Kevyt kirja vetää
Anssi Kelan esikoisromaani Kesä Kalevi Sorsan kanssa (Teos 2008) on saanut varsin värikkään vastaanoton. Suurin osa arvioinneista on ollut neutraaleja, osa lievästi moittivia, osa innostuneita.
Myrsky vesilasissa on noussut Kirsi Pihan Hesarin verkkosivuilla vetämässä sympaattisessa Lukupiiri-blogissa. Siellä Kelan kirja on useammankin lukijan toimesta ”ammuttu pystyyn” sen kaliiberin aseilla, että kirjailija on itse kommentoinut kritiikkiä, mikä on ainutlaatuista Suomessa. Uuteen keskustelevaan verkkomediaan kun nähtävästi vielä ei olla totuttu.
Luin kirjan viikonloppuna, enkä millään lailla masentunut sen kirjallisista ansioista. Mielestäni se oli vetävästi kerrottua ja viritettyä tarinaa, jota oli helppo lukea. Olen lukenut kymmeniä ansioituneiden kirjailijoiden teoksia, jotka ovat olleet kirjallisesti heikompia.
Kelan tarina onnettomuudessa muistinsa menettäneestä päähenkilöstä ja hänen Ruttopuistossa tapaamastaan pari vuotta sitten kuolleesta entisestä pääministeristä on kevyen hauska. Rohkenenkin suositella sen lukemista.
Samoin teen Anna-Leena Härkösen Ei Kiitos -romaanin (Otava 2008) kanssa. Sitäkin on rusikoitu aikalailla. Samaan aikaan kun kirjan teemana oleva miehen avioliitossa osoittama seksuaalinen passiivisuus on ylistetty osuvaksi ja ajankohtaiseksi teemaksi (naistenlehdet…), opuksen kirjalliset ansiot on toisaalla tuomittu kioskikirjallisuuden luokkaan.
Kevyttä luettavaahan ”Ei kiitos” on. Mutta sellaiseksi se on kirjoitettukin. Ja jos kirjalla on missiona aiheuttaa keskustelua, siinä Anna-Leena Härkönen on onnistunut.
Ajankohtaista suomalaista kirjallisuutta kannattaa lukea. Kirjakauppaan siitä!
elokuu 27th, 2008 at 18:07
Hemmetti… Lukupiiri/kirjapiiri/opintopiiri! Loistava tapa toteuttaa sosiaalista mediaa, esim. kirja-arvostelun yhteydessä. Eli siirtää monenkeskeiset kirjakeskustelut nettiin. Tätä voisi käyttää jatkossa hyväksi siellä täällä.
elokuu 27th, 2008 at 19:17
Jossain on sanottu, että jokainen kirjailija kirjoittaa samaa kirjaa aina uudelleen. Anssi Kela on siinä tapauksessa synnynnäinen kirjailija, koska hän on levyttänyt yhtä ja samaa (tylsähköä) biisiä koko muusikon uransa ajan. Totta puhuen ainakin allekirjoittaneella on juuri em. syystä kenties ylittämätön kynnys tarttua Kelan kirjaan. Se, että kirja on kotimainen ja ajankohtainen ei vielä riitä lukemisen syyksi. Suomessakin kun julkaistaan sen verran kotimaista kirjallisuutta, ettei aika riitä millään jokaisen tekeleen lukemiseen.
PS. Syksyn lukulistan päällimmäisenä on Liken kustantama Junot Diazin “Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä”. Saattaapa olla, että kirjoita siitä arvostelun blogiini, jhka sopiva rako kirjan lukemiseen löytyy.
elokuu 27th, 2008 at 21:48
Tähän kepeään sarjaan kuuluva uutuus on minunkin kädessäni. Max Manner on turkulainen kelpo veikko, joka on kotoutunut Luxemburgiin ja vääntänyt jo toisen dekkarin Minerva -kustannukselle. Ensimmäinen, Revanssi, oli aika kökkö, mutta tämä toinen, Demi-sec, alkaa vauhdilla. Toivon, että ote pitää eikä suksi lipsu jatkossa. Mukavaa on tietysti se, että tapahtumat liikkuvat tutuissa maisemissa.
elokuu 27th, 2008 at 22:06
Kari,
se on hyvä, että tietää mitä missään tapauksessa ei lue ja mikä on tekele. Upeaa, että vielä senkin mitä mahdollisesti lukee jos aikaa riittää…
elokuu 28th, 2008 at 8:37
Visa,
kun aika ei riitä kaikkien kirjojen lukemiseen kannattaa lukemiset valita senkin mukaan, mitä asiantuntevammat lukijat eli oikeat kirjallisuuskriitikot suosittelevat. Muutenhan sitä saattaisi haaskata vähääkin aikaansa kaikenmaailman pääministerin morsiamiin sun muihin arvoteoksiin.
elokuu 28th, 2008 at 11:10
Mitä!
Eikö Kannuvalimon lukeminen riitä?
elokuu 28th, 2008 at 21:54
Täällä on kiintoisa huomio Anssi Kelan kirjan saamasta “kritiikistä” /www.uusisuomi.fi/nakokulmat/minnalindgren/nimimerkki-viittiks-kelaa
elokuu 29th, 2008 at 9:49
Minna Lindgren puhuu asiaa!
Uudessa Suomessa muuten on myötäsukainen arvio Kesästä Kalevi Sorsan kanssa: http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/32206-kirja-arvio-kesa-kalevi-sorsan-kanssa
syyskuu 7th, 2008 at 17:16
heikkilä: Mannerin tähän astisesta dekkariviihteestä voi tietysti olla montaa mieltä, kuten niin monien muidenkin kirjailijoiden. Itse olen lukenut tältä koko tähän astisen tuotannon, mukaanlukien http://www.hs.fi:ssä julkaistu internet-dekkari, ja pidin yllätyksekseni kaikista. Ote ei ole lipsunut, vaan mielestäni joka kerralla parantunut entisestä.
On muuten suoranainen ihme, ettei Mannerista puhuta sen enempää turkulaisessa mediassa; tuohan hän melkoisen erilaista ja piristävää vaihtoehto-viihdettä turkulaiseen dekkarikantaan, vrt. Reijo Mäen tuotanto.
syyskuu 7th, 2008 at 21:25
Manner muuten lennähtää Demi-seciä esittelemään Turun kirjamessuillekin. Löysin myös tuon interent -dekkarin ja totta kyllä, sehän oli napakka.
syyskuu 7th, 2008 at 23:53
Niin. Harmillista tässä(kin) yhteydessä näyttäisi vaan olevan se, että helsinkiläiset tuppaavat omimaan meiltä jälleen kerran yhden lupaavahkon turkulaisen, eikös Manner ole alunperin Turusta? Helsinkiläinen kustantaja, Revontulet-jatkosarja Hesarille (?) ja sitten Demi-Secin melkoinen menestys Helsingin kirjastoissa, siellä jo yhdeksättä viikkoa 100 halutuinta-listalla. Tyypillistä…
Härkösen ja Kelan teokset muuten nekin ihan luettavia omassa lajissaan, piti jo äsken lisäämäni.
syyskuu 8th, 2008 at 13:40
Juu. Max Manner on perusturkulainen, äijä teki monta vuotta hommia RTK -palvelussa ja myi RTK-palvelun lakaisua Munakunnan talossa Turun aseman lähellä. Amorin nuoli iski ja mies häipyi Luxemburgiin niin sanotusti hyviin naimisiin. Haave omasta kirjasta on elänyt vuosikausia ja pari vuotta sitten tärppäsi: Max sai käsikirjoituksen läpi pariinkin kustantamoon. Saattaapa olla, että urkenemassa on pitkä ura. Äijä ei edes vielä ole iällä pilattu.