Saabismi on sairautta
Aloitin itsenäisen autoilun käytetyllä Saab 96lla 1970 – 1980 –luvun vaihteessa. Kun ensimmäisen kone laukesi pakkasella, hankin toisen, käytetyn. Sitten siirryin Volvoihin nyt sitten 2000-luvulla saksalaiseen. Mutta Saabilla aloitettiin.
Itselleni ei jäänyt sen paremmin intohimoa kuin vastenmielisyyttäkään kyseiseen ruotsalaiseen. Saabismista ei tullut sairautta. Mieleeni on jäänyt oikeastaan vain vapaakytkin. Oli kiva päästellä ykköstiellä Paimion Motellin mäkeä alas Halikon suuntaan.
Saabin tarina on kiinteä osa ruotsalaisen teollisuusyhteiskunnan historiaa. 1947 tuli ensimmäinen Saab 92. Ruotsalaisilla oli aikaa ja rahaa kehittää tuotettaan. Samaan aikaan me rakensimme Neuvostoliitolle laivoja ja koneita ja asutimme siirtoväkeä ja sodasta palanneita miehiä.
Ruotsilla oli rahaa ja aikaa tehdä huipputeknologiaa. Oli omat teräkset ja kaikki. Voi sitä alemmuuden tunneta, jota koimme. Vain Voitto Hellsten toi lohtua ohittaessaan kalkkiviivoilla (ne olivat siihen aikaan kalkkia!) Alf Petttersonin pitkässä viestissä.
Mihin se Ruotsin teollinen mahti meni? Siihen, kun muutkin saivat asiansa kuntoon ja kykenivät kilpailemaan. Se oli paljon ennen Kiinaa. Ruotsin sodanjälkeinen teollisuushistoria voisi opettaa paljon. Ja Saab on sen kantava juoni.
Suurin mysteeri on, miksi Saab ja Volvo myytiin amerikkalaiselle autoteollisuudelle, jonka tiedettiin elävän auringonlaskun aikaa. Nyt se laski ja Saab, kuten kohta Volvokin, samoin kuin Opel, ovat takaisin lähtöruudussa. Tulee olemaan koko Euroopan kannalta äärimmäisen tärkeätä, että autoteollisuus täällä löytää ja keksii uuden paradigman, niin kuin hienosti sanotaan.
En usko, että autoteollisuus Euroopasta loppuu, mutta jotain perusteellisesti uutta teknologisesti ja filosofisesti pitää keksiä. Ruotsalaiset ovat oikeassa: ei nykyinen Saab valtionrahalla nouse lentoon.
Emme kuitenkaan saa olla ruotsalaisille vahingoniloisia. Voi sattua meillekin.
helmikuu 19th, 2009 at 22:29
Ihon alle kiinnittyvää nostalgiaa. Ruotsalaista osaamista, mutta myös pohjoismaista. Rallissa on Saabillakin tehty ihmeitä.
Isäni joskus, kateudesta varmaan, tuuppasi naapurin teollisuutta sanomalla, että SAAB on lyhennys sanoista Sämst Av Alla Bilar.
Esko, joka on miehen mittainen, varmaan muistaa pitempien matkojen puutumisen, kun 96:n polkimet olivat selvästi vinossa kuskin keskittymissuuntaan.
Talvisin oltiin rallikuskeja silti varmaan kaikki.
helmikuu 19th, 2009 at 23:11
Saab 96 oli/on kelpo ajokki. Vankka design, vakaa ohjattavuus ja kääntösäde mailin-parin luokkaa. Klassikkopeli jos joku. Joskaan ei cityautona ihan ykkönen em. syistä.
helmikuu 20th, 2009 at 0:28
Tykkäsin 70-luvun Saabista. Vinoon ajoasentoon tottui, maantiellä kuin juna, mukava vapaakytkin, kaupunkiajossa sai vääntää tosissaan.
Ruotsalainen autoteollisuus on jo mennyttä aikaa.
helmikuu 20th, 2009 at 10:24
Onpas sattunut monia entisiä saabisteja Kannuvalimon lukijoiksi. Allekirjoittaneellakin oli 80-luvun alussa viimeistä vuosikertaa edustanut ysikutonen. Auto oli minustakin aivan kelpo peli ja antoi silloin tuoreelle isälle paljon turvallisemman tunteen kuin sitä edeltänyt Simca 1000. Ilmeisesti poikammekin tunsi olevansa melkoisessa poterossa Saabin takapenkillä, kun auton vaihduttua toiseen merkkiin ihmetteli, kuinka sivuikkunastakin näkee ulos.
helmikuu 20th, 2009 at 14:21
Yksi saabisti lisää ilmoittautuu. Saab 96 oli isäukon tarkoin varjelema aarre, jota vasta ajokortin saanut poika sai lainata vain vakavien varoitusten jälkeen. Tummanvihreä kärry oli vapaakytkin -asennolla isän käytössä, mutta poika halusi käyttää moottorijarrutusta, koska äänet kuulostivat miehekkäämmiltä. Omat autot ovat sittemmin olleet vaikka minkä merkkisiä, mutta 85-vuotiaalla veteraani-isälläni on menossa jo ties kuinka mones Saab. Hänen vakaan uskonsa kannalta Saab-teollisuuden alasajo on kova takaisku.
Tämä aihje näköjään koskettaa meitä äijiä. Sanotaan, että mies ei koskaan unohda kahta asiaa: ensisuudelmaansa ja ensimmäisen autonsa rekisterinumeroa. Omani oli EKD-21.
helmikuu 21st, 2009 at 0:50
Yksi saabisti lisää, mutta Saab 99 ja 90, useampia. Minä olen aina ajanut halvoilla autoilla. Uteliaisuuttani muutin automerkkiä toisiin halpoihin, ranskalaisiin. Niitäkin on ollut monen merkkisiä, nyt
vm. -91!
Eskolla on ollut ruotsalainen Saab, ruotsalainen Volvo, ja nyt saksalainen. Näkyy olevan niin, että laatumerkeistä voi puhua niiden nimillä, mutta…!
helmikuu 26th, 2009 at 19:38
Että miksi Saab ja Volvo myytiin Amerikkaan? Sehän oli Euroopan yhteisön ansiota. Ruotsalaiset olisivat yhdistäneet autofirmansa, mutta yhteisön kilpailuvirasto ei sitä sallinut. Yhdistynyt firma olisi muka saanut liian hallitsevan aseman Skandinaviassa. Tätä en vieläkään ymmärrä. Niin kuin Euroopassa ja koko maailmassa ei myytäisi autoja yli valtakunnanrajojen. Ruotsalaiset alistuivat kiltisti tähän mielivaltaan.