Elämys kaupassa
Olen koko aikuisen ikäni mielelläni käynyt päivittäistavarakaupassa. Tehnyt ruokaostokset joka päivä, sillä syön leipäni mieluimmin tuoreena. K-kaupat ovat myös viehättäneet muita kaupparyhmiä enemmän. Kauan sitten valinta perustui vaan intuitioon, nykyisin enemmän havainnointiin ja fiiliksen mittailuun.
Sen verran seikkailen myös S-kaupoissa, että tiedän mikä siellä on meininki. Ja joka kerta kun tulen sieltä ulos, päätän etten taas mene. Kunnes joku asia pitää taas käydä tarkistamassa. Tiedä vaikka että löytäisi Plup-vesipullon. Ei löydä.
Nautin suunnattomasti viime viikon Markkinoinnin ja mainonnan jutusta ”Järki vai tunteet”. Siinä analysoitiin erittäin yksinkertaisesti ja selkeästi kaupparyhmien välisiä eroja. Kaupparyhmien vetovastuisia oli haastateltu ja johtopäätöksenä oli mm. erimielisyys siitä, hakeeko asiakas elämyksiä ruokakaupasta. Jo tuo on selittäjä sille, miksi ne näyttävät niin erilaisilta.
S-ryhmässä kun ei elämyksiin uskota, ei niitä myöskään tarjota. Prismat ja S-marketit ovat samalla logiikalla kaikenlaisen gastronomisen kehityksen jarruja.
Myös jutun kuvitus, tekijänä Tuomas Ikonen, oli huikea. Siinä koko tarina aukenee yhdellä vilkaisulla. Ja jokainen voi valita omansa.
Tänään illalla olimme Ikeassa ostamassa kaikenlaista pikkupojallemme, herra K:lle. Samalla poikkesimme kaupan ravintolaan ja päätettiin syödä maailman yksi kuuluisimmista ruoka-annoksista, Ikean lihapullat, kastike ja puolukkahillo. Sekä tietenkin perunat.
Perhetarjous kolmelle: 10 euroa, sisältäen ruokajuomat ja juniorille jälkkäriksi jätski. Huikea juttu. Ruoka varsin hyvää ja konsepti toimi. Ei siis ihme, että kuuluisa.
helmikuu 24th, 2009 at 9:34
Niin no eihän kaikki tietenkään etsi niitä elämyksiä, mutta olisi kiva jos meidät elämysten etsijätkin otettaisiin huomioon. Ja toki, toisille se elämys tulee tiukasta järjestyksestä, niin oudolle kuin se kuulostaakin.
Pieni flanööri minussa kaipaisi S-ryhmällekin kauppiasvetoisuutta ja niille kauppiaille mahdollisuutta rikkoa ketjun rajoja paikallistamalla puotejaan ja vähän revittelemällä.
helmikuu 24th, 2009 at 10:06
Aika radikaalisti K-kaupan eduksi menee kisa Hirvensalon suunnallakin. Majakkarannan S-market häviää kaikin tuomariäänin Hirvensalon K-supermarketille. Jälkimmäinen valittiin vuoden K-superiksi v. 2008, eikä ihme. Samalla vaivalla käy jo Kupittaan Citymarketissa. Siis mikäli haluaa välttää S-ryhmän keskinkertaiset valikoimat ja kalsean varastotunnelman. Sama koskee keskustan Wiklundia, joka on lähinnä typerryttävä esitys ruokaosastoltaan. Stocka vie tätä kisaa mennen tullen.
helmikuu 24th, 2009 at 14:37
Pinnat Ikean lihapullille täältäkin. Helpottavat valtavasti shoppailun tuskaa. Eikä tässä vielä kaikki: alakerran ruotsalainen ruokakauppa näkkileipineen ja rapusulatejuustoineen on kuin Tukholmassa kävisi. Ja hei: aamiaista kahdella eurolla! Aamiainen sisältää kahvin tai teen, luomupuuron, sämpylää, kinkkua, juustoa ja kananmunaa. Niin, tai bistrosta hodari ja kahvia niin monta kuppia kuin jaksat juoda eurolla! Tunnen tyypin, joka asuu siinä kulmilla eikä enää laita aamiaista kotona.
helmikuu 25th, 2009 at 22:05
En ymmärrä elämyskauppatavarasta juuri mitään. Hyvä palvelu luo minuun iloa ja tyytyväisyyttä.
Ihmettelen IKEAn ja Heikkilän kertoman aamiaisen hintoja. Tosi halpoja. Täällä täytyy maksaa 5 € aamiaisesta. Ihmeellistä!
Eurajoella S-market on paljon halvempi kuin K-market, joka loppuvuodesta alkaen on nostanut niin hintoja, että sen on pian vaikutettava muihinkin kuin minuun.
Jaa, missä se alakerran ruotsalainen ruokakauppa on? Näkkileipä nakottaa.
helmikuu 25th, 2009 at 23:35
On siis IKEAn alakerrassa, siinä kohdassa mistä mennään ulos.
helmikuu 26th, 2009 at 15:36
Itse seikkailen sekä S-ryhmän että K-ryhmän kaupoissa ja siinä sivussa silloin tällöin Stockmannilla. Mitään olennaista eroa eri kaupparyhmien elämyksellisyydessä en kuitenkaan ole huomannut. Itse asiassa en sellaista edes kaipaa. Pääasia on, että saan kaupasta ne tuotteet, joita olen tullut hakemaan ja mieluiten mahdollisimman vähällä vaivalla ja rahalla. Sen elämyksen rakennan sitten hellan ääressä itse parhaan taitoni mukaan.
Stockmannin teemapäivät ovat tietysti asia erikseen, sillä sieltä löytää laatutuotteiden lisäksi ideoitakin. Toista ääripäätä edustaa Lidl, vaikka kyllä saksantulokkaankin hyllyistä kelpo evästä löytyy, kun uskaltaa kokeilla.
Ja viime Ikean reissun jälkeen harmitti, kun ei tullut ostettua mukaan niitä lihapullia
helmikuu 27th, 2009 at 13:51
Hyvä kirjoitus! Olen huomannut ilmiön tunnetasolla, mutten koskaan analysoinut. Tuohan se on S:n ja K:n ero.
Itse uskon, että riippumatta siitä, etsiikö ihminen elämyksiä vai ei, kyllä kaupassakäynnin kokemus vaikuttaa siihen, haluaako siellä käydä uudestaan. Jos tuotteet eivät löydy, palvelu on huonoa ja seinien väri jotenkin ärsyttävä, niin voi olla että kynnys palata on hitusen korkeampi vaikka kahvipaketti olisikin sentin halvempi.
helmikuu 27th, 2009 at 23:02
Väritematiikaan liittyen. Saludo-kahvia myydään friikkaavan sähkösinisissä pakkauksissa.
Ei luulisi olevan myyvin mahdollinen väri mutta ilmeisesti kauppa käy kun tuote on vuodesta toiseen hyllyssä? Takavuosina muistaakseni sinisellä limulla oli suuria vaikeuksia menestyä?
Oli miten oli, klassikkoslogan “Päätä päiväsi Saludolla” ei kuole koskaan! Vai oliko se jokin toinen brändi?
helmikuu 28th, 2009 at 9:45
Jo vuonna 2005 IKEA Food Services vei ruotsalaisia elintarvikkeita maailmalle 533 miljoonan dollarin edestä. Maan elintarvikeviennistä 10% kulki siis huonekalukaupan kyljessä. Osuus kokonaisviennistä on todennäköisesti nyt suurempi näiden IKEA:n in-store -ruokakauppojen yleistymisen myötä. Luomuelintarvikkeiden viennin osuus on sekin varmasti merkittävä, onhan osa IKEA:n ruokakaupan tuotteista juuri luomutuotteita.
Dafgårdsin valmistamat lihapullat ovat näissä kommenteissa saaneet pisteitä ja hyviä ovatkin. Sitä vaan odottelen, että mahtaako härmän huonekalukaupassa pian saada myös IKEA snapseja. Ruotsissa Reimsholmsin snapsia jo saa. Snapsin nimi ei muuten ole Svepa tai edes Skåål vaan Tällbergs. Sekin luomu-merkittyä.
helmikuu 28th, 2009 at 20:04
Kyllä Mike Pohjola kirjoitat oikein; hyvä, hyvä, hyvä!
Kiitos Heikkilälle neuvosta.
Poikkesin tänään Turun Ikea´ssa niillä paljon puhutuilla lihapullilla ja alakerran “ruokakaupassa”. Nimeän itseni tosi pränkäksi. Lihapullille yhtä monta pistettä, kuin pulliakin eli paljon, mutta tosi pienen kokoisia. Ateria puolukkahilloineen ja nahkaperunoineen oli mauton. Näkkileipäkaupasta saa ostaa halvalla ruotsalaista näkkileipää, mutta Tukholma ei hetkeksikään tullut mieleeni muulla tavoin, kuin mielihaluna vaikka johonkin esikaupungin ICA tavaratalon näkkileipähyllylle.
maaliskuu 2nd, 2009 at 12:39
Olen huomannut Ikeassa saman. Jotenkin siellä onnistutaan luomaan hyvä mieli ruokakokemuksen ympärille: ruoka on edullista, aika hyvää ja pelastaa kauppareissun kiukulta. Ei turhia kikkailuja, joiden toteuttaminen niissä olosuhteissa ei kuitenkaan onnistuisi. Ympäristökin on yllättävän kiva ajatellen, että ravinteli sijaitsee valtavassa kauppaparakissa. Vastaavan hyvän perusruokakokemuksen olen saanut Elimäen Alppiruusussa. Harmillisen harvinaista.