Blogi kolumneista
Viikonlopun printtimediaa lukiessani vastaan osui tavalla tai toisella mielenkiintoisia kolumneja useampia. Kaikissa niissä käsitellään internettiä jollain tavalla.
Kirsi Piha aloittaa kolumninsa Talouselämässä vertaamalla internetissä välillä esiin ponnahtavia mainoksia hanhien pakkosyöttöön. Tuolla varsin epäeettisellä toimintatavalla hanhien maksat turpoavat ja niistä saadaan kallista herkkua.
Piha ei suoraan väitä internetmainosten olevan epäeettisiä, kunhan nyt vain vihjailee.
Enhän minäkään niistä pidä, ja Kirsi Pihan tapaan olen myös paperilehden ystävä. Mutta minun mielestäni hyvää journalismia on kaikkialla, julkaisutavasta riippumatta, niin kuin mainoksiakin, jotka netissä ponnahtaessaan ottavat Pihaa päähän. Luin kolumnin myös netistä, eikä siellä mikään ponnahtanut, edes Lotto-mainos.
Olen kuullut, että lukijat ovat maailman sivu kyselleet lehdiltä voiko lehden saada myös ilman mainoksia. Kirsi Piha yllättää liittoutumalla tähän joukoon.
Lempiälykköni Osmo Soininvaara kirjoittaa Suomen Kuvalehden laajassa kolumnissaan puolueiden vaalimenestyksestä. Kirjoituksen lopuksi Soininvaara viittaa blogien merkitykseen vaalituloksissa. Esimerkkinä hän mainitsee perussuomalaisten Jussi Halla-ahon, jonka maahanmuuttajavastaisuus on pursunnut juuri blogeista. Toisaalta Soininvaara toteaa omankin menestyksensä rakentuneen juuri blogin varaan. Hän kirjoittaa blogien ja nettikeskusteluiden tulevaisuudesta ja kasvusta: ”Tämä olisi hyvää kehitystä: ehdokkaat menestyisivät ajatuksillaan, eivät ulkoisilla tekijöillä.”
Juuri nyt Osmo Soininvaaran sivuilla käydään huippumielenkiintoista keskustelua geenitunnistamisesta ja maahanmuuttajista. Kannattaa tsekata.
Suomen Kuvalehden Susan Heikkinen on myös avoimmuuden kannattaja. ”Netti ei ole media, netti on paikka. Netti on kaupunki, jonne mennään kommunikoimaan, viihtymään, nauttimaan, tappamaan aikaa, etsimään tietoa tai hoitamaan asioita.” Heikkinen toivoisi myös, että keskustelu niin netissä kuin printissäkin käytäisiin ihmisten välillä omilla nimillä. Sitä hän ei silti vaadi, sillä se olisi hänestä sama kuin kaupungissa kiellettäisiin keskustelu tuntemattomien välillä.
PS. Netissä julkaistuu blogi ja printtilehden kolumni ovat mielestäni käsitteellisesti menneet sekaisin. Jotkut blogit ovat ilmiselviä kolumneja ja päin vastoinkin. Ehkäpä kielitoimisto keksii jotain jossain vaiheessa. Tai mitäs siitä.
marraskuu 17th, 2008 at 20:47
Ode käytti kikkaa, joka ei kyllä oikein journalistin ohjeisiin istu. Hän ehdotti, että maahanmuuttajilta voitaisiin raiskauksien ehkäisemiksi ottaa geeninäyte, jonka avulla raiskaajat voidaan varmuudella saada kiinni. Kun sitten ehdotuksesta nousi mekkala iltapäivälehdessä, Ode kirjoitti uuden tekstin, jossa sanoi vain tahallaan kusettaneensa eli provosoineensa, jotta saisi “vastapuolen” mielipiteet esiin kaikessa alastomuudessaan. Emme tietenkään ota huomioon sitä mahdollisuutta, että syntyvä mediakohu säikäytti.
marraskuu 17th, 2008 at 21:01
Varovainen noiden irtiottojen kanssa pitäisi olla. Tässä ajassa, 2000-luvulla, ei pitäisi voida kaikkea selittää enää parhain päin ironialla tmv. kaskuilulla.
marraskuu 17th, 2008 at 23:15
Jarin kanssa olen kovasti samaa mieltä. Ironiahan toimi vain jos kuulijan taajuus on kirjoittajlle yhtä.
Vanha esimerkki Turku-Tampere akselilta toimii tässäkin:
- Haluatko kuulla hyvän jutun Tampereelta?
Tähän Varsinais-Suomalainen vastaus:
- Huomasitko, että ysymyksesi sisälsi paradoksin.
marraskuu 18th, 2008 at 9:30
Varmaankin jos ei kestä lehtien mainoksia, niin voinee lukea virallista lehteä. Eikös se ole mainoksissta vapaa media?
Ehkä TP:n olisi kannattanut kirjoitta blogia tänne, ettei olisi tullut blokatuksi.