Siellä mitään merikotkia …
En ole mikään luonnontuntija tai lintubongari, vaikka kirjoitinkin tovi sitten tälle palstalle työikkunani näystä: haukka seisoo raadon kimpussa keskellä Turkua.
Olin enemmän kuin riemuissani avatessani sunnuntaiaamun Turun Sanomat. Siellä oli juttu Mynälahden merikotkista, jotka käyvät syömässä kalastajien niille jättämät vähemmän arvokkaat kalat kuten särjet, kiisket ja pienet lahnat.
Olen monta kertaa aikonut kirjoittaa, että mökkiruokapöytäni äärestä näkyy merikotkien kirmailu jäällä. En vaan ole uskaltanut kun en ole ollut varma siitä, että ne ovat merikotkia. En vaikka naapurini ovat niin väittäneet ja kokenut kalastaja kertonut.
Merikotkahan on harvinaisuus, joita pesii Suomessa kovin niukasti. Miten niistä kymmenen eksyy mökkirantaani liitelemään. Joku on kysyttyäni vähätellyt: Siellä mitään merikotkia ole!
Mutta nyt tiedän, että on. Loistavaa! Huikeahan niitä on katsella. Viimeksi viikko sitten bongasin kahdeksan lintua, nyt merikotkiksi tunnistettua.
–
Viikko sitten kairasin laiturin päästä reiän, jotta tietäisin jään paksuuden meressä. Viitisenkymmentä senttiä sitä oli. Ja lahden selällä 20. Mutta tietyssä niemen kärjen virtauspaikassa vain 2 cm, lumen alla.
Joka vuosi siellä joku ui, moottorikelkalla tai ilman. Hyvällä tai huonolla tuurilla. Medihelikin on pörrännyt kotkien ohella.
helmikuu 9th, 2009 at 14:13
Odotin tähän kirjoitukseen henkeäsalpaavan tasokasta luontokuvaa höysteeksi. Visan näytöt tällä sarallahan ovat vahvat.