Visiota kysytään
Haagin Eurooppa -liikkeen kokous sitten oli ja meni. Paikalla oli 500 osanottajaa ja kovasti asioita pohdittiin. Euroopan parlamentin entisen puhemiehen Pat Coxin lause: kuka lähtee matkalle ilman tietoa päämäärästä? sopii kuvaamaan tunnelmaa. Unioni tarvitsee tulevaisuutta varten selkeän päämäärän ja välineet päämäärän saavuttamiseksi.
Kansalaisten kannalta unionin on taattava turvattava henkilökohtainen turvallisuus ja unionin myös yhä enemmän ulkoista turvallisuutta. Nämä kaksi teemaa nousivat keskusteluissa vahvasti esille. Kun tuntien keskustelun jälkeen instituutioita ja politiikka käsitelleessä työryhmässä äänestettiin, missä järjestyksessä äänestämällä valitus 20 tavoitetta tulisi esittää, tulivat kärkeen kansalaisten vaikutusvallan kasvattaminen unionin sisällä ja unionin kansainvälisen vaikutusvallan kasvattaminen.
Jälkimmäinen on kiintoisa painotus. Ensimmäisessä Haagin kokouksessa 60 vuotta sitten tärkein päämäärä oli rauhan takaaminen yhteistyöllä. Kun EU nyt on kasvanut kansainvälisten suhteiden tärkeäksi tekijäksi, halutaan sille antaa enemmän sotilaallista kykyä, jotta se voisi rauhoittaa ympäristöään ja ottaa johtajuutta erityisesti kansainvälisessä ympäristöpolitiikassa.
Unionin sisällä taas pitäisi olla enemmän ja parempia mahdollisuuksia parantaa kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Mutta näkyvästi nousi keskusteluissa esille myös suvaitsevaisuuden tarve. Maahanmuuttopolitiikka kaipaa uudistamista ja sen yhteydessä suvaitsemattomuuden lieventäminen on välttämättömyys. Kyllä Euroopassa pohdiskeluille on kysyntää.
Oma Traaginen Tenorimme tuli mieleeni, kun keskusteluissa joku huomautti nokkelasti paradoksista, että Euroopan unionin ongelmana on, että integraation saavutusten suurkuluttajat ovat samalla sen suurimmat kritisoijat.
Oletko, Tenori hyvä, koskaan ajatellut, että kun matkustat Bayreuthin festivaaleille nauttimaan rakkaasta Wagneristasi, menet sinne ilman viisumia ja passia, Schengen alueen kansalaisena ilman rajamuodollisuuksia, et joudu vaihtamaan valuuttaa (ellet pysähdy Ruotsissa ja Tanskassa), saat tunnetusti arvokkaiden pääsylippujen ostamista varten lainaa edullisella korolla etkä joudu huolestumaan valuuttakurssitappioista.
Tämän kaiken sinulle tuottaa Euroopan unioni mutta sitä et vaan huomaa. Se on niin jokapäiväistä.
toukokuu 27th, 2008 at 23:35
Tenorin vastausta odotellessa sallittaneen entisen baritonin, nykyisen kuorokakkosbasson muistelo.
Vietin hamassa nuoruudessani, tarkemmin sanoen kesinä 1980 ja -82, kaksi ikimuistoista kuukautta Bayreuthissa musiikkikursseilla. Bonuksena oli 17 Wagner-esitystä Festspielhügelillä (joista pari jopa näyttämön valotornissa, jonne Matti Salminen minut salakuljetti).
Junalla matkustin eestaas, Ruotsin läpi, ensikerralla menomatkalla katsastin vielä Münchenin ja Salzburginkin juhlat, ja toisilta kursseilta karkasin välillä oopperaan silloiseen Länsi-Berliiniin.
Monta oli matkoilla maata ja valuuttaa, mutta en kyllä muista ainuttakaan ongelmaa passin tai valuuttojen kanssa. Taisi olla sitä nuoruutta ja hulluutta, jotka toki ovat vieläkin jäljellä.
Lainaa en joutunut lippuja varten ottamaan. Salaisuuteni oli vuonna 1979 myönnetty ja kovalla työllä ansaittu Suomen Arvostelijain Liiton jäsenkortti, jossa tyylikkäästi kolmella kielellä pyydetään, että tätä ammatinharjoittajaa autettaisiin kaikin tavoin. Se on kymmenillä ulkomaanmatkoilla ainakin taloudellisesti ollut passiakin arvokkaampi asiakirja.
Olen EU:n credo et dubito -kannattaja, ja harmittelen toki, kun hintojen perässä tuntuu Ruotsissa olevan ylimääräisiä nollia. Mutta on niitä nollia Brysselissäkin, aivan ylimääräisiä hekin.
toukokuu 28th, 2008 at 8:58
Ah, Bayreyth! ..olen joskus käynyt siinä ulkopuolella… Sisälle en ole vielä päässyt, enkä tiedä onko mahdollistakaan näin EU:n euroajan nostettua kaikkia hintoja, ainakin täällä kotomaassa.
Niin, Eskon kirjoituksessahan taisi tullakin ne EU:n ainoat (?) hyvät puolet, onkohan niitä vielä muita. Passittomuus on pohjoismaiden välillä ollut jo vuosikymmeniä, ehkä sitä olisi voinut laajentaa myös muualle eurooppaan ilman EU:ta?
Ruotsin valuuttahomma kieltämättä rasittaa, kun siellä aika usein vierailen, mutta senkin selättää aika hyvin luottokorteilla, eli päivän/parin reissulla ei yleensä valuuttaa tarvitse vaihtaa.
Näköjään nuo luottojen korot ovat nousussa myös Suomessa, täällä EU:n vasallimaassa.
toukokuu 28th, 2008 at 10:30
Kaikella kunnioituksella Eskon mainitsemia seikkoja kohtaan voi kai todeta, että on Euroopassa aika vapaasti matkailtu aikaisemiila vuosisadoillakin, etten sanoinsi -tuhansilla. Demokratiakysymys koskee muutakin kuin unionia, joka ei taida siinä suhteessa juuri auttaa.
toukokuu 28th, 2008 at 10:41
Eikö ole, Eskoseni, mainita muita etuja kuin nuo Bayreuthin matkaajien nauttimat?
Minä olen ymmätänyt, että Tenorin 23.5. esittämä huoli on ihan vakava. Suomessakin on miljoonin ihmisiä, jotka eivät koskaan ole pitäneet varsinaisena ongelmana valuutan vaihtamisen vaikeutta vaan ihan vaan kotimaisen valuutan riittämättömyyttä. Mitkä ne on ne täällä kansalaiselle koituvat EU-hyvät? Onko niin, että vain matkailijat on niitä integraation saavutusten suurkuluttajia?
“Kansalaisten kannalta unionin on taattava turvattava henkilökohtainen turvallisuus ja unionin myös yhä enemmän ulkoista turvallisuutta. Nämä kaksi teemaa nousivat keskusteluissa vahvasti esille. Kun tuntien keskustelun jälkeen instituutioita ja politiikka käsitelleessä työryhmässä äänestettiin, missä järjestyksessä äänestämällä valitus 20 tavoitetta tulisi esittää, tulivat kärkeen kansalaisten vaikutusvallan kasvattaminen unionin sisällä ja unionin kansainvälisen vaikutusvallan kasvattaminen.”
Anteeksi nyt, Esko, mutta tuo yllä oleva toinen kappaleesi, ainakin ennen mahdollisia lyöntivirheiden korjauksia, on sellaista kieltä, jolla ei ketään voi saada vakuuttuneeksi mistään EU-autuudesta. Vaikka on tietysti hauskaa, että osa noista 500:stä pääsi livahtamaan ulkomaille ilman passia.
toukokuu 28th, 2008 at 11:08
Palaan asiaan virka-ajan päätyttyä.
toukokuu 28th, 2008 at 15:32
Itselleni tärkein EU:n tarjoama hyöty on se, että suurella todennäköisyydellä ei minua eikä jälkeläisiäni missään EU -maassa kohdella vihollisena saati ammuta. Ainakaan muutamaan vuosikymmeneen. Jos tuntuu kaukaa haetulta, niin miettikääpä, miten pitkiä pätkiä Euroopan historiassa moinen ylellisyys on ollut voimassa.
toukokuu 28th, 2008 at 16:43
Kyllä tuntuu aika vaikealta reagoida herroille. Olemme ilmeisesti tekemisissä kansalaisten kanssa, joille EU ei sovi ihan periaatteessa. Se on kunnioitettava periaate enkä sitä edes pyri horjuttamaan. Voidemme todeta, että voimme sopia siitä, että olemme eri mieltä.
toukokuu 29th, 2008 at 13:21
Ei nyt näin helposti luovuteta…
Yhteinen eurooppahan olisi hieno asia! Näin sanomalehtilukijapopulistin kannalta tuntuu vain mahdottomalta EU:n tuleminen meidän yhteiseksi euroopaksemme. Jokin isomaa vetää isomman oikeudella pieniä maita pitkin korvia asiassa kuin asiassa, siltä se tuntuu. Tuntuu myös siltä, että pienet pohjoiset maat on otettu mukaan vain maksajiksi, lähinnä kai maatalouden. Isot maat vähät välittävät budjettialijäämistä tms. EU:ssa lienee kahden kerroksen väkeä maiden kohdalla.
Nyt kun ollaan vielä siirtymässä enemmän enemmistöpäätöksiin, niin se tullee viemään asioita vielä huonommalle tolalle Suomen kannalta. Miksi isot maat vähät välittäisivät pienten kannoista? Miksi pienet maat yleensä suostuivat moiseen, onko siitä tosiaan jotain hyötyä Suomelle (tai Ruotsille tms.?
Enkä uskaltaisi paljoa panna painoa johonkin eu:n turvatakuisiin, ne eivät paljoa paina, eivät nyt eivätkä ole aikoinaankaan painaneet muiden instanssien toimesta.
Ehkä uusi poliitikkomme TP ottaa kantaa näihin asioihin? Miten teillä RKP:ssa suhtaudutaan EU:n turvallisuusasioihin?
toukokuu 30th, 2008 at 10:54
helppo on matkustaa.Menimme omalla autolla Viroon eikä enää kysytty passia eikä auton rekiseriotetta.Hienoa.Kun lentäessä tarkistetaan,onko käsilaukussa vesipullo (olin tyttären kanssa Ateenassa huhtikuussa ja vesipullo otettiin pois),niin laivalle voi viedä vaikka kuinka monta vesipulloa eikä kukaan kysy mitään.Koska terroristit keksivät laivojen upotuksen. Kyllä lentokenttien tarkastukset ovat menneet suhteettomuuksiin.
toukokuu 30th, 2008 at 23:19
Ei sen nyt pitäis niin vaikeata olla, eikä nyt noin vähällä pitäisi luovuttaa. Teidän, Esko, sohaisunnehan on saavuttamassa valimonne eniten keskustelua herättäneiden kirjoitusten joukon. Minulle sopii kyllä EU, vaikka ei ehkä aivan kaikessa. Mutta kaipaan lähes päivittäin ihan selkokielisiä selityksiä milloin millekin EU-kytkyiselle asialle. Ja ihan aidosti olen harmissani siitä, että niin usein joudun lukemaan
tekstejä enemmän kuin kahteen kertaan, jotta käsittäisin mitä kirjoittaja, milloin kukakin, tarkoittaa.