Tunnustamisesta
Nyt kun Tasavallan Presidenttikin on tuominnut Venäjän tunnustamispolitiikan Georgian suunnalla, rohkenen minäkin lausua jotakin. Tunnustaminen on yksi olennainen osa kansainvälisen järjestelmän perussäännöistä. Ken haluaa esiintyä itsenäisenä kansallisvaltiona, täytyy saada muilta kansainvälisen yhteisön jäseniltä siihen tunnustus.
Kansainvälinen järjestelmä on ikään kuin Lions-klubi. Vaikka kuinka haluaisin päästä Lions-klubin jäseneksi, tarvitaan siihen kaikkien jäsenten hyväksyntä. Tämä siitäkin huolimatta, että naapurini minua esittää ja kertoo muille, että Antola kyllä ansaitsee jäsenyyden. Ei auta, muidenkin täytyy hyväksyä. Tietenkin naapurini voi asemaansa vedoten saada joitakin jäseniä puolelleen jos hänellä on erityisiä voimavaroja siihen.
Kansainvälinen järjestelmä nojaa kansallisvaltoihin. Tunnustaminen on yksi elementti suvereenisuutta. Muita ovat esimerkiksi se, että valtiolla on hyväksytyt rajat, joita se kykenee valvomaan. No tässä tapauksessa valvominen ulkoistetaan. En ole aivan varma, onko selkeitä rajoja tässä tapauksessa olemassa.
Oma kriteerinsä on, että maassa täytyy olla hallitus, joka kykenee ylläpitämään järjestystä alueellaan ja nauttii kansalaisten hyväksynnästä eli legitimiteetistä. Taitaa olla niin, että näissä tunnustetuissa valtioissa tämäkin täytyy hoitaa ulkoistetusti. Tämän sisäisen järjestyksen ulottuvuus edellyttää myös jonkinlaista perustuslakia.
Niin, että ei nämä kaksi uutta ”kansallisvaltiota” aivan taida täyttää kaikkia ehtoja. Jokainen voi nyt laittaa vaikka jääkaapin oveen riittävän ison ruutupaperiarkin, kirjoittaa alakkain vasempaan reunaan maiden nimet ja laittaa kruksin maan perään sitä mukaan kun antavat tunnustuksen. Niitä on parisen sataa. Taitaa jonkin aikaa kulua, ennen kuin se ensimmäinen satanen rikkoontuu.
elokuu 28th, 2008 at 6:51
Kiitos Esko rautalangan väännöstä. Vaikka itse tunnustaminen on ollut tiedossa, niin perustelut ja ydin ei ollut ainakaan minulle selkeä. Nyt on.
elokuu 28th, 2008 at 10:32
Joo, ja kaikista Suomen ulkoasiainministeriön virkamiehistä en ole varma.
elokuu 28th, 2008 at 11:09
Joopa joo… Venäjä ei taida haluta tällä hetkellä tähän Lions klubiin, ovat varmaan perustamassa jälleen omaa rotary seuraansa.
Onpas kummallista miten maailma on muutamassa viikossa taas keikahtanut kallellensa. Vaikka kyseessä on pari pientä aluetta kaukana varsinaisesta euroopasta, niin se aiheuttaa todellista huolta tälläkin kulmilla. Aika heppoisin perustein Venäjä rajan yli lähti, mutta ei kai siinä ole mitään uutta.
Tuskinpa mekään voimme paljoa Natoon tai länteen luottaa jos velivenäläinen päättää “kansalaisiaan sorrettavan Suomessa” tms. Toivottavasti muistavat, että nämä Venäjältä tänne siirtyneet ovat tulleet tänne suomalaisina.
Minusta esim. Heinäluoman pelisilmä petti pahasti kun heti tuomitsi armeijan määrärahojen suurentamisen vetoamalla lapsiin, sairaisiin ja vanhuksiin. Ikään kuin ne olisivat vastakkain.
Kaipa tuo Venäjä nyt sitten tunnustaa myös sen tsetsenian? Eikös hekin halunneet itsenäistyä?
elokuu 28th, 2008 at 11:25
Totta puhut Tsetseniasta. Onhan näitä alueita Eurooppa täynnä. Skotlannissa elää aate, katalaanit ja baskit. Jopa Ukrainan Krimin alue, joka on Venäjälle todella tärkeä ja jossa sillä on laivastotukikohta, lainassa. Mutta koitetaan rauhoittua ja pohditaan vaikka presidenttimme lautaspolitiikkaa. Sekin on kohtalaisen kiehtovaa ajanvietettä!
elokuu 28th, 2008 at 12:17
Kyllähän kai met tässä nyt ihan rauhallisia olemme, rauhattomat ovat ihan jossain muualla.
elokuu 28th, 2008 at 14:00
Sinänsä ovela veto Venäjältä verrata Ossetiaa ja Abhaasiaa Kosovoon. Ero lienee kuitenkin melkoinen siinä, tunnustetaanko itsenäisen YK:n jäsenen maakuntia vai hajonneen valtioliiton osia. Kosovoa voi tässä mielessä verrata enemmänkin Georgiaan. Tai Viroon.
elokuu 28th, 2008 at 14:55
Eivätkös länsimaat itse vähän kuoppaa tässä kaivaneet Kosovoa puuhatessaan, kun sopimusta asiasta Venäjän kanssa ei toden teolla edes haettu. Minusta on abhaasi- ja osseettiraukoille vähän tylyä kaivella nyt sääntökirjat esiin ja luetella teknisiä alueille, jotka eivät koskaan vapaaehtoisesti ole olleet itsenäisen Georgian osia.
Tietysti Venäjän tunnustaminen hieman mutkisti asioita, mutta eivät ne helppoja olleet muutenkaan.
Suomen nykyiset luvattoman huonot Venäjä-suhteet, jotka koostuvat ulkopoliittisten toimijoidemme tietämättömyydestä/vihamielisyydestä/välinpitämättömyydestä tai kaikkien yhdistelmästä, eivät kyllä tee Suomesta edes ETYJin puheenjohtajana mitään hyvää välittäjää kysymyksessä. Tuskinpa sellaiseksi kelpaa henkilönäkään USA- ja NATO -myönteisyyttään kirjaimellisesti mediassa tuon tuosta ilmoitteleva ulkoministeri.
elokuu 28th, 2008 at 19:04
Jotain samanhenkistä oli aikoinaan Setä Samulin Grenada-seikkailussa kun nyt sloboilla Gruusiassa. Ettei Paavo V. & co. vaan alkaisi jatkaa niitä Talvisotajuttuja. Ja pakotteet …höh. Ja vielä tää konsulentti, siis se toinen Paavo.
elokuu 29th, 2008 at 14:25
USA:n presidentti voisi sanoa presidentti Saakasvilistä: Vihollisteni kanssa tulen ehkä toimeen, mutta luoja varjelkoon minua tällaisista ystävistä. Onhan venäläisten toiminta siivotonta, mutta kyllä kai se jotain kertoo georgialaisistakin, että sekä osseetit että abhaasit haluavat mieluummin olla Venäjän kuin Georgian vallan alla.
Kyllähän nämä molemmat autonomiset alueet oikeudellisesti rinnastuvat Kosovoon, joka ei ollut Jugoslavian osavaltio vaan autonominen alue Serbian valtiossa. Georgialaiset ovat vähemmistönä kummassakin maakunnassa, kuten serbit Kosovossa. Venäläiset uhkasivat Kosovosta päätettäessä, että tämä ei jää tähän. Eikä jäänyt.
Ainoan jarrun Venäjälle voisi toivoa tulevan Kiinasta, joka ei voi tukea minkäänlaista separatismia missään. On sen verran omia lehmiä ojissa. Viimeiset uutiset ovat onneksi kertoneet, että Venäjä ei ole saanut selvää tukea edes Valko-Venäjältä. Ja jos Moskovan pörssikin pysyisi herkkänä…