Roiskeita
NHL-miljonäärit lainailevat veneitään kavereilleen. Kaverit sitten taas ajelevat niitä matalikoille, ellei suorastaan saarten rantakivikkoon.
Asiassa on kunnostautunut aikaisemmin Teemu Selänne, juuri pari päivää sitten Saku Koivu. Yksi ero asiassa ainakin on (loppu selviää tutkimuksissa): media ei kysy Selänteen isin kommenttia asiasta, Koivun tapauksessa taas kyllä.
Saku Koivusta puheenollen, hän taisi olla yksi kolmesta järkevästä, jotka äänestivät Sari Multalan puolesta olympiakomiteassa. Sääli Suomen purjehduspaikan hankkinutta Multalaa. Ja Tenkasta. Vähän tuli paineita… Mutta urheilussahan selviää selittämällä.
Selittämällä Harri Ollikin on yrittänyt selvitä. Rattijuoppoussyyte pamahti, vaikka Hiihtoliiton tapaan hän asian kiisti. Asiassa lienee käytetty samaa viestintäkonsulttia kuin Lahden MM-hiihdoissa, kuka lieneekin.
Huomasin päivänä muutamana, että Turun Sanomien vastaavana päätoimittajana (vt) toimii nyt Kari Vainio. Viime vuosina onkin ollut jännittävää avata lehti ja ennen premisivua katsoa mitä päätoimittajista lukee pääkirjoituksen alla. Nyt siis Massisen Aimon loman aikana siinä lukee Kari Vainio. Miksi ihmeessä ei voisi lukea pysyvämminkin? Kari on fiksu osaava ihminen ja tärkeänä valintakriteerinä myös maanpuolustuspuoli on kunnossa, onhan hän myös Reserviläisen päätoimittaja.
heinäkuu 25th, 2008 at 14:11
Juu. NHLssä tienaa niin hyvin, että on varaa ostaa amfibiovene, joka kulkee vedessä ja maalla. En nyt ehdi kommentoida pidempään, kun Nesbon lumiukko on niin jännässä vaiheessa…
heinäkuu 25th, 2008 at 17:33
Heikkilä,
anna kommentit Lumiukosta kun olet lukenut!
heinäkuu 25th, 2008 at 23:58
Visa hyvä,
Lumiukko on nyt luettu. Niin kuin lupailit, oli juoni niin mukaansatempaava, ettei opusta saanut laskettua kädestään ennen arvoituksellista viimeistä kappaletta. Kerrassaan hyytävä tarina kesähelteellä luettavaksi, kiitos vaan vinkistä. En halua esitellä edes sen vertaa juonen käänteitä kuin mitä Sinä, hyvä veli, teit: lukiessa näet hieman häiritsi se, että lupailit lukijaa vietävän kuin mätää pässiä eikä lukukokemukselle ole eduksi, että tarkkailee samalla itseään: kuinkahan metsässä juuri nyt olen? En ole erityisesti ns. arvoitusdekkareiden ystävä, Aghathat ja Sherlockit saavat puolestani olla. Grisham, Mäki ja nyt tämä Nesboe kyllä kelpaavatisoina haukkapaloina, ne ovat kirjallisuuden lihapiirakoita kahdella nakilla. Remeskin kelpaisi, ellei olisi niin naiivi välillä. Ruotsalaisten dekkaristien säälittävä voihke kansankodin raunioilla myös tökkii.
Lumiukko vei sen verran väkevästi mukaansa, että päätin hankkia lisääkin norjalaiskundin tuotantoa.
Vaikka tarina on kuinka kovaksikeitetty, huumoria saisi olla, edes hiukan, vaikka kuinka mustaa. Olis edes heittänyt siinä yhdessä kohtaa, että sarjamurhaaja jäi suustaan kiinni…
heinäkuu 29th, 2008 at 8:57
Luin perään myös Nebon edellisen, Pelastajan (Johnny Kniga 2007). Tiukkaa tavaraa, yllätyksiä riittää siinäkin…
heinäkuu 29th, 2008 at 10:39
Älkkä turkkulaiset laiturilta purokko !