Mitähän Moskovassa puuhataan?
Oletteko panneet merkille, että pääministeri ja kaksi ulkoministeriä matkustavat alkavalla viikolla Moskovaan? Kannattaa seurata vierailuja poikkeuksellisen tarkkaan. Ja Venäjän ulkoministeri Lavrovin haastattelu sunnuntain Hesarissa kannattaa leikata talteen.
Jollakin tavalla tuntuu hiukan oudolta, että ulkoministeri Stubb menee Moskovaan tiistaina tapaamaan ulkoministeri Lavrovia ja pääministeri Vanhanen ministeri Väyrysen kanssa seuraavana päivänä tapaamaan pääministeri Putinia. Tuntuu vähän siltä, että koordinaatio pettää. Varmaan pian myös maittemme presidentit tapaavat.
Muistan, että ulkoministeri Kanerva aikanaan lupasi teettää politiikka-paperin, ettei vaan selontekoa peräti, Suomen Venäjä-politiikasta. Mitähän sille toimeksiannolle on tapahtunut? Näytettäisiin ainakin tarvittavan. Kun tuntuu vielä siltäkin, että nämä kolme herraa eivät puhu välttämättä yhdellä äänellä. Toivottavasti edes puhuvat toisilleen kotioloissa ennen matkaa.
Tottakai Suomen pääministeri menee Moskovaan silloin kun isännälle sopii. Vieraat tulee ajallaan, talo elää tavallaan sanoi jo Urho Kekkonenkin kun Olavi J Mattilasta ulkoministerin teki!
Ja totta kai virallinen vastaus on, että Stubb menee Moskovaan ETYJ:n puheenjohtajana. Mutta mahtaako olla ihan sattuma, että Lavrov Hesarissa kiittelee Suomen puolueettomuuspolitiikkaa. Ehkä ei olisi kannattanut Stubbin ensikommentissaan epäillä, että Lavrovilla on joku väärinkäsitys.
Taitaa olla peräti selkeä käsitys siitä, miten naapurissa halutaan Suomen asian olevan. Ja miten ETYJin puheenjohtajan tulisi toimia. Muistattehan vielä parin viikon takaa sen Königstedtin tilaisuuden. Meille sovitellaan nyt roolia, josta olisi vaikea kieltäytyä.
Tässä on jutun juuri: Venäjä rakentelee Georgian jälkeen omaa Eurooppa-politiikkaansa tekemällä ehdotuksia ja reagoimalla toisten toimiin. Kremlin suurella pöydällä on auki uusi palapeli ja siihen sovitetaan Suomellekin paikkaa.
Minä ainakin seuraan hieman normaalia herkemmällä korvalla ja silmällä, mitä Moskovassa puhutaan.
marraskuu 9th, 2008 at 23:14
Tähän vain etäisesti liittyvä kommentti: TV1:n “Piru ja peijooni” -draamasarja on ollut hykerryttävä. Sitä enemmän, mitä lähemmäksi omaa poliittista muistia sarjassa on tultu. Tänään esiteltiin nuori Värynen (Antti Virmavirta). Naurutti kovin, kun muistan Väyrysen olemuksen oikeasti noilta vuosilta.
marraskuu 9th, 2008 at 23:42
Miltähän Väyrysestä tuntuu, äänikin prisiis.
Kuka voi tietää näin tarkkaan nämä jutut silloin?
Vai uskalletaanko, ellei ole faktaa
marraskuu 10th, 2008 at 10:45
Kertakaikkisen mainio sarja tuo “Piru ja peijooni” on meikäläisenkin mielestä. Varsinkin kun nyt aletaan olla niissä vuosissa, jolloin itseäkin alkoi politiikka kiinnostaa. Sen verran kuitenkin tarkennusta Heikkilälle, että Antti Virmavirta esittää sarjassa Viktor Vladimirovia. Väyrystä esittänyttä näyttelijää en tunnista, mutta hyvin hän roolinsa vetää – ääntä myöten.
Mitä itse asiaan tulee, niin Stubbin nopea reagointi Lavrovin puheenvuoroon oli kieltämättä hämmentävä. Itse ymmärsin Lavrovin tarkoittaneen puolueettomuutta korostaessaan sitä, että Suomi ei kuulu mihinkään sotilasliittoon. Tällaisia maitahan ovat EU:ssa myös puolueettomina maina itseään melko selkeästi pitävät Ruotsi ja Itävalta. Pitääpä kuitenkin lukea Lavrovin haastattelu uudelleen ja tarkemmin.
marraskuu 10th, 2008 at 11:51
Peijooni sentään, niin se tietysti on, anteeksi. Väyryseksi muotoutuu Jussi Puhakka, toinen mainio näyttelijä.