Roiskeita
Suomea kohtasi sensaatiomainen onni Euroviisuissa kun Teräsbetoni pääsi finaaliin 25 parhaan joukkoon. Tämä oli siinä mitassa kova juttu, että päätin sinnitellä telkkarin ääressä menneenä lauantaina niin kauan kun tulos olisi selvä tai ainakin niin kauan kun Suomi on äänestänyt – ja Ruotsikin. Mutta loppuun asti istuin.
Äänestäneitä maita kisassa oli 43. Se on valtava määrä. Maiden nimiä äänestyksessä kuunnellessa mieleen tuli Eskon monta kertaa lausumat sanat: ”missä seurassa mennään jne.” Eurooppasivistyksen kannalta viisut ovatkin ihan kivat, tuskin muuten…
Merkillepantavaa oli, että pisteiden anto noudatti ihan omaa uutta logiikkaa. Nurkkakunta äänesti nurkkakuntaa. Eli kotiin päin vedettiin. Mutta sehän on ihan kiva, ei Suomikaan sen tähden jäänyt tällä kertaa pisteittä.
Jännä yksityiskohta muuten: Venäjä sai täydet pisteet Virosta, Latviasta ja Liettuasta!
Monacossa ajettiin formulaa sateessa. Ryhdyin sitäkin eilen iltapäivällä katsomaan. Mutta en viihtynyt ruudun ääressä. Mietinkin koko touhua: kisaa ajetaan radalla, jolla on mahdotonta ohittaa. Kun ajoja näin ei voida ratkaista ajamalla, tulee mukaan kaikenlaiset muut muuttujat: ulosajot, sakot mutterien väännön myöhästymisestä, kolarit ym.
Ehkä pääasia onkin että miehet viihtyy…
Sosialidemokraatit (yhdellä aa:lla niin kuin Heinäluoma kirjoittaa tai kahdella, kuten julkinen sana) vaativat, että jo kuntavaaleissa on voimassa uudessa muodossa oleva laki vaalirahoituksen avoimuudesta uusine ilmoituskattoineen. Se on kuulemma ihan mahdollista aikataulullisesti.
Ihan hyvä. Olen samaa mieltä. Jännä tietysti, että demarien puheenjohtajasta ei ehditty järjestää jäsenäänestystä samassa ajassa.
toukokuu 26th, 2008 at 10:12
En noita formuloita katsonut (kun ne on siirretty suljetulle osastolle), mutta minua on pitkään häirinnyt se, että tuollainen miljardibusiness ajelee radoilla joilla “lähtö on radan likaiselta puolelta” tai “radalla on lähes mahdoton ohittaa”. Johan on kumma kun eivät voi puhdistaa ratoja. Kai sitä löytyy koneet ja pesuaineet, millä nyt tuollainen muutamakan kilometrin lenkki saadaan puhdistettua. Samoin ohituspaikkoja tehtyä, jos nyt ei Monacoon, niin muualle.
Mutta formuloiden sijasta olin autoilemassa Mäntyharjulla. Siellä minua kyllä taas vähän ihmetytti, kun yritimme ostaa paikallisesta S-marketista lähialueen leipää, niin hyllyssä sojotti Pågensin leipää made in Malmö. Varsinaista lähiruokaa.
Sitten kauppa (noin niin kuin yleisessä mielessä) vielä sanoo, että myyvät sitä, mitä asiakkaat haluavat. Kukakohan ja kuinka moni on Mäntyharjulla sanonut haluavansa Pågensin leipää Malmösta (varmaan voi olla ihan hyvää, en sitä sano)? Eikö näille nyt voisi laskea jonkinlaista ekotullia, kun ekoilu on muotia? Järjetöntä kuskailla leipää ympäri eurooppaa.
toukokuu 26th, 2008 at 10:38
Tenori,
ne myyvät sitä kun siinä on parikymmentä päivää myyntiaikaa. Tuoreen leivän pitämisestä hyllyssä on vaivaa ja se vaatii osaamista ostamiseen. On helpompaa sanoa, että myydään mitä asiakkaat haluaa.
Kamalinta on se, että kun aikamme näin toimitaan, ei enää osata vaatia mitään. Se näkyy jo lihatiskissä.
toukokuu 26th, 2008 at 13:26
Jostain kumman syystä ruokakaupassa on myyjän markkinat. Ostaja on kuin orpo piru hehtaarihallissa. Melkein kuin Alkon asiakas 50-luvulla.
toukokuu 26th, 2008 at 15:27
Tänään koin ihmeen, Akatemisen kirja kaupassa.
Ovesta sisään mennessä (Eerikin kadun) nuori myyjä
kohtasi katseeni heti. Sanoin hakevani jotain purjehtivalle ylioppilaalle.
Osasi opastaa kädestä pitäen, hienon loki kirjaan päädyimme.Osasi ehdottaa, oli avulias ja iloinen. Puhuin kaikenlaista omia asioitani, kuunteli niin kiltisti, vaikka ei varmaan kiinnostanut. Jäi niin hyvämieli, koska tämä ei ole joka päiväistä.
toukokuu 26th, 2008 at 16:33
Hieman formuloihin hurahtaneena kommentti radan kuntoon. Kyllä sitä varmaan voisi puhdistaa ja pestä, mutta kun sitä “likaa” eli kuminpalasia ja pölyä lentää koko ajan ajouran ulkopuolelle. Lisäksi ajouralle tarttuu tuota kumia, joka taas parantaa pitoa. Kisat katson muuten RTL:ltä, josta ne vielä näkyvät “ilmaiseksi”. Eli noin niin kuin periaatteen vuoksi…
Asiakkaiden haluaminen on vähän muna ja kana -juttu. Totta, että kun jotain tuotetta myydään paljon ja muut menevät vanhaksi, niin silloin asiakkaat “haluavat” juuri sitä tuotetta. Mutta kuka laittoi sen halutun tuotteen ensin tarjolle ja ilmeisesti vielä halvemmalla kuin lähellä tuotetun???
toukokuu 27th, 2008 at 16:04
Seurasin myös, ilmeisesti puolihuolimattomasti, noita viisukilpailuja. En muista mistä suomalaisviisu sai ne vähäiset pisteensä, joita enempää se minun mieletäni ei kyllä olisi ansainnutkaan. Mutta sehän on selvä, että Venäjä sai täydet pisteet virolaislatvialaisliettualaisilta vähemmistöiltä.
Ihan ihmetyttää, että ne aina hännille jäävät f-kuskit yleensä viitsivät ajaa ollenkaan. Niin se on ykstoikkosta touhua kun aina ajetaan jonossa. Ja jos väärä ukko on jonossa väärässä kohdassa niin jonkun räikkösen jarrut pettää niin, että marssipaikat on taas kohillaan.
Eikös se ole niin, että Heinäluoma on oikessa ainakin liikkeensä nimen kirjoittamisessa ja julkinen sana väärässä kaksine aineen?
Ne tulee, Tenori, ne pågenssit kaupalle edulliseksi kun niitä tarvitsee niin harvoin laittaa hyllyyn. Ja sehän on jo vanha juttu, että ossuuskauppa on vähän myöhässä havaitsemassa sesongin muutokset eikä siis osaa varautua ulkopaikkakuntalaisten leipäjonoihin.
toukokuu 27th, 2008 at 16:15
P.S.
Luulen, että muutkin kuin minä ovat havainneet ulkomaalaisten leivonnaisten olevan hyvä vaihtoehto lähipaakelseille. Sain äskettäin korkealta taholta pyynnön tuoda kaffileipää kaupasta. Olin kerännyt pussiin kolme suurta muffinssia kun hoksasin niiden kappalehinnan 2,20 ja vertasin sitä viereisen hyllyn saksalaiskakun 1,95:een. Vaihdoin saksalaiseen, jonka painon olisi kaupan vaa’an neula osoittanut vasta neljällä suurmuffinsilla. Säilöntäaineet ja muut keinoherkut maistuivat ihan riittävän hyviltä.