Toistuuko historia?
Vuonna 1958 Suomi päätti liittyä jo meneillään olleisiin neuvotteluihin Pohjoismaiden Vapaakauppaliiton perustamisesta. Seuraavana vuonna Pohjoismaiset kumppanimme ilmoittivatkin luopuvansa hankkeesta la menevänsä Eftaan. Meille tuli kiire sopeutua.
Vuonna 1968 käynnistyivät neuvottelut NORDEKista eli Pohjoismaiden talousyhteisöstä. Vuonna 1970 Suomi luopui hankkeesta ja NORDEK sortui. Sortumista ei toki voi laittaa pelkästään Suomen piikkiin.
1989 Euroopan Komission puheenjohtaja Delors esitti EU-Efta- suhteen järjestämistä ns. ETA –järjestelyn kautta. Innostuimme kovasti ja uskoimme tämän tekevän EU-jäsenyyden tarpeettomaksi. 1990 Ruotsi kuitenkin ilmoitti hakevansa jäsenyyttä EU:ssa ja Suomi jäi tyhjän päälle.
Vuonna 1994 osa Suomen poliittisesta eliitistä, Paavo Väyrynen etunenässä, koetti myydä pohjoismaista yhteistyötä vaihtoehdoksi EU –jäsenyydelle.
Nyt Suomen johtavien poliitikkojen puheissa uskotaan vankasti pohjoismaiseen yhteistyöhön turvallisuuspolitiikassa. Tämäkin korttitalo sortuu. Ensin sortuu ajatus ja sitten Suomi menee Natoon. Vedonlyönnin paikka on, menemmekö Ruotsin perässä vai samaan aikaan.
Tiedän, että minulle vastataan, että pohjoismainen yhteistyö on tärkeätä esimerkiksi asehankintojen kohdalta ja uhkakuvien koordinaation ja muun sellaisen takia. Samaa mieltä. Mutta nyt puhutaankin turvatakuista ja Islannin ilmatilan valvonnasta. No tanskalaiset eivät asialle lämpene ja niinpä norjalaisten ajatus siirretään toteutumattomien suunnitelmien pinoon.
Suomalaiseen ulkopolitiikan perinteeseen näyttää kuuluvan, että viimeisenä oljenkortena, kun vääjäämätön näyttää tapahtuvan, kaivetaan pohjoismainen vaihtoehto esille. Tämä on kovin ikävää pohjoismaiden yhteisön kannalta. Pohjoismaat ja pohjoismaalaisuus ovat meille tärkeitä ja vaalittavia asioita. Mutta maan tapa nakertaa senkin uskottavuutta ja mielenkiintoa pohjosmaiseen yhteistyöhön.
Kannattaisiko ulkoministereiden taas kerran tilata raportti Pohjoismaiden yhteistyön haasteista nyt kun EU:n Itämeristrategiakin valmistuu. Siinä on haasteita, ihan konkreettisia ja käytännöllisiä. Mutta ei tilata Pohjolismaiden Ministerineuvoston sihteeristöltä. Tilataan Henrik Laxilta, joka kohta jää pois Euroopan Parlamentista.
helmikuu 24th, 2009 at 11:24
“Puhuminen pohjoismaisesta puolustusliitosta leimattaneen tällä hetkellä sinisilmäiseksi idealismiksi”, kirjoitti Eino Jutikkala tammikuussa 1943. Sain myös viime viikolla valmiiksi Euroopan ja Pohjolan suhteita pidemmällä aikavälillä pohtivan artikkelin ja johtopäätökset ovat samansuuntaisia: Pohjolaan on palattu Euroopan pettymysten jälkeen, sitä on käytetty hyväksi mutta ei pelkästään oljenkortena vaan myös ponnahduslautana jonnekin uuteen ja Eurooppaa laajempaan.