Mielikuvia murheen päivänä
Aamulla kömmin silmät sikkurassa postiluukulle. Ajattelin lehtiä nostaessani Kauhajoen murhenäytelmää ja lehtien oletettua sisältöä. ”Mitähän maailmassa pitäisi tapahtua, että etusivulla olisi mainosten sijasta uutinen,” ajattelin. Lehdistä päällimmäisenä oli Turun Sanomat. Mutta lehdet pöydälle heitettynä eteen aukeni Hesarin etusivu. Ja siinä se oli! Kauhajoen draama oli ylittänyt taloudellisen edun tavoittelun. Hienoa!
Vaikka itse uutinen onkin jo vanha, voivat sanomalehdet täyttää tänään tehtävänsä upeasti: kertoa taustoja tapahtumalle juurta jaksain. Ja esittää pohdintoja asiasta.
Heti dramaattisten tapahtumien jälkeen netissä alkoi keskustelu asiasta kymmenillä palstoilla. Varsin monessa kommentissa pohdittiin asiaa maamme mielikuvan kannalta. Mitä on tapahtunut itse luomalle illuusiollemme Suomesta maanpäällisenä onnelana ja rauhan tyyssijana? Onko maineemme mennyttä?
Totta onkin, että Suomi on muuttunut väkivaltaiseksi maaksi. Ampuma-aseita kansalaisillamme on enemmän kuin kenelläkään maailmassa.
Maahamme on nimitetty työryhmä miettimään Suomi-brändiä, mielikuvaamme maailmalla. Tämä asia vaikuttaa vahvasti mielikuvaamme. Mutta turha tässä on brändiä ajatella. Kaikki voima on nyt ja tulevaisuudessa pantava pohdinnalle mitä asioille voisi tehdä, ettei näin tapahtuisi vastaisuudessa.
Mielenkiintoinen yhteensattuma on, että kulttuuriministeri Stefan Wallin pohdiskelee mielikuvia juuri tämän päivän Turun Sanomissa. Kolumni on ennen eilisiä tapahtumia kirjoitettu.
syyskuu 24th, 2008 at 10:32
Expressbussissa matkalla Helsinskiin. Pitäisi sanoa jotain hauskaa siellä. Läppäri heiluu epämukavasti. Maalaismaisema ihanimmillaan syksyn väreissä. Mielessä pyörii surullinen ajatus: melkein kaikkiin vastaan tuleviin uutisiin osaa nykyään suhtautua keski-ikäisen miehen tyyneydellä: juu, tommosta se aina on ollu ja on noita nähty tähän ikään. Mutta kun näitä ei ole nähty eikä osaa olla kuin ällistynyt. Suomalaiset eivät ole näin joukkomurhanneet toisiaan sitten sisällissodan kauheiden päivien. Ja nyt, hyvinvoivassa lintukodossamme on kuin itse Paha olisi irti keskellämme. Syyllisiä kaivataan kovin. Lahtist ja konekivääri mä kaipaan.
syyskuu 24th, 2008 at 11:14
Niin, en tiedä syyllisistä, mutta vastuunkantajia penättiin eilen TV:n uutislähetyksessä pääministeri Vanhaselta kohtalaisen tiukkaan sävyyn.
Toisaalta tuntuu väärältä pistää ministereitä vastuuseen, eiväthän he ole tehneet mitään asiassa, mutta toisaalta sen takiahan heidät pitäisi juuri pistää vastuuseen. Poliittinen vastuu seuraavissa vaaleissa ei ihan riitä, hehän toimivat virkamiehinä. Suomeen ei vain tuo eroamisperinne ole koskaan kuulunut.
Toisaalta sitten sanotaan, että esimiehinä oleville maksetaan vastuusta, mutta todellinen vastuu on kuitenkin siellä alimmilla tasoilla.
Jos tuo poliisimies nyt jotenkin todetaan vastuulliseksi siitä, ettei ottanut asetta pois, niin hän kantaa varmasti virkarikos tms. oikeudellisia seurauksia.
Ihan kuin lastentarhoissa tapahtuneissa onnettomuuksissa: lastenhoitajat kantavat sen todellisen vastuun haasteina oikeuteen.
Esimiehet sinne harvoin taitavat joutua.
syyskuu 24th, 2008 at 17:24
Norjassa Suomen kuva väkivaltaisena maana senkun voimistuu, sitä on kiva puolustella maataan norjalaisten ja muiden ulkomaalaisten edessä. Kerrankin K.Räikkönen vastaili fiksusti italiaislehtien uteluun ja kyselyyn. http://www.corriere.it Heti kysyttiin, että mitä sinun Suomessasi oikein tapahtuu?
Kaikkien lehtien etusivulla tapahtuma oli tänä aamuna. Jotenkin syyllinen tunne itselläänkin, miten tähän on päädytty. Nyt sen kadoksissa olevan Suomi-brändin rakentaminen on entistä vaikeampaa. Ei enää pelkät hyvät koulutulokset auta…
syyskuu 27th, 2008 at 11:52
Massinen näköjään ottaa tänään kolumnissaan kannan, jonka mukaan Hesarin etusivurevittely on asettumista osapuoleksi ja toimijaksi väkivallan ja julkisuuden kierteessä. Perustelu on ymmärrettävä, ellei takana ole etusivulle maksettujen ilmoitusmillien puolustaminen.
syyskuu 27th, 2008 at 12:53
Massinen kannustaa vaikenemiseen? Eli ns. vaikeita asioita ei saisi julkituoda ja käsitellä viestintäjulkisuudessa, mainoksille varatulla etusivulla ainakaan? Mikä tuon kolumnin pointti on? Uusmediafobian levittämisen ohella siis?
Mainittakoon vielä, että viestintätutkimuksessa Aimon maalailemasta injektiomallista luovuttiin jo 1950-luvulla. Eli ihmiset eivät ehkä sittenkään taivu median viestien alle ja niele niitä sellaisinaan vaan heillä on omaakin ajattelua havaittavissa.
syyskuu 27th, 2008 at 15:07
Jari,
olet toivottavasti oikeassa.Luen tosin parasta aikaaMarco Iacobinin kirjaa “Ihmisten peilaus” joka huikealla tavalla kertoo siitä, miten niin sanotut peilineuronit toimivat ja saavat meidät omaksumaan usein näkemiämme käyttäytymismalleja. Eli hän, joka on nähnyt monta murhaa, on valmiimpi murhaamaan kuin murhia näkemätön.
syyskuu 27th, 2008 at 23:13
Heikkilä,
hyvä että otit esille Massisen jutun. Olin aika kauhuissani sen päätelmistä.
–
Joka päivä edelleen odotan, että TS:ssä lukisi uuden päätoimittajan nimi. Alkaa olla ollut vapaata pudotusta jo niin kauan…
syyskuu 28th, 2008 at 11:39
Eihän tuo injektioteoriakaan tai sen hylkääminen mikään lopullinen totuus ole.
Toisto tuo tehoa kuten markkinointimaailmassa tiedetään, sikäli varmasti “peilauskin” toimii. Pitääkin jossain välissä lukaista Heikkilän mainitsema opus. Hiukan kuulostaa takaperoisten piiloviestien lähettämisteorialta noin kylmiltään mutta tutkitaan ennen hutkimista.
Jokin kriisipsykologi ehdotti jossain ohimenneessä lehtijutussa, että ampumistapauksissa ampujien mahdollisia lehtikuvia blurrattaisiin kasvojen osalta suurimman idolisaation ja samaistumisen välttämiseksi. Kuulostaa jo pykälää järkevämmältä toiminnalta kuin vaikeneminen.