Neljä aaltoa
Televisiosta tulee parhaillaan A-talkia, joka tietenkin käsittelee Kauhajokea. Kuinkahan monta lähetystä asiasta mahtaa vielä tulla? Keskustelu etenee oman logiikkansa mukaan. Tähän mennessä on vyörytetty faktoja faktojen perään. Kuva tapahtumasta ja henkilöstä tarkentuu kaiken aikaa.
Toisen vaiheen keskusteluna on jo alkanut aseiden ostamiseen ja omistamiseen liittyvä jankkaaminen. Siitä ne A-talkissakin juuri nyt kuuluvat puhuvan. Tuntuu aika karmaisevalta perustella aseiden ostamisen ja omistamisen mahdollisimman suurta vapautta, tai paremminkin mahdollisimman vähäisiä rajoituksia, vetoamalla kahteen olympiamitaliin Pekingissä!
Valitettavasti keskustelu ilman epäilyksiä taas motivoi ihmisvihaan elämäänsä rakentavia pohtimaan omia toimintamallejaan. Ei mitenkään voi sulkea pois sitä, että vastaavaa tapahtuu tulevaisuudessakin. Myönnän kernaasti, että mieleen tulee ajatus siitäkin, että sananvapauden pyhyydelläkin on rajansa. Kuinka moni lehtijulkaisu tästäkin asiasta revittää hyvät rahat.
Ahneudesta on puhuttu paljon viime päivinä Amerikan velkakriisin puhkeamisen yhteydessä. Ahneus ajaa ihmiset ja yhteisöt toimiin, joiden vaikutuksia he eivät laajemmin mieti. Toivoisi, että ahneuden vastuustakin puhuttaisiin, kun keskustelun kolmas aalto ensi viikolla käynnistyy. Silloin keskustellaan siitä, mikä yhteiskunnassa on niin pahasti vialla, että tämäkin ilmiö syntyy.
Minulla on siihen henkilökohtainen näkökulma. Tulin hakatuksi kesällä täysin yllättäen ja ilman syytä. Nyt katselen ympärilleni erittäin tarkasti. On hämmentävää huomata, että automaattisesti ryhtyy tarkkailemaan ympäristöään, tutuissa maisemassakin.
Niin, siitä neljännestä aallosta, siis siitä, miten yhteiskunta tähän reagoi, voimmekin lukea vain harvoista lehdistä eivätkä A-ohjelmatkaan sitä jaksa pyörittää. Valitettavasti. Julkisuudella on jo uudet teemansa.
syyskuu 25th, 2008 at 23:22
Samaa ohjelmaa katselin minäkin ja olen huomaavinani, että bloggauksesi 3. viimeisessä kappaleessa puhut jotenkin samoista asioista kuin ohjelmassa esiintynyt rehtori. Oli valitettavaa, ettei toimittaja ymmärtänyt rehtorin sanoja. Ja sitten ohjelma-aika jo loppuikin.
syyskuu 26th, 2008 at 10:58
Luottamuksemme horjuu. Meni Neuvostoliitto, meni Kansallispankki, meni usko suomalaisten tuotteiden ylivertaiseen laatuun. Nyt on menossa luottamus siihen, että kumminkin, viime kädessä, olemme täällä turvassa, edes toisiltamme. Ankaraa. Mahtaako valvonta ja lainsäädännön kiristäminen mahtaa mitään sille, että niin monilla kanavilla on meille vakuutettu, että ase ja nyrkki ovat ratkaisu kaikkiin ongelmiin.
syyskuu 26th, 2008 at 14:57
Pikkaisen vilaisin ilmeisesti samaa ohjelmaa, mutta en kestänyt agressiivista, ilmeisesti jonkin aselehden, (pää?)toimittajaa.
Ei tästä saa usko mennä turvalliseen Suomeen. Kyllä täällä on kuitenkin perusrauhallista. Eskon kokemukset ovat tietenkin tarpeettomia ja tuomittavia.
Kuin toisesta maailmasta: Olin keskiviikkoiltana katsomassa jälkikasvuani Sibeliuslukion kamarikuoron konsertissa, melkein show:ssa. Hienosti esitettyä musiikkia ympäri maailmaa, taitavia esiintyjiä, iloisia nuoria jotka tuntuivat nauttivan esiintymisestä. Yleisökin varmasti nautti.
Tällaisia nuoria meillä on koulut täynnä!
Sibeliuslukion kuoro on lähdössä USA:n Floridaan kuoromatkalle parin viikon kuluttua, tässä menee varmasti sitä oikeanlaista Suomi kuvaa.
Voi kun löytyisi instansseja ja yrityksiä, jotka tukisivat tallaisia “vientiponnisteluja”. Halvalla saisi “Suomibrändit” kuntoon.