Syksyn merkkejä
Viikonloppu mökillä on taas takana. Ja takana alkaa olla myös kesä. Sillä tein sunnuntaina yhden harvoista syksyyn valmistautumisoperaatioista, ajoin Vespan kaupunkiin. Olen ajellut sillä tänä kesänä harmillisen vähän, mitä nyt postilaatikolle, perunapelolle ja kaupalle.
Vespa kulkee tämmöinen painava äijä päällä sen minkä nopeusrajoitukset sallivat, 80 km/h. Sitä vauhtia ajelin ajokaistan oikeaa reunaa, metrin verran pyörätiestä. Ja ihmettelin jälleen sitä, mikä pakonomainen tarve kaikilla autoilla on ohittaa korkeinta sallittua maksiminopeutta ajava kaksipyöräinen. Ilmiöön kuuluu tietenkin vielä ohitustapa; kamikaze-tyyliin niin läheltä kuin mahdollista ja vastaantulevasta liikenteestä välittämättä.
Ja varmastikin ohiajavissa autoissa kiroillaan että eikö nuo voisi ajaa sivummassa eikä seistä keskellä kaistaa tien tukkeena! Mutta mitäs siitä hermostumaan, samanlaista se on aina ollut.
Viikonloppu toi jo pitkään odotetun vieraan, tatit metsään. Vielä viime viikonloppuna ei ollut mitään havaintoa muista kuin kantarelleista, nyt herkkusieniä nökötti siellä sun täällä.
Ensi havainto syntyi samalla tavalla kuin jonain vuosina ennenkin, riemu herkkutatista suli murheeseen kun havaitsin sienen olevan sappitatti. Pieni viisisenttinen sappitatti on erehdyttävän samanlainen kuin herkkutatti. Lakki on saman värinen, eikä sappitatille tyypillinen jalan tumma verkko vielä erotu.
Tunnistamiseen on kuitenkin varma helppo tapa, maistaminen. Sappitatti ei ole myrkyllinen, mutta pahan ja karvaan makuinen kyllä.
Harmi oli lyhytaikainen, ihania herkkutatteja kertyi korillinen! Niinpä saimme maistella tattirisottoa, tatticapuccinoa ja tietenkin tatteja suoraan pannulta. Nam! Nyt on herkuttelijan markkinat kun nahkiaisiakin jo saa!
Tatticapuccinon ohje
Tatticapuccino
2-3 herkkutattia
1 pieni sipuli
1 rkl voita
2-3 dl vasikan- tai vihanneslientä
2 dl kermaa
suolaa
valkopippuria myllystä
1 dl rasvatonta maitoa
Pilko sienet ja sipulit. Jätä muutama kaunis lakin siivu sivuun. Freesaa silppu voissa. Paista siivut kaunin ruskeiksi. Kaada sekaan sieniliemi ja keitä kymmenkunta minuuttia. Lisää kerma ja anna kiehahtaa. Aja keitto tehosekoittajalla tai sauvasekoittimella sileäksi. Kiehauta maito ja vatkaa siihen kunnon vaahto. Annostele keitto kuppeihin, laita päälle sienisiivut ja muutama lusikallinen vaahtoa per annos.
elokuu 25th, 2008 at 11:36
Sama havainto tänä kesänä myös täällä. Ehkä Boletuksia keltävahveroiden ohellä sitten vielä löytyy. Vattuja on kyllä riittänyt.