60 –vuotisjuhlat Haagissa
Pakkasin juuri laukkuni Haagin matkaa varten. Siellä juhlitaan suuren kansalaiskokouksen 60 –vuotismuistoa. Silloin nimittäin kaupunkiin kokoontui suuri joukko poliittisia johtajia, kansalaisaktivisteja, intellektuelleja ja muuta väkeä miettimään, mihin suuntaan Eurooppaa tulisi ruveta kehittämään sodan jälkeisessä maailmassa.
Haagin kansalaiskokousta pidetään lähtölaukauksena Euroopan integraatioprosessille. Silloin oli suuri tarve miettiä suuria ratkaisuja ja kyllä niitä mietittiinkin. Sanotaan, että esimerkiksi yhä vielä toimiva Euroopan Neuvosto sai alkunsa siellä. Siihen aikaan oli vielä vahvana ajatus, että Eurooppa tarvitsee liittovaltion kyetäkseen jälleenrakennuksesta ja turvatakseen rauhan.
Sitä ei tullut, vaan integraatio lähti kulkemaan muita teitään. Pitkälle on päästy. On yhteinen raha ja nyt puuhataan yhteistä puolustuspolitiikkaa. Viikonloppuna Haagissa on tarkoitus linjata Eurooppa-ajatusta seuraavaa 60 vuotta varten. Hyvät neuvot ovatkin nyt tarpeen.
Niinpä helmikuussa avattiin Eurooppa-liikkeen kotisivuille mahdollisuus jokaiselle eurooppalaiselle tehdä ehdotuksia, mihin suuntaan tulisi mennä. Sain kunnian olla arvioimassa ehdotuksia ja tekemässä ehdotusta, mitkä ehdotukset olisivat hyviä politiikan ja instituutioiden kehittämisen kannalta. Luin yli 200 esitystä.
Ne painottuvat kolmeen kokonaisuuteen. Miten parannetaan kansalaisten osallistumista unionin toimintaan sai eniten ehdotuksia. Toisen ryhmän muodostivat ehdotukset turvallisuuspolitiikan ja puolustuskyvyn kehittämiseksi ja kolmanneksi eniten pohdittiin varsinaisia Euroopan unionin instituutioita ja niiden parantamista.
Ihmiset haluavat siis saada enemmän sanavaltaa ja toivovat, että unionista olisi enemmän hyötyä heidän turvallisuutensa parantamisessa. Aika mielenkiintoista. Kerron palattuani Kannussa miten kävi.
60 vuotta sitten ei muuten Haagissa ollut ainuttakaan suomalaista kokoustamassa. Yksi oli ilmoittautunut tarkkailijaksi, mutta ilmeisesti sairastui matkalla eikä ilmaantunut paikalle. On hyvä muistaa, että olimme kuukautta aikaisemmin solmineet YYA-sopimuksen. Suunta oli silloin se.
Eipä silti, ei tässä maassa tänäkään keväänä ole ketään kiusattu Eurooppa-pohdinnoilla. Hiljaista on ollut. Sekin vähän, mitä Lissabonin sopimus saa osakseen huomiota, liittyy sopimuksen artiklaan 42.7: jos joku hyökkää Suomeen, onko muiden velvollisuus tulla apuun. On on, mutta miten se tapahtuisi ja kuka tulisi onkin sitten toinen juttu.
toukokuu 23rd, 2008 at 9:52
50-vuotisjuhlissa kymmenen vuotta sitten minäkin olin Haagissa, Eurooppanaisten kanssa. Taidettiin tavatakin jossain puistossa, kun Miapetran ja muun naisjoukon kanssa vedettiin Sinua Esko hihasta.
Mieleenpainuvin oli konsertti, jonka kunnianarvoisan johtajan nimeä en nyt just saa päähäni, tervehti yleisöä: “Meine Europeische brûder und schwester …. ja sitten tuli oodi ilolle. Upeaa.
Pääjuhlassa olivat kunniavieraina kuningatar Beatrix ja kruununprinssi, ja silloinen komissaari Liikanen istui siellä arvovieraiden keskellä.
Kerrothan yltävätkö 60-kymppiset samaan tunnelmaan.
toukokuu 23rd, 2008 at 10:31
Villasukkia Ruotsista, veikkaisin.
toukokuu 23rd, 2008 at 14:45
Mihin suuntaan Eu:n pitäisi mennä?
No, tänään kun luin (lehtien referoimia) suomalaisten meppien kannanottoja jonkun komissaarin kannanotoista Suomen ja Venäjän puutullikiistasta, niin mitäs muuta tässä voi sanoa, kuin eroon EU:sta ja sassiin.
Kukaan ei tule pientä Suomea puolustamaan, vaan Suomi menee vaihtokauppana jostain heitä lähemmin liippaavasta. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, että suomalaistet joutunevat taistelemaan jonnekin euroopan kriisialuille, kuin konsanaan 30 vuotissessa sodassa.
Voisitko Esko palauttaa mieliin, mitäs hyötyä tuosta EU:sta meille taas onkaan? Jospa se vahvistaisi uskoani siihen…