Vuorenkuningas
Hyvä se on pronssikin. Ja vielä nelonen ja vitonen päälle.
Andreas Thorkildsen oli niin ylivoimainen, että ei tee edes mieli jossitella. Paitsi ihan vähän.
Seipään eilisessä huippufinaalissa Australian Steve Hooker kävi hyppyjensä välissä katsomon reunalla valmentajansa luona neuvoja saamassa, aivan niin kuin korkeus- ja pituushyppääjät sekä kolmiloikkaajat. Olisikohan tämä sopinut myös Tero Pitkämäelle, joka ei ehkä itse tuntenut ja nähnyt heitoissaan hiottavaa?
Kun Tero Järvenpään toiseksi viimeinen huippupitkä heitto lipsahti väärän askelmerkin kautta yliastutuksi, näin amatöörinä olisi voinut kuvitella, että viimeisen olisi voinut juosta samalla tavalla ”yli”, mutta lähteä vauhtiin neljä metriä kauempaa. Mutta ehkä ei sitten oikeasti. Nelosmies tunnusti keskittymisen menneen sijoituksen miettimiseen, hmm…, vastoin henkisen valmentautumisen ihan ensimmäisiä ohjeita.
Oliko YLE:n urheilutoimituksella ainoana etukäteistieto Thorkildsenin kultamitalikunnosta? Keihäskisan moneen kertaan esitetyssä ennakkotrailerissa suomalaistrion pullisteluja säesti hittipiisi Vuorenkuninkaan salissa. Säveltäjä Edvard Grieg, Norja. Aikamoiselle vuorelle Kuningas Thor tänään kiipesi. Gratulerer!
Kuva: Sibelius ei kelvannut YLElle, mutta tilalle löytyi Norjan Edvard Grieg.
elokuu 23rd, 2008 at 16:38
Järvenpää maksoi oppirahoja kisaan fokusoitumisen saralla. Ensi kerralla tärähtääkin sitten isosti. Kaikki varmasti näkivät nyt, että klassisen voimaheittäjän rahkeissa on varaa vaikka mihin kunhan häiriötekijät ovat poissa mielestä. Seppo Rätyä lainaten: 80 metriä menee vaikka rautakangella.
elokuu 23rd, 2008 at 16:51
Juuri näin. Ja “ensi kerralla” voi olla jo nyt eikä sitten. 90 metriä on Järvenpään kropassa ja sieltä sen saisi ulos juuri henkisen valmennuksen avulla.
elokuu 24th, 2008 at 23:06
Joo, mutta tärkeintä kaikista: onneksi kisat loppuivat vihdoinkin.