”Vanhan Suomen” lakipiste
Mahdammeko elää nyt vanhan Suomen viimeisiä aikoja? Tämä kysymys tuli mieleeni, kun aamulla kävelin Mannerheimintietä ja taivastelin poliisien ja poliisiautojen määrää. Tuli mieleeni sama kuva vuodelta 1975, jolloin ETYK piti loppuasiakirjan allekirjoitustilaisuutta Helsingissä. Se oli Suomen puolueettomuuspolitiikan kruununjalokivi.
Meneillään oleva kokous voi hyvinkin olla viimeinen ”vanhan” ETYKin kokous. Paineet remonttiin ovat suuret ja uusia ehdotuksia tulee pintaan. Tarve uudistuksiin on todellinen. Ensi viikolla puolestaan Martti Ahtisaari vastaanottaa Nobelin rauhanpalkinnon. Se on palkinto sovitteluun ja rauhanrakentamiseen painottuneesta elämäntyöstä. Tämä elämäntyö liittyy kiinteästi Suomen suureen linjaan – pienen puolueettomaan maan rauhanrakentamisen ja sovittelun linjaan.
Nämä kaksi tapahtumaa saattavat hyvinkin olla rauhanrakentaja Suomen, ”Vanhan Suomen”, lakipiste. Suomelle on tullut aika asemoida itseään uudelleen. Rauhanrakentajan roolille ”Vanhan Suomen” tapaan ei ole kysyntää. Se ei myöskään auta ajamaan Suomen etuja. Finanssikriisin seurauksena on tarve suunnata huomio maailmantaloutta ohjaavien instituutioiden uudistamiseen, EU:n tulevaisuuden vaihtoehtojen hahmottaminen ja Suomen turvallisuuden ja sen edellytysten takaamiseen uudessa tilanteessa.
Olisin valmis tulkitsemaan turvallisuuspoliittisen selonteon viivästymistä osoitukseksi siitä, että rauhanrakentaja Suomen roolia on vaikea enää pukea uskottavaksi ja toimivaksi strategiaksi. Niin paljon on maailma muuttunut
Strategiasta lopullisesti päättävätkään eivät siihen usko, mutta eivät halua astua muutoksen tiellekään. Suurissa muutoksissa kannattaisi kuitenkin ottaa mieluummin aktiivisesti ennakoiva, pro-aktiivinen, lähestymistapa kuin odottaa kunnes muutokset on pakko tehdä, hätiköiden ja reagoivasti.
Suunnan muutos kannattaisi aloittaa nyt, kun ”Vanhan Suomen” linja saavuttaa lakipisteensä.
joulukuu 5th, 2008 at 9:58
Esko hyvä,
Toivottavasti sanontasi “vanhasta Suomesta” ei pohjaa George Bush (tyhmemmän) luomaan käsitteeseen “vanhasta Euroopasta”. Siinähän idea oli suoraan sanottuna se, että ellet ole Bushin politiikan puolella, olet USA:ta vastaan.
Meneillään oleva kokous saa kyllä kaikin mokomin olla viimeinen sarallaan. Koko ETYJ on järjestönä aivan turha jäänne, jolle tuskin todellisuudessa panevat painoa muut kuin suomalaiset poliitikot. Heillä kun harvemmin on tilaisuus paistatella päivää kansainvälisen median keskipisteessä. Sama lienee ollut Kekkosen motiivi aikoinaan ETYKin luomisessa.
Mitä Suomen rooliin tulee, niin sen pitäisi olla selkeästi sidoksissa EU:n rooliin ja laajemminkin eurooppalaiseen ajatusmaailmaan. Viimemainitulla tarkoitan nimenomaan EU-kansalaisten ajatusmaailmaa, joka useimiten on aivan muuta kuin poliitikkojen opportunismi.
joulukuu 7th, 2008 at 11:34
Stubbia (M. Nykästä) lainaten. Ennuste fifty – sixty tais mennä enemmän sixtyn puolelle.
joulukuu 7th, 2008 at 15:53
Samaa epäyhtälöä käytti muuten komissario Rehn taannoin, kun hän arveli (siis pieleen) EU-lähtöisen lainsäädännön vaikutuksia maassamme.