Maineenpalautus makkarakastikkeelle
Mestarikokki Hans Välimäki nosti makkarakastikkeen esille Suomen aliarvostetuimpana ruokana Mitä Suomi On? –verkkopalvelun ruokakulttuurihaastattelussa. Ja totta onkin, että viimeaikainen syömisen suunta ei ole makkarakastikkeen tyyppisiä ruokia suosinut. Jo vaikkapa siksi, että ruoka tehdään nykyään niin epätrendikkään ruskean kastikkeen päälle ja siinä on makkaraa. Mutta Välimäki tykkää siitä.
Ja hyväähän makkarakastike on, suorastaan herkkua, kun malttaa keittää kastiketta kauan ja lisätä ruskistetut makkaransiivut mukaan vasta lopuksi. Laitankin tämän jutun loppuun oivan ohjeen toteutettavaksi hiihtolomaviikon ulkoilupäivään.
Jännä juttu tämä ruokakulttuurimme, miten nopeasti se nykyään tuo uusia, jopa kovin vieraita, ruokia pöytäämme ja yhtälailla unohtaa vanhat klassikot. Hyvät vanhat jutut tosin tapaavat tulla uudelleen ja uudelleen, onneksi.
Hans Välimäen haastattelu käsitteli ensisijaisesti ruokakulttuuriamme ja sitä, onko sitä meillä vai ei. Hans sanoo ei. Mutta hyviä ruokia meillä on, joita voisi enemmän arvostaa.
Ottakaa kantaa ja lukekaa myös keskustelupuheenvuorot Hansin videoon liittyen.
Makkarakastike
1 dl vehnäjauhoja
100 g suolatonta voita
1 l kiehuvaa vettä
2 lihaliemikuutiota
2 dl kermaa
valkopippuria myllystä
Maldon-suolaa
1 HK:n sininen
Sulata voi valurautapadassa. Lisää jauhot ja anna niiden ruskistua kauniiksi. Sekoita koko ajan. Varo, etteivät jauhot pala. Lisää kiehuva vesi ja lihaliemikuutiot. Jos sinulla on itse valmistettua lihalientä, käytä sitä. Sekoita vispilällä kerma sekaan. Anna kiehua reilulla lämmöllä 10-15 minuuttia. Jätä sitten liedelle kevyesti porisemaan ainakin tunniksi, mieluummin 2-3:ksi. Tarkkaile kypsymistä ja lisää nestettä tarvittaessa. Mausta valkopippurilla ja suolalla.
Poista makkarasta kuori syvällä viillolla. Leikkaa makkara ohuiksi siivuiksi. Paista voissa kauniin ruskeiksi. Nostele makkarat pannulta, mutta älä rasvaa. Lisää makkarat kuumaan kastikkeeseen ja nauti.
helmikuu 19th, 2009 at 8:58
Teen kastikkeen hiukan toisin. Valurautapannuun laitan vehnäjauhot, ilman voita, koko ajan sekoittaen, jotta eivät pala. Sitten ruskistettuna pois liedeltä ja vähän perästä kaadan ne paksupohjaiseen kattilaan. Vispaan haalean veden joukkoon samalla, kun panen kattilan liedelle. Paistan lievästi sipulinrengaspuolikkaita, laitan ne, lihaliemijauheen, kerman, pippurin ja hiukan suolaa joukkon. Paistan lievästi myös makkaroita ja laitan ne kastikkeeseen. Sitten annan sen kiehua pikku hiljaa runsaan puoli tuntia. Tarkistan suolan.
Ainakin huomaan, että kastiketta tulisi porisuttaa kauemmin, niinkuin teen “läskisoosille”, makkarat joukkoon vasta ihan lopussa! Kermaa, nimenomaan kermaa, käytän vain puolet tuosta Visan määrästä. Niin, ja makkaraksi suosittelen Korpelan jättilenkkiä ( kankaanpäälainen ).
Suolamerkki ja laatu olivat minulle aivan outoja, mutta luin netistä TS:en Visan kirjoituksen suoloista, ja nyt olen “Oppinut”. Nyt siis joko Poriin tai Raumalle luupin kanssa kaupoille!
helmikuu 19th, 2009 at 9:38
Ja pikku tuunauksellahan kastikkeesta syntyy myös makkarastroganoff, nam! Eli mukaan kuutioitua maustekurkkua ja tilkka tomaattisosetta ja se on siinä.
helmikuu 19th, 2009 at 11:01
Makkarakastike on myös minun ikiaikaisia suosikkejani. Taitaa kuulua sellaisiin ruokiin, joista kotikeittiöissä ei kuitenkaan osata olla ylpeitä… Niitä lienee meillä paljon. Ja mikähän siinä on, että tuota ruskeakastiketta nykyään niin vierastetaan? Onko sekin jotenkin moukkaa?
helmikuu 19th, 2009 at 12:19
Mitenköhän on, herrat Nurmi & Vahtera voisivat kommentoida, onnistuisiko Turussa nostalgiahenkinen ruokaravintola Suomi-teemalla? Eli valkoiset liinat pöytiin, hovimestari kehiin, retrohenkeä kenties kaurismäkeläisittäin peliin ja ruokalistalle klassisia suomalaisherkkuja. Markus Allan laulamaan jos ohjelmaa tarvitaan tai vastaavia suomiesityksiä. Olisiko tälläisellä puljulla realistinen mahdollisuus menestyä?
helmikuu 20th, 2009 at 0:34
Hyvältä maistui makkarakastike seisovastapöydästä Suomutunturin juurella. Maistuva ruoka ja voittaa mennen tullen teinien haluamat makkaraperunat.
helmikuu 20th, 2009 at 11:25
Makkara paras vihanneksista!
Vihdoinkin täällä päästiin tosi asiaan..
helmikuu 20th, 2009 at 23:59
Siskonmakkarakastike: Tee samantapainen kastike kuin edelläkin mutta hiukan vaaleampi. Sitten joukkoon lievässä lämmössä kokonaisina paistetut siskomakkarat. Keitä pienellä lämmöllä hiukan aikaa. Mausta makusi mukaan, hiukan lisää kermaa ja pakasteesta aika lailla persiliaa.
Perunamuusi: keitä kuoritut jauhoiset perunat. Kuumenna luomumaito, johon olet laittanut kokonaisen sipulin makua antamaan. “Muusaa” nämä ja lisää loppuvaiheessa raaka kananmuna ja suolaa.
Ja sitten NAM!
helmikuu 21st, 2009 at 0:19
Tiedonanto-osasto ilmoittaa, että Ulvilassa (ei ehkä tulevakaan nauhakaupunki) on Sataliha niminen pikku lihapalvaamo- ja myymälä. Maanantaisin sieltä saa ostaa lämmintä mustaa makkaraa, verimakkaraa, itse tehtyä. Tampereen Tapolan väki joutuu menemään niinä päivinä piiloon, niin hyvää se on, varsinkin puolukkahillon ja maidon kanssa.
Tämä on sopiva asia vain niille, jotka sattuvat käymään paikkakunnalla ko aikana eli sangen harvalle. Mutta kai tätä sivustoa seuraavat porilaisetkin.
No niin, nyt olen jo liikaa äänessä!