Aitoa ja väärennettyä ruokaa
Luin ruotsalaisen Mats-Eric Nilssonin kirjan Petos lautasella (WSOY 2008) jouluruokaa sulatellessa. Se on ajankohtainen ja provokatorinen kirja kaikesta siitä mitä syömme, tai paremminkin mitä meille syötetään. Sillä tuo meille syöttäminen on kirjan johtava teema.
Ruoka aukenee kirjassa tuoteselosteitten kautta. Nilsson kehottaa kuluttajia lukemaan tuoteselosteet ennen ruoan ostamista ja vaatimaan kauppiaalta aitoa ruokaa.
Väärennetystä ruoasta kirjassa puhutaan kun tarkoitetaan erilaisilla lisäaineilla, aromeilla ja aromivahvisteilla rakennettua teollista ruokaa.
Vaikka mielestäni tiesin kaiken etukäteen mitä kirjassa todistellaan, se hätkähdytti silti. Nilsson toi esille kymmeniä esimerkkejä falskeista tuotteista. Eräs esimerkki oli tex-mex –ruokaan kuuluva valmis guacamoletahna. Guacamolehan on avocadotahnan synonyymi, eikä siis sitä voi olla ilman avocadoa. Paitsi kaupassa.
Kirjan innottamana kävelin kuivamuonakaapille, otin luupin käteen (ihan totta, niin pientä printtiä tuoteseloste tummanpunaisella pohjalla oli) ja järkytyin: yli kolmenkymmenen tuotteen listan häntäpäässä sanottiin avocadojauhetta olevan tuotteessa 0,4%! Guacamolehan tehdään murskaamalla parin avocadon liha, lisäämällä sitrunamehua, öljyä, sipulia jne. Mutta tuoretta hedelmää siis valtaosin.
Lähdin kauppaan ruokaostoksille ja suuntasin tex-mex –hyllylle. Kaupan oma private label sisälsi hedelmää 1,7% ja vähän kalliimpi tuote peräti 26%.
Muutama viikko ennen kirjan lukemista sorruin ostamaan itsenäisyyspäiväksi Poutun prinssinakki- ja cocktailpulla –lajitelman. Ajattelin, että Kaius napostelee pieniä lihapullia. Niinpä avasin pakkauksen ja maistoin palleron. Maku oli kammottava! Otin pakkauksen käteeni ja luin tuoteselosteen. Palleroitten lihaprosentti ilmoitettiin pienessä präntissä 24:ksi! Nakkien vastaava oli 60. Heitin pullerot roskiin ja tein nakeista kastiketta, enkä ikinä enää osta mitään Poutun tuotetta.
Tämän ja kirjan lukemisen ansiosta kuljen kaupassa täst’edes paitsi lukulasit, myös luuppi taskussa…
PS. kirjoitin syksyllä lukulasien tarpeellisuudesta kaupassa myös Gourmet-lehteen.
joulukuu 31st, 2008 at 10:11
Olen kiinnittänyt itse samaan asiaan huomiota ja aika tarkkaan tulee tuoteselosteet luettua kaupassa. (Paitsi ehkä silloin, jos joku tuote on erittäin hyväksi muuten todettu.) Meidän perheelle ryynärit ja muut makkarat valmistaa nykyään Kivikylän Kotipalvaamo. Myös muut einekset, jos niitä tulee ostettua, tulevat yleensä samasta osoitteesta. Poikkeuksena Saarioisten maksalaatikko, joka on lasten herkkua (Forssan on ihan kamalaa). Taisi vain juuri tulla jotain uusia suosituksia maksan syönnistä…
Asiaan liittyen on silmään pistänyt myös mm. jogurttien mainonta/etiketit. Lähes kaikki jogurtit, missä on alhainen rasvaprosentti, on makeutettu keinotekoisilla aineilla. Miksi? Ja kuin varmuuden vuoksi, jos purkissa lukee “ei lisättyä sokeria”, voi olla varma, että keinotekoisia makeutusaineita kyllä on käytetty. Nykyään tosin taitaa fruktoosia löytyä joistain tuotteista, mikä on positiivinen suuntaus.
Mutta, että Visalta löytyy valmista Guacamolea kaapista…
joulukuu 31st, 2008 at 10:27
Kivikylän tuotteita tuli itsekin jouluksi hamstrattua. Toimittavat tilaukset Turkuun ilman lisäkustannuksia, nouto Kauppatorin myyntipisteestä ja homma hoituu. Kaikin tavoin suositeltava tavarantoimittaja, etenkin pihvit ja leikkeleet kunnossa.
http://www.kivikylan.fi/
joulukuu 31st, 2008 at 11:44
Ehkä näihin ruokiinkin tulee kohta jokin “voi vaarantaa terveytesi” painanta (pienellä) kuten tupakkiaskeissa kai on.
Täytyy tunnustaa, että ruokakauppareissut eivät kuulu päivittäisiin, eikä viikottaisiinkaan rutiineihini, mutta ennen joulua kun kävi Hakaniemen hallissa (täällä Helsingissä), niin oli se mukava kokemus. Ihan kuin ulkomailla olisi ollut, vaikka siellä varmaan pääsääntöisesti kaikki on aika kotimaista. Sitä ei ole pilattu kebab yms. paikoilla kuten Kauppatorin halli.
Milläköhän sitä saisi pääkaupunkiseudulle Heinolan Heila -myymälän tapaisia paikkoja? Siellähän on lähituottajien ruokia valintamyymälässä.
Kummalliselta tuntuu, kun eilen taas radiossa joku MTK:n ruokaihminen puhui ruoan puhtaudesta, että maailmalla elukoille tunnutaan syötettävän kaikkea ratakiskoa pehmeämpää, on se mitä tahansa.
On se hyvä, että pääkaupunkiseudulle rakennetaan jätteidenpolttolaitos, eivätpähän ne jätteet mene elukoiden ruoaksi…
Hyvää uutta vuotta 2009 kaikille kannuilijoille!
joulukuu 31st, 2008 at 16:32
Mukava lukea kehuja itsekin suosimistamme Kivikylän tuotteista. Viime kesänä ei taidettu muita makkaroita grillatakaan kuin Kivikylän ryynäreitä ja Huiluntuhtia ja purkkihernekeitoista Kivikylän Palvarin hernekeitto on ylivoimainen ykkönen sarjassaan. Vaan Visa kun mainitsi tuossa nuo lihapullat, niin eivätpä antaneet aihetta ylistyksiin Kivikylänkään yritelmät tuolla saralla. Kyllä se niin on, että jos lihapullia mieli tekee, niin itse ne on pyöriteltävä alusta loppuun.
Ja lopuksi yhdyn LTR:n kuoroon ja toivotan maukasta uutta vuotta niin kannunvalajille kuin muille lukijoille.
joulukuu 31st, 2008 at 19:14
Kiitos Visa että kirjoitat “kuljen kaupassa täst´edes paitsi lukulasit, myös luuppi taskussa”.
Minäkin siirryn nyt luuppiin, niin harmittavan pienellä on teksti. Ja niin sopimattoman väriselle paperille painettu aivan kuin sitä varten, ettei siitä vain saisi selvää.
Poutun tuotteet ovat myös karanteenissa.
Kivikylän myymälä Lappi TL:ssä on mielyttävä ostopaikka. Hyvän ja monipuolisen tavaran ( sika, nauta, hevonen, lammas, peura, hirvi ) hinnat ovat halvat ja ah, palvelu hyvää!
Muuten JEL, osta Kivikylästä jauhettua possun maksaa ja aamiaispekonia. Tee kotimaksalaatikko. Helppo työ ja kilpailee Saarioisten, joka sekin on hyvää, kanssa.
joulukuu 31st, 2008 at 21:03
Aamen! Miksi suomalaiset eivät räyhää tästä?
joulukuu 31st, 2008 at 21:44
Olen jo pitkään seurannut tätä teollisen ruokakulttuurin mielikuvituksellista raaka-aineiden valintakirjoa.
Pouttu joutui meillä boikottiin jo yli kymmenen vuotta sitten, ostin jotain sianlihapötköä. Sen pahempaa en ole maistanut ja palautin tuotteen K-kauppaan, jossain vaiheessa Pouttu hyvitti ostoksen.
Toinen poikotissa oleva yritys on Wursti Oy, heidän ckalkkunavalmisteensa meni roskiin. En ole enää ainakaan läheisessä K-kaupassa nähnyt heidän tuotteitaan.
Minusta kuluttajien pitäisi enemmän ottaa ostotottumuksillaan kantaa huonoihin elintarvikkeisiin.
tammikuu 1st, 2009 at 16:43
Taisipa olla juuri tuo Wursti OY, jonka broilerisuikaleita ostin (Kannun varoituksista huolimatta) syksyllä Itäharjun Prismasta. Siitä tuli se kuuluisa ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tämän firman tuotteita ostan. Tuote ei maistu broilerilta, on rakenteeltaan epämääräistä mössöä ja alkaa hilpeästi kuplia paistettaessa. U-käännös tapahtuu aina kun tämän lafkan tuotteita tiskillä näen.
tammikuu 1st, 2009 at 21:31
Karkaan hiukan Visan alkutekstistä. Niin moni on harmistunut ruokaostoistaan. Ei ihme….! Lihaostos marketissa:
tuotteen kokonaan peittävä läpinäkyvä muovi
styrox-astia, jossa
runsaalla marinaadilla valeltu lihankappale
paksu, märkä patja, jolla kauppatavara lepää
iloinen, värikäs, valmistajan tuotetiedotuslappu
kaupan hintalappu.
Huh, ei kun hyh!
Ymmärrän kyllä osin kaupunkilaisia mutta on kai heilläkin pakastimia. Täällä maalla on yksi iso hyöty:
lähikauppamahdollisuus erikoisliikkeistä ja kotimyynneistä. Osta, mitä haluat eikä sitä, mitä kauppias laittamalla tavara tarjoukseen, sinut ” pakottaa ostamaan.
Kirjoitinko pahasti? Anteeksi!
tammikuu 1st, 2009 at 22:50
Voisi olla hyvä idea tehdä “kaupallinen kartta” Turun alueen tavarantoimittajista, jotka laatutavaraa tarjoavat. Mukaan myös Kivikylän kaltaiset toimijat, jotka kärräävät kauempaakin järkihinnoilla tavaraa Turkuun. Laitetaan mietintämyssyyn…
tammikuu 1st, 2009 at 23:00
Rauli, kiitos vinkistä. Tekisin/-mme paljonkin itse, jos arjessa olisi enemmän aikaa. Siksi pitää joskus tehdä kompromisseja ja sortua eineksiin. Maksalaatikko itse tehtynä on sitäpaitsi anopin vastuualuetta. Mutta kyllä toki kaupassa saa ja pitääkin äänestää lompakollaan. Eivät ne tarjoukset aina edes niin halpoja ole. Mielestäni kirjoituksesi ei ollut lainkaan pahasti sanottu, pelkkää realismia.
Toinen asia, mikä jurppii, ovat nämä E-koodit. Ennen niiden vieressä luki lisäaineen nimi, mutta nyt näkee jo tuotteita, joihin on lisätty liuta erilaisia E-aineita, ilman selvennystä. Kuluttajan ilmeisesti pitäisi osata ne ulkoa, jotta kaupassa tietäisi mitä mikäkin sisältää.
Ja vielä kolmaskin asia. Tuotteen alkuperää on aika vaikea monesti selvittää. Pirkka-, Euroshopper-, Rainbow- yms. tuoteperheet ovat asia sinällään, mutta olen nähnyt elintarvikkeita, joissa lukee vain “valmistettu EU:ssa”. Eli missä?
Hyvää vuodenjatkoa kuitenkin!
tammikuu 2nd, 2009 at 10:48
Eikös tähän alkuperämaahan juuri tullut joku uusi määräys.
Oliko se niin, että alkuperämaata ei saa sanoa, jos valtio on osallistunut markkinointikuluihin? Vai mitenkäs se oli?
Vai eikö alkuperämaata saa missään tapauksessa kertoa?
?
Jos näin on, niin eikös silloin esim. shamppanjasta tiedä missä se on tehty ja kilpailu merkittävästi vaarantuu, heillähän oli joku maakunnallinen suoja? Varmaankin muutkin siis saavat jatkossa käyttää kuohareistaan shamppanja nimeä
tammikuu 2nd, 2009 at 12:54
Hop, tenori!
ei nyt synnytetä yhtä eurolegendaa lisää. Se menee niin, että valtion tukea saava yhdistys ei saa mainostaa kotimaisen ruuan ostamista. Kielto on jollain tavoin ymärrettäväkin. Ei ole järkevää pumpata yhteistä rahaa vapaamarkkina-alueen jäsenvaltioitten yritysten tukemiseen mainonnalla.
Ruuan valmistajat ja tuottajat taatusti mainostavat kotimaisuudella entistä ankarammin.
Oliko tämä oikein tulkittu, Monnetproffa?
Niin ja Hyvää Uutta Vuotta. Kunnon suomalainen pakkanenkin saatiin.
tammikuu 2nd, 2009 at 13:24
Kiitos tarkennuksesta, Herr Heikkilä, mutta enhän kovin kaukakana ollut… Tästä on ilmeisesti ollut erilaista uutisointia, ainakin meidän uuden vuoden aattoiltakeskustelumme perusteella käsityksiä oli monia.
Onko se on muuten rajattu yhdistykseen vai tarkoitatko tuolla myös yrityksiä? Eikös maatilatkin saa jonkinlaista valtion tukea ja ovat usein nykyään jonkin sortin yrityksiä?
tammikuu 2nd, 2009 at 16:26
On vaikea ymmärtää vanhan ihmisen, ruuan valmistukseen menee niin vähän aikaa, suunittelee tekee enemmän kerralla, jos on vielä työelämässä.
Hyvää raakaainetta saa hallista, ei ole kelmujen alla.
Jo 60 luvulla yksi lääkäri sanoi, jos mikroskopilla katsoisi jauhelihaa kelmun alla,pöpöjä miljoonia.
Marinoituja en ikinä ole ostanut enkä osta.
Yksinkertaista puhdasta koti ruokaa, menköön ravintolaan monimutkaisia syömään. Arno Laitinen siitä hyviä ohjeita antaa, ilmankos on joku Martta.
tammikuu 3rd, 2009 at 15:10
Hyvää uutta vuotta, Taimi, ja muukin kannuväki.
En ymmärrä miten Visa-herra on voinut mennä ostamaan jonkun viheliäisen pikkunakkilihapallerolajitelman pienen pojan ruoaksi! Pitäisihähän lihapalleroisten pyörähtää omilla sormilla aidosta jauhelihasta. Ostakaa vähemmän valmiita ruokia ja vielä vähemmän kaupan private label-tuotteita, antakaa TEXasisilaisten ja MEXicolaisten syödä itse herkkunsa, äänestäkää jaloillanne ja syökää paljon vähemmän kuin mihin olette totuttautuneet! Voitte sitten paremmin ja pysytte paremmantuulisina ja voitte kertoa Mats-Eric Nilssonille, että meille ei syötetä mitään mitä emme halua. Ei jouluna eikä muulloinkaan! Ja “menköön ravintolaan monimutkaisia syömään”. Tullaksenne vielä paremmalle tuulelle ette tarvitse ranskalaista n.s. aitoa kuohujuomaa. Hyvää hilpeyttä saa halvemmistakin pulloista.
Ja sitten vielä Hesari 29.12.08:
“Suomen lippua ja muita kansallisia symboleita ei saa enää käyttää kotimaisen ruuan markkinoinnissa, jos valtio on mukana kampanjan rahoituksessa.”
On äijillä ähky kun ei komissiolla ole suurempia murheita kuin kansallisten symbolien käytön kieltäminen ruokamarkkinoinnissa!
Maaseudun Tulevaisuus-lehteä, jonka uutisoima juttu oli, en ole lukenutkaan. Radiosta kuulin uutisen, että Matti Purasjoki on lausunut, ettei puhdasta suomalaista ruokaa olekaan. Jään odottamaan valimon kommentteja tuohon väitteeseen. Turun kaupoissa myytävien styrox-astioiden sisältö ei ole yhtäkuin suomalainen ruoka.
tammikuu 3rd, 2009 at 22:30
Anteeksi Visa, olen vieläkin vähän karkuteillä!
Ennenkuin menen nurkkaan seisomaan, kerron miksi.
Ennen joulua olin ostoksilla Porin Kauppahallissa. Siellä satunnainen myyjä oli koonnut ihan näyttävän purkkikalamyyntipaikan, jossa mainosti savumuikkua öljyssä ja tomaatissa 2+ 2 kpl 160 g purkkia 10 € hinnalla. Noin ihan joulun kunniaksi päädyin ostamaan hyvän näköiset kalapurkit. Teksti, lukulaseilla huolettomasti katsomalla, kertoi sisällyksen RETKIS -nimisessä purkissa olevan savustettua. Lisäksi siinä oli nimi Tampere. Teksti myös ruotsiksi hiukan pienemmillä kirjaimilla. Lähes maiskuttelin suomalaista kalaa, muikkua.
Joulu meni menojaan purkkikalaa maistamatta, koska oli muuta kalasyötävää. Mutta nyt otin joku ilta iltapalaksi, hetkinen, SAVUSTETTUA KILOHAILIA ÖLJYSSÄ! Teksti oli sen kokoinen, että kyllä sen lukulaseilla näkee. Suurennuslasitarkkailu kertoi tuotteen alkuperämaaksi LIETTUA`an.
Halusin Suomalaista muikkua, purkista oletin sen sitä olevan mutta ei. Syyllisiä asialle on enemmän kuin yksin minä; purkin ulkoasu ja myyjän muikku- kilohailikömmädys, luultavasti tarkoituksellinen.
Kannattaisi vähän katsoa, ei pelkästään uskoa ja luulla.
Nyt menen nurkkaan häpeämään!
tammikuu 5th, 2009 at 14:50
Kilpailuviraston emeritus ylijohtajan Martti Purasjoen kommentti suomalaisen ruuan puhtaudesta ja sen markkinoinnista löytyy Aamulehdestä (jota siis salaa luen):
- Propagandaa, propagandaa. Se näkyy kilometrin päähän. Se on ennen kaikkea MTK:n puhetta, miten puhdasta ja lisäaineetonta meidän ruokamme on. Samoja lisäaineita meillä tungetaan peltoon. Puhtaus on varjeltu myytti, Purasjoki kertoo Aamulehdelle.
Suomi päätti EU-komission mukaisesti kieltää kotimaisten tuotteiden mainostamisen kotimaisina, jos markkinointiin on käytetty verorahaa.
- Yhteismarkkinoille sopii hirveän huonosti, että mainostetaan valtion tuella. Jokainen voi tietysti omalla rahalla mainostaa, että minun perunani ovat maailman parhaita, Purasjoki huomauttaa.
tammikuu 5th, 2009 at 20:09
Hola Kannun ystävät!
Kirjoittelen par’aikaa ruoasta Espanjan Aurinkorannikolla minilomalla vaimoni ja touhukkaan Kaius-poikani kanssa. Tällä on aika hyvät olosuhteet kirjoitteluun, sillä aurinkokin paistaa eikä kaupassa myydä marinoitua tai silputtua lihaa. Sitävastoin kyllä kunnon kokonaista kanaa, isona tai kevätkananpoikana, raakamakkaroita, vasikkaa (pahaa pelkään, ei kovin eettisesti ruokittua). Äyriäisiä, aah.. Kaikenlaisessa muussa ruoassa on yhtälailla paljon, jos ei enemmänkin E-sitä ja tätä.
Mutta kokonaiskuva on verrattomasti raikkaampi kuin kotimarkkinoillamme keskimäärin.
Ruoka on taas aikaansaanut hyvää keskustelua tällä palstalla.
Moni on ihmetellyt miksi ostan sitä tai tätä. Olen kiinnostunut ruoasta/elintarvikkeista ja saan jopa pääosin elentoni niiden markkinoitten aktiivisesta tietämisestä. Eikä ruoasta tiedä, ellei maista. Vaikka se olisikin karvas kokemus.
Heikkilä viittasi Purasjoen ruokakommenttiin. Se oli tietty tarkoitettukin provokatoriseksi. Hyvä on, että keskustellaan. Sillä aihetta on.
Luin täällä Hispanjassa tuon Purasjoki-heiton ensi kertaa teksti-tv:n etusivulta. Samalla kun kone kelasi sivua esille, löin itseni kanssa vetoa, että skuuppi on Aamulehdestä. Siellä kun tehdään tällä hetkellä Suomen laadukkainta ruokajournalismia uutismielessä. Terveisiä vaan Apusen Matille Aamulehteen ja myös uudelle Turun Sanomien päätoimittajalle Kauppiaskadulle.