Johan myräkän lykkäs
Jos talvi tulee, niin se tulee yllättäin. Harvassa olivat hiekanmuruset, kun ensimmäinen valkoinen annos viime viikolla oli jäätynyt Turun kaduille ja teille. Kun pääjoukko sitten eilen laskeutui taivaalta, koko Etelä-Suomi meni sekaisin. Perinteiden mukaisesti.
Olin eilen iltapäivällä lähdössä vetämään Sympaatti-kuoromme joulukonserttiharjoitusta Helsinkiin. Tein ilmeisen viisaan päätöksen mennä bussilla. Mukava kuljettaja lupasi jo lähtiessä, että perille ei tulla aikataulun mukaisesti, vaan puolisen tuntia myöhässä. Samaan hengenvetoon hän ilmoitti, että koska tuuli on niin kova, emme aja vasta avattua uutta mooottoritietä, vaan köröttelemme vanhaa ykköstä. Vaikka vauhti oli kaukana sallitusta, ennen Muurlaa bussi heittelehti paikoin kunnolla ja oli kerran lähteä peräpäästä liirtoon.
Helsingin-pään moottoritiellä sininen farmari lähti uhkarohkeasti ohituskaistalle bussimme nostaman lumituiskun läpi. Sen kuljettaja menetti autonsa hallinnan, ja farmari oli hetken melkein poikittain bussimme kohdalla. Jotenkin tilanne kuitenkin selvisi ja farmari katosi maksimivauhtia tuiskuun.
Kamppiin saavuttiin 25 minuuttia aikataulusta jäljessä, mikä on toisaalta aivan normaalia, ainakin arkipäivisin. Oli ihan pakko kysellä noista uuden moottoritien vaaroista. Kuljettaja kertoi, että tie on rakennettu niin korkeralle, että avaralla autobaanalla tuulee todella vaarallisen kovaa. “Eikös vain heiluminen loppunut, kun palasimme vanhalle tielle?”, hän kysyi minulta. Kyllä, sen huomasi matkustajakin. Kuljettaja kertoi, että ajassakin voitetaan vanhalla tiellä, koska uusi on seitsemän kilometriä pidempi “kun se kiertää järven ja tekee suuren mutkan”.
No, turvallisuudesta kuitenkin on kannattanut ilmeisesti maksaa tien rakentajille – jos tuollaisia myräköitä ei ole aivan joka päivä. Kotimatkalla tuuli vieläkin enemmän, uutta tietä ajettiin auran perässä. Ja lopulta oltiin Turussa tasan tunnin myöhässä aivan kuten kuljettaja osasi jo alkumatkasta ennustaa. Jotenkin matka tuntui kuitenkin rauhoittavalta, Stieg Larssonin mainiota ruotsalaista dekkaria lukiessa. Tunnustan pelkääväni usein, aivan normaalivuoroilla ja hyvällä säällä, kun Helsingin-bussit joutuvat aina kaahaamaan ylinopeutta aikatauluissa pysyäkseen.
P.S. Hufvudstadsbladet ennakoi Vuosaaren sataman tästä päivästä alkaen Helsingin Kehä III:lle aiheuttavaa liikennekaaosta, kun 4000 rekkaa päivässä ängetään jo muutenkin tukkoiselle “paikallistielle”, kuten rekkakuski Höblässä osuvasti toteaa. Kehällä on monia valoristeyksiä, jotkut ylämäen juurella. Parin liian matalan sillan takia muu liikenne pitää pysäyttää, jotta korkeimmat rekat voivat ajaa vastaantulevan kaistan kautta. Kehän rampit ovat niin lyhyet, että kääntyvien rekkojen täytyy jonottaa Kehän laitimmaisella kaistalla. Sivulauseessa todetaan ruuhkan vaikuttavan myös lentoaseman liikenteeseen (koska olet viimeksi saapunut Turusta bussilla Helsingin lentoasemalle aikataulussa?). Kohta varmaan syytetään suunnittelukukkasesta tietokoneita.
P.P.S. Kello on 10.29 Turun-aikaa, eikä Hesari ole vieläkään tullut. Ovat ilmeisesti ajaneet uutta tietä.
marraskuu 24th, 2008 at 22:35
Junat myöhästelee tuntikausia, kun sataa lunta. Millä himskatilla me silloin kuljettiin, kun vielä oli oikeita talvia?
marraskuu 24th, 2008 at 23:27
Muilla kuin Pendolinoilla? Nehän kaiketi ovat muuten hyviä junia mutta lumesta tai pakkasesta eivät kamalasti piittaa.
marraskuu 25th, 2008 at 0:38
Niinpä. VR on kovin fundeerannut milloin selityksen Pendolinojen lapsentaudeista voi vaihtaa selitykseksi kaluston ikääntymisestä.
marraskuu 25th, 2008 at 4:18
Ennen ei ollutkaan minuuttiaikataulua. Tultiin ja mentiin sen mukaan kuin kerittiin. Almanakasta katsottiin aikataulut.
marraskuu 25th, 2008 at 10:25
Niinpä niin, eikös nykyään kaikilla pitäisi olla enemmän vapaa-aikaa kuin vaikka 50 vuotta sitten? Työpäivät ovat lyhyempiä (virallisesti), lauantait ovat vapaat, yhdestä kaupasta saa kaiken hunajabroilereista malmöläiseen leipään. Tiet, autot, julkinen liikenne on aivan toista luokkaa laadultaan kuin ennen, vuoroja on paljon enemmän.
Ja kuitenkin kaikilla on älyttömän kiire ja minuuttiaikataulu. Asian kuin asian sopiminen pitää tarkistaa kalenterista. Illat ja sunnuntait pitää käyttää kaupoissa käymiseen…
Onneksi pääsen illalla sohvalle telkkaria katsomaan, ei tarvitse mennä minnekään…
Sohvaperunat kunniaan!
marraskuu 25th, 2008 at 10:59
Jossakin Afrikan maassa ainakin ennen Pendolinoja juna-aikatauluun merkitty lähtöaika tarkoitti sitä, että juna ei lähde ENNEN sitä. Tuloaika merkitsee ilmeisesti Suomessa samaa. Tosin Lahdessa asuessamme Helsingin lentokenttäbussi tuli parhaimmillaan 20 minuuttia ennen merkittyä aikaa. Siinä oli intendentillä pari kertaa selittelemistä maailmankapellimestarille, joka oli itse raahannut matkalaukkunsa hotelliin.