Helppoa luettavaa
Kunnal
lisvaalien (vai pitäisikö sanoa kuntavaalien?) tulosta odotellessa ja jännittäessä on hyvä kirjoittaa hauskoista kirjoista. Toinen jännitys meni juuri ohi, sillä Turun Inter voitti jalkapallon Veikkausliigan Kupittaan mutavellissä pelatussa ottelussa.
Entisen mainosmiehet ovat kirjoittaneet helposti luettavia, hauskoja kirjoja. Asialla ovat olleet Suomen ehkä maineikkain mainoskirjoittaja (vetäytynyt mainonnan kirjoittamisesta) Markku Rönkkö, ex-AD Tuomas Vimma ja mainostoimittaja Kari Hotakainen. Kirjan luettuani ja Hotakainen-friikkinä olen kohtuullisen varma, että hän piileksii Pauli Kohelo –salanimen takana.
Olen pitänyt kovasti Markku Rönkön kirjoista. Aiemmat, Talonmies, Roskakuski ja nyt Juoksupoika (Like 2008) kuljettavat tekstiä kiinnostavasti ja tasokkaasti. Teksti on sympaattista. Trilogian viimeinen, juuri ilmestynyt Juoksupoika on joukossa erilainen kirja. Se on syvällinen (paikoin) ja ajankohtainen. Tyhjän päälle jääneestä johtajasta kertova kirja on kuvaus ajasta, jolloin finanssikriisi ei ollut vielä päällä. Tai se on kirjoitettu silloin.
Nyt kuvauksessa olisi jo uusia mausteita. Mutta, Rönkön paras ja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kirjassa on tuokiokuvan viittaukset myös edellisten kirjojen talonmies Aulikseen ja roskakuskiin.
Odotin Tuomas Vimman Gourmet-kirjaa (Gummerus 2008). Vähän jännitti, sisältäisikö se jotain uutta tai mielenkiintoista Helsingin gourmet-ravintoloiden maailmasta. Ei. (Pettymys 1). Olisiko juoni hyvin rakennettu tai yllätyksellinen? (Pettymys 2).
Pohdiskelin sen kieliasua. Mieletön määrä luonnehdintoja, kuvauksia, jotka välillä sopivat, yleensä ei, tyyliin. Reijo Mäki on todellinen mestari Vimmaan verrattuna. ”Kuin 
veripankkiin yöksi lukittu romanialainen kreivi hän tyhjensi maljansa yhdellä kulauksella, viinin valuessa hänen suupielistään kaulalle ja pamppaileville rinnoille. Zwzannan nännit törröttivät nyt pystyssä kuin Smith & Wesson .357:n viilatut patruunat ja häneltä pääsi ilmoille haavoittuneelle saaliseläimelle ominainen vinkaisu.” (Pettymys 3 kieliasusta).
Mutta on siinä hyvääkin. Vaikka juoni onkin naiivi, tietyt kuvaukset ja meininki on positiivista. Ruoka/ravintolafriikin pitää kuitenkin lukea se.
Pauli Kohelon Ohessa tilinumeroni (Siltala 2008) on riemastuttava kirja. Ulkoisesti pieni. Helppolukuinen ja hauska. Sen lukeminen saa aikaan hyvän mielen. Kirjailija (kuka se sitten oikeasti onkin) iskeytyy tarinan kirjoittajan, ristijärveläisen metsurin nahkaan semmoisella intensiteetilla, että oksat pois. Syksyn must!
lokakuu 27th, 2008 at 22:33
Kiitokset Visalle nykyisistä blogeista ja antoisista Suomen Kuvalehden kolumneista & keittokirjoista.
Moneen vuoteen nautin parasta suomalaista ravintolaruokaa viikko sitten sellaisessa pikkupaikassa kuin Taalintehdas.
Chef Michael Björklundin vieraili sikäläisessä
keittiössä.
Tuttu kaveri FSTV:n Strömsö -ohjelmasta ja meriittejä
ennestään – jopa vuosien takaa. Mutta taito tallella!
pertti v.
lokakuu 28th, 2008 at 0:13
Kiitos Pertti!
Micke onkin taituri. Tekee “ihmisten ruokaa” ilman ylenpalttisia konstailuja ja maku on kohdallaan!