Kuinka Karhun käy?
Aura-olut oli aikoinaan turkulaisille rakas asia. Vaikka se oli ”vaativa olut”, se maistui voimakkaan humalaisesta aromistaan huolimatta omalla alueellaan. Koska se tehtiin siellä.
Hartwall päätti keskittää tuotantoaan ja lopettaa melko hiljan uudistetun Kaarinan panimon. Samalla loppui Aura sen alkuperäisessä muodossaan.
Kansa äänesti äkkiä Hartwallia vastaan. Sen kaikkien oluitten markkinaosuudet laskivat Turun seudulla nopeasti huomattavasti alle valtakunnallisten lukujen. Kulutus ohjautui runsas sata kilometriä pohjoisempana tuotettavaan Karhuun, Porin Oluttehtaan klassiseen tuotteeseen, Sinebrychoffin brändiin.
Tämä oli varmasti vain yksi asia, joka sai muutaman prosenttiyksikön markkinaosuudesta nauttivan oluen nousemaan parhaimmillaan kolmannekseen koko markkinasta.
Tänään on tiedotettu Sinebrychoffin Porin oluttehtaan lakkauttamisesta. YT-neuvottelut ovat alkamassa.
Kun olen vieraillut Koffin Keravan tehtaalla, ymmärrän, ettei olutta kannata panna missään pikkukylässä pikkupanimossa, joka vieläpä kaipaa investointeja. Edes porilaista Karhua.
Ei varmasti kannata. Varsinkin jos voi luottaa siihen, ettei markkina reagoi. Mutta voiko siihen luottaa? Local Beer on maailman suosituin olut. Riski on olemassa.
Onko Laitilan Kukko oluitten markkinajohtaja vuonna 2011? On varmasti, jos markkina toistaa itseään.
maaliskuu 19th, 2009 at 0:34
Mielenkiintoista nähdä kuinka tässä käy. Aika hemmetin monta Laitila-aiheista puheenvuoroa pidetty jo tähän mennessä länsirannikolla…
Tässä yksi traagisista tarinoista: http://blogit.ts.fi/jarpan-blogi/2009/03/18/eraan-suuren-rakkaustarinan-loppu/
maaliskuu 19th, 2009 at 7:01
Ei tämä innovatiivinen Mämmi-olutkaan huonoa ole
maaliskuu 19th, 2009 at 18:49
Kesäkuskin ajoilta, Porista, muistan oivan anekdootin, joka kuvaa myös edelleen makujen tasoeroa.
Porin Oluttehtaan kuskit joivat työvuoron aikana ainoastaan koffin kolmosta.
- Ei haissut henki oluelle…
maaliskuu 21st, 2009 at 13:20
Kas, kun ei asia herätä enempiä humaloita. joita mielestäni oli hyppysellinen liikaa. Cum grano salis.
maaliskuu 22nd, 2009 at 22:38
Juon aika vähän olutta, vain muutaman pullollisen vuodessa lähinnä ruoan kanssa, joskus saunan jälkeiseksi. Kai silti voin kysyä?
Maistuuko se Aura nyt niin erilaiselta kuin ennen?
Maistuuko se Karhu nyt niin erilaiselta kuin ennen?
Molemmat tehdään kaiketi samalla “reseptillä” kuin ennen, ainoastaan vesi on erilaista.
Hölmöjä kysymyksiä muttta kysymyksiä kuitenkin.
Ei ole Laitilan Kukko oluitten markkinajohtaja vuonna 2011.
Kannattaa käydä Olutliitto ry:n sivuilla, ehkä sieltä löytyy aivan uusi maku….esimerkiksi Uusikaupungista!
maaliskuu 23rd, 2009 at 0:14
Rauli,
kysymyksesi ovat hölmöjä ja juuri siksi oikeaan osuvia. Oluen kohdalla jos missä kyse on aina elämyksestä. Jos porilainen Karhu tuntuu paremmalta, se myös maistuu paremmalta. Sama juttu turkulaisen ja ei -turkulaisen Auran kanssa. Hullukaan ei juo kreikkalaista retsinaa vapaaehtoisesti kotonaan, mutta ah, miten ihanaa se on auringon laskiessa Samoksen vuorten taa. Ja tavallinen kuohuviini muuttui juur siinä paikassa paremman ja monta kymppiä kalliimman makuiseksi, kun Champagnen maakunnan rajaa vähän siirrettiin ja annettiin naapurikuntienkin tiloille lupa käyttää samppanja -nimitystä. Turha näitä on yrittää järjellä selittää.
maaliskuu 23rd, 2009 at 11:06
Nyt Heikkilä et ymmärrä retsinan syvintä olemusta. Kruunukorkkinen puolen kilon paikallinen retsina Pythagorionissa on ihan ne.
Tsantalista Imam Baldin kera täällä kotimaisemissa on sekin täyspäisten hommaa. Joku vuosi sitten täällä sai Kourtakia, joka oli ihan käypää retsinaa. Retsina ei ole niin paikkasidonnainen kuin luulet.
maaliskuu 23rd, 2009 at 11:50
Aha. Uus´maalainen on siis pihkaantunut retsinaan. Extreme-harrastajan kannattaa kokeilla sitä mustan makkaran kyytipoikana.
maaliskuu 23rd, 2009 at 22:41
Muistan parikymmentä vuotta sitten illallispöydässä käymäni keskustelun miellyttävän naishenkilön kanssa viinistä. Hän oli juonut halpaa italialaista viiniä mukavassa seurassa ja oli kovin innostunut siitä: voiko näin hyvää viiniä saada näin halvalla, hän ajatteli. Ja ostipa sitä sitten viikonlopuksi kotiinsa kehuskellen sen mainiota aromia miehelleen. Yhdessä sitä nautittuaan totesivat sen kehnoksi. Rouva otti ja vei viinin Alkoon tutkittavaksi, vikahan siinä on. Mutta raportti kertoi kylmää kieltä, ei vikaa.
Eipä silti, ei rouva ukkonsa kanssa kauan naimisissa ollut…