiipeämään luovan työn hetkellä, mutta olen saanut seurata lähietäisyydeltä monen tilaamani sävellyksen joskus vaikeitakin syntyprosesseja. Graafikoiden kanssa olen ollut mukana kokemassa monen monituista hetkeä, jossa aivoista kuuluu KLIK. Olen itse huono piirtäjä, ja minun on vaikea saada oma visioni kuvana paperille. Mutta silmäni toimii paremmin kuin käteni. Kuva on aivoissani äänen naapurina. Kuvio, kuva, logo: se soi – eikä kestä silmässäni pienintäkään poikkeamaa. Moni on hermostunut minuun: Jos muuttaisit tuota viivaa vähän… Olen oikeastaan ylpeä siitä, että niin Lahdessa kuin Turussa sekä kirjapainoissa että mainostoimistoissa olen saanut kuulla olevani niiden vaikein asiakas.
***
Lupasin Visalle kannuilla Mikko Heiniön viulukonserton kantaesityksestä. Mutta enpä päässyt koko tilaisuuteen, vaikka olen teoksen kummisetä. Verovirasto vei voiton: sekä firmani ensimmäinen alv-ilmoitus että henkilökohtaisen veroilmoituksen vähennykset voittivat musiikin. Onneksi filharmonikoilla on sentään vielä muutama uusinta jäljellä kovasti kutistuneessa sinfoniasarjassaan – siis uusi yritys perjantai-iltana. Verottajan pelko on viisauden alku.
***
Olen tainnut joskus kannuilla kahvinjuonnistani. Kertoja taitaa olla yhden käden sormin laskettava määrä. Mutta teetä juon, esimerkiksi juuri nyt, kun naputtelen läppäriä keittiön pöydän äärellä ja uunin kello näyttää 0.43 perjantain puolella. Teen ystävät, oletteko huomanneet kumman ilmiön kahviloiden tiskeillä? Harvoin on tarjolla haudutettua teetä (ja jos on, se on seissyt pannussa tuntikaupalla), ja pussiteelatikot on täytetty mitä ihmeellisimmillä hajusteilla ja vihreillä vaihtoehdoilla. Yhdeksän sortin loodasta on oikea tee aina loppu. Itse en ole teehienostelija (mutta kaipaan Tukholman Söderblandningia ja Gamla Stanin jo lopetettua teekauppaa). Haluan aamulla mustaa ja päivällä sekä illemmalla miedosti maustettua, vaikka sitten Pauligin ravintolasekoitusta tai yksinkertaista Earl Greytä. Myös kahvilassa.
***
Filharmonikkojen mainio oboisti Satu Ala tökkäsi minulle kerran nipullisen japanilaisen nykymusiikin ceedeitä – hän oli orkesterin taiteellisessa toimikunnassa ilmeisesti huomannut, että minua ei juuri muu musiikki (enää) innosta kuin oman aikamme säveltäjien tuotokset. Yksi levyistä oli kohtalokas. Olen kuunnellut Takashi Yoshimatsun ensimmäistä sinfoniaa varmasti ainakin kaksikymmentä kertaa, ilmeisesti enemmän kuin mitään muuta musiikkia koskaan. Palautin kasan parin vuoden (anteeksi) jälkeen jokunen viikko sitten. Samalla Satu vihjaisi, että netistä voi imuroida lisää. Toissapäivänä onnistuinkin siirtämään, pientä maksua vastaan, japanilaisen itseoppineen mestarin neljä seuraavaakin sinfoniaa omalle koneelleni. Yön ratoksi annan niiden virrata karralla, peräkkäin, itseeni – tykkään heittäytyä säveltäjien sisään sinfonioiden elämäkerran kautta, mikä näkyi orkesterimme KaikkiAlla-sarjoina. Mutta Yoshimatsun ykkönen on ilmeisesti ollut niin sensaatiomainen, että säveltäjästä on tullut sen vanki. Seuraavat kolme eivät puhu eivätkä puhuttele samalla tavoin, mutta vitosessa on taas meno päällä (ainakin kello 1.22).
Uskallatteko lähteä seikkailuun vaikka, sanotaanko, perjantai-iltana? Osoite on www.chandos.net, kirjautukaa jäseneksi, etsikää search-sivun säveltäjäpuolelta Y:stä Yoshimatsu, uhratkaa muutama euro klikkaamalla ensimmäistä sinfoniaa mp3-kohdasta, avatkaa vasemmalta levyvihko, lukekaa sinfonian koskettava historia ja antakaa mennä!
Ihanaa kovan päivän yötä!
Jätä vastaus