Ei aina voi onnistua
Menestyskirjailija on Suomessa harvinaisuus. Sellaisia kuitenkin on koko joukko, supermenestyjiäkin kymmenkunta. Arto Paasilinna on ollut sellainen jo vuosikaudet, Turun oma poika Reijo Mäki vasta vähemmän aikaa.
Reijon uusimman kirjan, Lännen miehen (Otava 2008) ilmestyessä tiedotettiin samalla, että niteitä on myyty jo yli miljoona, mikä Suomessa on todella paljon.
Reijon kirjat, Vares-sellaiset etenkin, ovat odotettuja julkaisuja. Ja samassa narussa olen itsekin. Heti kun uusi kirja on ilmestynyt, se on hankittava – ja luettava. Niin kävi nytkin, pari viikkoa sitten.
Mutta-mutta, jotain oli tapahtunut. Kirja ei vetänyt. Tarina tuntui kaukaa haetulta, Turun kuvaus vieraalta ja koko meininki takkuiselta. Sivuja kirjassa on nelisensataa, sekin vielä. Kirjaa vaivaa kliseisyys ja huulenheittoa jäykkyys. Maneerit tunkevat pintaan, eikä homma toimi niin kuin pitäisi.
Viime vuoden uutuutta kommentoidessani kiinnitin huomiota tuotesijoittelussa tapahtuneeseen muutokseen, Karhu-oluen vaihtumista Laitilan Kukkoon. Nyt Karhu oli palannut, rosvot joivat Karhua, Vares, Luusalmi ja kumppanit Kukkoa…
En toki aio Reijoa hylätä, ostan seuraavankin kirjan – ja luen.
Arto Paasilinnan olen jo ehtinyt hylätä. Ostin ja luin ainakin parikymmentä ensimmäistä. Sitten alkoi tökkiä. En enää saanut luettua. Jonkun ostin, enkä lukenut. Sitten lopetin.
Enkö ymmärrä, mietin kun luin Jorma Kaimion laajan Paasilinna-artikkelin Hesarista pari viikkoa sitten. Siinä hehkutettiin Arto Paasilinnan romaanien monikerroksisuutta ja kerronnan neroutta. Euroopassa kuulemma jo odotetaan siirtoa Nobel-listan lyhyeen versioon.
Mietin tätä taas kirjakaupassa, Paasilinna kädessäni. Mutten ostanut.
kesäkuu 17th, 2008 at 0:47
You cannot explain everything to everyone.
- Pythagoras -
kesäkuu 17th, 2008 at 12:42
Reijo on kesken, koska joudun Kaijan kanssa kilpailemaan siitä ja harrastamaan vuorolukua. Paikkakuntakuvaus osuu minulla kohdalle, koska Martti ja Oriketo ovat niin tuttuja maisemia, että osaan kuvitella Vareksen jalanjäljet metrilleen. Ehkä olet oikeassa siinä, että 70 -luvun terrorismin siirto nykyaikaan ei ihan huimasti kiihota mielikuvitusta, kun maailmassa on niin paljon uuttakin kiilusilmäisyyttä. Mutta kyllä Reijo taas ylittää riman vanhanaikaisella kierähdystyylilläkin, ellei peräti sisäjalalla. Lisäplussat lempinimelle, jonka mies antoi itselleen hakiessaan – omalla rahalla – Akateemisesta teoksensa lämpimäiskappaleen. Tituleerasi tuolloin itseään epiteetillä Alamaailman Anni Polva.
kesäkuu 17th, 2008 at 14:25
Baari- ja ravintolamaailman metodiopintoja Reijo harrastanee edelleen aktiivisesti? Hypätkääpä kyytin joskus kun kirjailija on puhepäällä, jutut eivät lopu ihan heti kesken. Voi tosin olla hyvä tai huono asia kärsivällisyydestä riippuen.
kesäkuu 17th, 2008 at 17:27
Kyllä. Sillä päällä ollessaan Reijo uskoo myös toiston voimaan.
kesäkuu 18th, 2008 at 3:19
drink positive.
kesäkuu 18th, 2008 at 16:54
Eikös sun junailemassa keskarimaistiaisissa toi Laitilan Kukko saanut hyvän sijaluvun ? Reijo on jo siinä vaiheessa, että vois palkata vaikka apukirjoittajan niin jäisi enemmän aikaa harrastella tosielämää. Oletko varma, ettei näin ole jo käynyt ?
kesäkuu 19th, 2008 at 8:50
No jaa. Keltaisen Lesken jälkeen en ole jaksanut lukea enää yhtään Vares-kirjaa ja väliin ovat jääneet Reijon muutkin 2000-luvun kirjat. Kuopion vuosina niitä oli hauska lueskella turkulaisuuden takia, mutta paluu takaisin tänne päin Suomea vei Vares-kirjoista senkin hohdon.
Kirjallisuutena en niitä paljon Jerry Cottonien yläpuolelle nostaisi, millä en kuitenkaan Reijon opuksia halua halventaa. Tulihan niitä Cottonin seikkailujakin luettua varmaan kymmeniä joskus nuoruusvuosina eikä yhtään hävetä.
Aivan turhia kynäilijöitä eivät muuten Cottonien suomalaiset kirjoittajatkaan olleet. Mukana joukossa olivat mm. Tapani Bagge, Juha Ruusuvuori ja jopa Simo “Kätkäläinen” Hämäläinen!
kesäkuu 19th, 2008 at 13:43
Älä unhoita oululaista Pentti Pesää
kesäkuu 20th, 2008 at 12:24
Hei Kannuhemmot !
Hyvää Juhannusta !