Helppo hymyillä
No tulihan se sieltä. Kultaa Pekingistä. Oli hienoa nähdä suomalaisen olympiavoittajan aidot kyynelet palkintopallilla ja kuulla hänen omat kommenttinsa, jotka kuvasivat sekä iloa, onnea ja ylpeyttä että hämmennystä ja yllätystä.
Suomalaismedian luoman etukäteisjulkisuuden perusteella olin jo varautunut nollaan mitalisarakkeessa. Sitäkin hienompaa on, että saman olympiapäivän sankarit Satu Mäkelä-Nummela ja pronssimies Henri Häkkinen ovat vanhanaikaisia, uskaltaisinko sanoa aitoja urheilijoita, jotka ovat yltäneet huippusaavutuksiinsa tekemällä harjoituksissa työtä, työtä ja työtä – vieläpä oman päivätyön rinnalla. He ovat saaneet keskittyä sivussa suurelta julkisuudelta, itse ja yksin, vain valmentajiensa kanssa. Näin he edustavat upeasti kaikkia niitä satoja tuhansia suomalaisia, joille urheilu on elämäntapa, tapa elää ja pidentää elämää. Meidän on helpompi samastua heihin kuin kokopäiväisiin urheilujulkkiksiin.
Kokopäiväurheilijan elämä on sen työntyöntyön lisäksi myös julkisuutta, edustamista, 24/7-esilläoloa. Siitä maksetaan, mutta hinta on myös kova. Omaa yksityiselämää ei enää ole. Jul(k)kisurheilijalle menestys suurkisoissa on paitsi tavoite, niin myös velvollisuus. Kun kansa maksaa, niin kansa voi myös vaatia. Voitto tuo valtavia otsikoita, mutta paksulla painetaan myös kirvelevät tappiot, putoamiset, romahdukset, katastrofit, skandaalit.
Maailmantason urheilijan henkinen paine on käsittämättömän suuri, mikä edellyttää poikkeuksellisen vahvaa persoonallisuutta ja esiintymiskykyä. Molempiin urheilijat saavat halutessaan valmennusta.
Henkinen valmentautuminen ei ole poppakonsti pikamenestykseen, vaan osa kokonaisuutta ja kaikkea. Näkyvimmin sen tulokset tuntee tiukassa tilanteessa, jolloin juuri sen hetken ulkoinen tilannepaine tai oma sisäinen myllerrys eivät vaikuta suoritukseen häiritsevästi (eli lihaksia jäykistävästi), vaan jopa vahvistavasti (eli rentouttavasti). Henkisen valmentautumisen keinot ovat käytössä turnaukseen ja suoritukseen valmistauduttaessa. Tiukassa paikassa onnistumisen mahdollisuus paranee, jos henkinen valmennus on ollut mukana alusta asti ja koko ajan myös lajin teknisessä, taktisessa ja fyysisessä harjoittelussa. Ja silloin se on parhaassa tapauksessa aloitettu jo juniori-iässä, vaikka jo lapsena, leikin kautta. Oman persoonan henkinen lujuus, kovuus ja vahvuus on ohjelmoitu kehoon positiivisesti, tuntien, viikkojen ja vuosien harjoittelulla. Jos se aloitetaan vasta turnauspaikalla, menestys on sattumaa.
Henkinen valmentautuminen ei ole huippu-urheilijoiden yksinoikeus. Oman kehon resurssien löytämisen, henkisen ja fyysisen yhdistymisen voi saada kokea kuka tahansa. Kaikki on meissä sisässämme. Olemme kilpa- tai esiintymistilanteessa koko ajan, töissä, kotona, harrastuksissa, omilla pienillä urheilukentillämme. Joudumme tekemään päätöksiä, ratkaisuja, valintoja. Yritämme. Ja erehdymme. Se kuuluu peliin, jota elämäksi sanotaan. Mutta siitä nauttii enemmän, kun kroppa osaa eikä pää ajattele liikaa. Siinä henkinen valmentautuminen auttaa. Voittajan on helppo hymyillä. Itsensä voittajan.
Henkinen valmentautuminen harjaannuttaa keskittymään, keskittämään ajatukset hetkeen Tässä ja Nyt. Erikoista, mutta samalla hellyttävää olikin kuulla tuoreen olympiavoittajan kertovan, että finaalissa ajatukset karkasivat, välillä jopa kotiasioihin, kaikkien henkisen valmentautumisen sääntöjen vastaisesti. Mutta jokainen ampuu tyylillään. Jos kotona käynti maailman toisella puolella kesken kilpailujen auttaa, niin se on vahvistava ajatus. Ja senkin voi harjoitella.
Kuva: Työnsä kumpaisellakin (Suomen Olypiakomitean kotisivut)
P.S. Enpä ole paljon kannuillut kesällä, sorry. Koneen ääressä on kyllä istuttu. Veruke löytyy sivuilta www.iwons.fi.
elokuu 12th, 2008 at 12:56
Onnittelut kaikille voittajille, Kiinan Olympia sekä Turun TP:lle. Tosi hieno tuo firmasi nimi, mitenpäin vain katseltaessa.