Ravintoloita arvioimassa
Viime elokuussa Finfoodin koulutus- ja kehityspäällikkö Mirja Hellstedt soitti ja kysyi minua tuomaroimaan ”diktaattorina” HelsinkiMenut vuodelta 2008. Vaikka kuulin että niitä on 14, suostuin koska tehtävä tuntui hauskalta ja haastavalta. Ja olihan tehtävän suorittamiseen sentään yli neljä kuukautta. Valinta julkistettiin tänä aamuna.
HelsinkiMenu on harvoja asioita, jotka ovat kantaneet Helsingin kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeiseen aikaan. Hanke perustettiin edistämään suomalaista gastronomiaa ja samaa tehtävää se ajaa edelleen, kelpo menestyksellä.
Tuumasta toimeen: Kalenteria vilkuilemaan ja pöytiä varailemaan. Tehtävä osoittautui selvästi haastavammaksi kuin olin kuvitellut. Neljätoista vähintään kolmen ruokalajin ateriaa olikin melkoinen punnerrus, mutta kiinnostava. Nähdä miten eri tavoilla haaste ravintoloissa otetaan vastaan, miten sitä hyödynnetään markkinoinnissa, miten se näkyy itse ravintolassa ja lopulta, mitä se maistuu.
Erot ravintoloiden välillä olivat valtavia. Erinomaisesta hyvin vaatimattomaan suoritukseen. Toiminnallisesti hyviä ja maittaviakin löytyi enemmän kuin puolet kaikista.
Sama asia vaivasi silti HelsinkiMenuita kuin vaivaa koko suomalaista ruokaravintolamaailmaa: eräänlainen sielun puute ruoassa. Ruoka on kaunista, se on tehty hyvistä raaka-aineista, se maistuukin kohtuulliselta, mutta jotain puuttuu: sielu. Se on ruokaa, joka on tehty rutiinilla kokin laittamatta itseään mitenkään peliin.
Parhaan HelsinkiMenun tarjosi ravintola Nokka. Se oli hyvä ja tasapainoinen suoritus. Kaikki elementit toimivat, raaka-aineiden hankinnassa oli nähty vaivaa ja asiakkaalle kyettiin tarjoamaan yllätyksiä. Kun ruokaa höysti vielä viimeistelty tarjoilu, oli voittaja helppo valita.
Kakkonen ja kolmonen eivät taas olleetkaan mitään itsestäänselvyyksiä. Valitsin kakkoseksi töölöläisravintola Kuun, sillä siellä hommassa oli sitä sielua. Ruoka oli konstailemattoman maukasta ja tarjoiluprosessi toimi innostuksella. Hyvä ja tasapainoinen suoritus.
Samaa oli kolmosessa, Kellarikrouvissa. Hyvää ruokaa ja tekemisen meininkiä. Ja koko arviointikiertueen yksittäinen helmi: tattikermalla gratinoitu perunapyree. Siinä maistui suomalainen ruoka.
Koko kierros oli mainio kokemus. Syntyi hyvä tuntuma siihen missä suomalaisessa mennään juuri nyt. Eikä se kuva lohduton ollut.
tammikuu 13th, 2009 at 13:46
Helsingistä Kauko-Itään…eli kaksi mainiota ohjelmaa Teemalta; Suurin kiinalainen ravintola -dokumentti ja japanilainen Veljesten kokkisota -elokuva.
Oletan HelsinkiMenun tuomaroinnin olevan maukkaampaa puuhaa kuin Silakkamarkkinoiden maustekalaraatilaisen urakka.
tammikuu 14th, 2009 at 10:05
Täältä hunajamarinoitubroileri osastoltakin katsottuna on erinomaista, että kotimaista ruokamaailmaa pidetään esillä ja kehitetään.
Itse käyn (valitettavan) harvoin ravintoloissa syömässä, enkä yleensäkään niin hienoissa kuin Nokka, vaikka Skatta onkin erityisen tärkeä paikka minulle.
Joskus kun vierailimme perheen kanssa Pariisissa, niin siellä oli helppoa ottaa ravintolassa aina joku menu vaihtoehto. Ne olivat myös kohtalaisen edullisia.
Täällä niitä tuntuu oleva harvemmin, ainakaan näissä tavallisemmissa ravitsemishuoneustoissa.
No, enpäs ole tässäkään mikään asiantuntija…
tammikuu 14th, 2009 at 13:29
Kellariravintolalle antamasi kiittävät lausunnot osoittavat, miten mielikuva voi heitellä. Kävimme Kaijan kanssa Kellariravintolassa syksyisellä Helsinki -keikalla kyseltyämme syömäpaikkasuositusta ravintola-alan ihmiseltä. Kokemuksemme oli oikein huono. Emme tainneet syödä Helsinki -menua vaan poiimimme ateriakokonaisuuden a la cartelta. Muistikuvaksi jäi, että ruoka oli epämääräistä rasvaista mömmöä ja päätökseksi se, että Kellariravintolasta aika on mennyt ohi ajat sitten, menkäämme mekin jatkossa. Palvelu toki oli ihan kohdallaan. Sinun tuomiosi jälkeen jään miettimään, oliko:
1) meillä huono tuuri ja vuorossa virkaheitto tuuraajakokki
2) Sinun käyntiisi panostettu erityisesti
3) vaihteleeko sapuskojen taso listalla dramaattisesti
vai
4)onko makuaisteissamme valtava ero?
tammikuu 14th, 2009 at 18:43
Heikkilä,
Näinhän se on, kaikki on mahdollista osastolla 1-3.
Vaihtoehtoon 4 en usko. Enkä myöskään kakkoseen.
Sitten on vielä 5) ehkä te tilasitte semmoista ruokaa…
Mutta: olen syönyt hyvissä ravintoloissa huonosti ja päinvastoin.
Kaikki ovat ihmisiä.