Tästähän lööppi syntyisi!
Kun tulin työelämään kiinteillä työsuhteilla 70-80 –lukujen taitteessa, toimistoautomaation huippua edusti faksi. Laite, jolla dokumentin saattoi siirtää lähes alkuperäisen kaltaisena puhelinlinjaa pitkin toiselle osapuolelle. Siirto kesti 3 minuuttia per dokumentti.
Se oli huikeaa.
Sittemmin koko väline on lakannut olemasta tärkeä sähköpostin yleistymisen myötä. Tosin operaattorit ja laitetoimittajat ovat kuiskineet, että faksimyynti on yht’äkkiä lisääntynyt, sillä se on ainoa absoluuttisen luotettava väline luottamuksellisten asiakirjojen siirtelyyn.
Meillä toimistossa faksia on pidetty muutamien vedosten sisältöön liittyvien asioiden tarkistusten takia.
Runsas viikko sitten toimistomme ovikello soi ja yläkerrassa sijaitsevan mainostoimiston sympaattinen ihminen seisoi ovellamme kädessään pinkka fakseja. ”Nämä ovat tulleet meidän faksiin ja kuulunevat teille” oli viesti.
Hei, hetki! Haloo! meidän fakseja kilpailevan mainostoimiston faksiin? Soitto operaattorille: ”Mitä helvettiä?” Vastaus: ”Mahdottomuus!”. Mutta, tutkitaan.
No, tutkiminen kesti viikon, puolitoista ja yläkerran väki toi tai me haettiin harmittomat tarkistusvedokset sieltä.
Eilen saimme asian kuntoon. Sonera oli vähän järjestellyt piuhojaan. Tai tämmöisen vastauksen saimme laskutusoperaattoriltamme DNA:lta. Mitään fataalia ei tapahtunut. Mutta olisi voinut.
Voiko operaattorien toimintaan enää luottaa? Jollain on kupariverkko ja se laskuttaa siitä toista. Toinen tai kolmas myy edelleen. Kuka vastaa?
Olisi aika kiva, jos voisi luottaa, että viestit menevät sinne minne niiden pitää mennä. Vai mikä on operaattorien missio. Mahdollisimman messevä laskutus?
marraskuu 7th, 2008 at 1:44
Jokaisella alalla on alihankkijansa, eikä sen vuoksi kukaan kanna virheistään minkäälaista vastuuta. Etusormella osoitellaan niihin toisiin. Jos ei usko,niin otetaan keskisormi käyttöön. Ostajan eksytys ja poliittinen vastuu ovat päivän sana.
marraskuu 7th, 2008 at 12:54
Soneralle vaihteeksi kehuja. Vistaan (Windows) sai taannoin ladattua Sonera Internet Avustajan ja ensimmäinen ongelma tuli vastikään korjattua nopeasti ja vaivattomasti, ilman useita puhelinsoittoja ja jonossa notkumisia. Täyden viiden tähden suoritus, jos ei kieliopin “luovaa” soveltamista lasketa.
marraskuu 8th, 2008 at 17:27
Muistan joskus mainitulla vuosikymmenellä yhdessä harjoituksessa, että yksikään lukuisista ladonoven kokoisista neukkuradioista ei toiminut, lukuun ottamatta joskus kuuluvista harasota-ehdotuksista. Sen sijaan ainoa toimiva yhteydenpitoväline oli ns. natoradio (n. ison kenkälaatikon kokoinen ja lisensillä valmistettu), sen kaa saattoi istua esikuntavaunun kannella ja kuulla harjoitusten tuomariston toteavan, että “olette vihollisen puolella”. Väitän, että myös tuosta alkoi kännykän tarina, jolla taas viestien sisällön kanssa ei ole välttämättä mitään tekemistä. Rahan kanssa kyllä.