Sääntöjä miehille
Joulupukki tuo silloin tällöin jo ennen joulua paketteja työpöydälle. Ja utelias kun on, semmoiset pitää avata.
Sain tänään pienen kirjapaketin. Paketin sisältä paljastui riemastuttava Säännöt, miehen kirja (Nemo 2008). Se perustuu Esquire-lehden palstaan, jossa annetaan elämisen ohjeita. Kirjan kääntäjä Jyrki Lehtola toteaa esipuheessaan, että kaikki säännöt ovat totta. Ja että niiden omaksuminen helpottaa huomattavasti elämää. Ja ettei helpossa elämässä ole mitään pahaa. Nuo virkkeet vetävät sääntöjen ideologian yhteen.
Joulunajan stressiä keventääkseni lainaan kirjasta joitain sääntöjä:
- Mitä lihavampi mies, sitä pienemmät uimahousut.
- Ne, jotka väittävät rakastavansa munakoisoa, valehtelevat.
- Voileipä maistuu täsmälleen 33% paremmalta toisen tekemänä.
- Vaikka jazz ja brunssi ovatkin hyväksyttäviä erillään, niitä ei tule koskaan yhdistää.
- Älä luota mieheen, joka kutsuu vessaa pikkulaksi.
- Vaikka kuinka harjoittelisit, et voi sanoa ”Just joo” kuulostamatta sarkastiselta.
- Älä koskaan käytä ruoan valmistamiseen lähikaupasta hankkimaasi alkoholitonta viiniä, jossa lukee ”ruoan valmistamiseen”.
- Älä koskaan käytä ruoan valmistamiseen viiniä, jota et haluaisi juoda.
- Jos juot vain harvinaisia keräilyviinejä, älä valmista ruokaa.
- Valkoisten kenkien tehoa on tarpeetonta korostaa valkoisella vyöllä.
- Älä koskaan luota mieheen, jonka etu- ja sukunimen välissä on kirjaimia.
- Älä kuuntele ketään, joka sanoo ”hiinä ja hiinä”.
- Etenkään jos henkilö oli hetki sitten ”palaamassa astialle”.
- Prada-salkun ostanut mies ei oikeastaan tarvitse salkkua.
- Jos olet järjestänyt levysi genren, ilmestymisvuoden ja aakkosten mukaan, olisi korkea aika alkaa tavata ihmisiä.
- Hummeri on aina pieni pettymys.
- Kampaamoita typerämmät nimet on vain veneillä.
- Kukaan ei koskaan väitä, etteikö kanasalaatti olisi tehty samana päivänä.
Jne. Miehille suunnattuja sääntöjä on kaikkiaan 599. Ja kaikki totta.
joulukuu 17th, 2008 at 9:40
Niin totta, niin totta. Pitääpä hankkia tuo kirjanen jo senkin takia, että Lehtolan kolumnit kuuluvat Iltalehden parhaaseen sisältöön. Eiköhän tuo kolumneista tuttu ote näy miehen kääntäjän työssäkin.
Yhteen sääntöön kiinnitin kuitenkin huomiota eli munakoison rakastamiseen. Itse en koe erityistä rakkautta mihinkään elintarvikkeeseen, mutta munakoison puolesta on sanottava sen kuuluvan osana moneen mainioon herkkuun. Moussakan ohella voisi tuoda esiin vaikka tämän: http://www.kolumbus.fi/marjaleena.etula/leenan_kokkikoulu/imaami.htm. Tomaatin ja munakoison liitosta syntyy myös erinomainen pastakastike.
joulukuu 17th, 2008 at 14:15
Munakoisosta on sanottava jotain hyvää. Ne näyttävät kauniilta valokuvissa.
joulukuu 17th, 2008 at 14:34
Kyllä munakoiso sääntöä on syytä totella!
joulukuu 18th, 2008 at 15:41
Heh heh, kaikesta huolimatta moussaka on oikeissa käsissä (ne eivät ole minun käteni) mahtiluokan ruokalaji. Suosittelen lämmöllä.
Lamauutiset murjovat maailmaa ja Suomea mutta ainakin yksi ala on löytynyt, jota taantuma ei uhkaa: http://www.uusisuomi.fi/raha/44613-tamakin-bisnes-kukoistaa-laman-uhasta-huolimatta
Hyvää joulua kaikille!
joulukuu 19th, 2008 at 11:00
En malta olla suosittelematta nimim. Bagheeran kirjoittamaa “Seurustelun Taito” -käyttäytymisen lait ja seuraelämän säännöt- kirjasta vuodelta 1926.
“Imaami pyörtyi” on lempiruokiani. Laitan siihen myös hunajaa, sitruunaa ja yrttejä, joskus lampaan jauhista. Uunin lämpö 125, aikaa pari tuntia. Imaamin on syytä lepäillä uunista päästyään 10-15 min. , maut korostuvat.
Kannunvalajille rauhallista joulua !