Olutta ja ruokaa
Suomalaisille olut on saunajuoma ja se kelpaa ruokapöytään lähinnä makkaran kanssa. Näin varsin yleisesti ajatellaan.
Jostain syystä viimeaikainen kehitys ympäri maailmaa on alkanut nostaa olutta ruokajuomaksi. Se on hyvä asia, sillä olut on oivaa seuraa monelle ruoalle, muullekin kuin makkaralle ja joulukinkulle.
Suomalaisista panimoista Hartwall on panostanut melko pitkään ruokaoluisiin, antamalla jopa yhdelle olutsarjalle Gourmet-nimen. Ja Savoyn keittiöpäällikkö Kai Kallio on tehnyt olut- ja ruoka-reseptiikkaa Hartwallille sekä järjestänyt erikoisviikkoja asiasta.
Myös Sinbrychoff on innostunut viime aikoina asiasta ja tuonut mm. Jakobsen-erikoisoluita esille ruokaoluena Hans Välimäki presentterinä.
Espanjasta kuului syksyllä kummia. El Bullin legendaarinen chef Ferran Adrià on kehitellyt barcelonalaiselle Estrella Damm –panimolle ”täydellisen ruokaoluen”. Tarinan mukaan kehitystyö on syntynyt maistelemalla tuhansia oluita. Ja työ on synnyttänyt Inedit-nimisen vehnäoluen, joka on pullotettu samppanjamaiseen korskeaan pulloon.
Nautin eilen ravintolassa aterian päälle tuota olutta. Vähän harmitti kun sommelier ei huomannut myydä sitä ruoan kanssa, mutta hyvä näinkin. Olut oli todella hyvää. Varmasti toimivaa vaikkapa kraavin kalan, äyriäisten jne. kanssa.
Mitäkö maksaa? Ravintolassa pullo maksoi 17 euroa, eli aika paljon. Mutta nytpä tietää miltä tuo maistuu…
maaliskuu 26th, 2009 at 15:36
Vaikuttaa hyvältä. Mikäköhän oluen alkoholiprosentti oli? Mietin vain, että saisikohan tuota meidän kauppaan…
maaliskuu 26th, 2009 at 18:03
Valitan, Niina. Inedit on just liian vahvaa tavalliseen kauppaan, 4,8-prosenttista. Semmoisen tiedon kuulin, että olisi keväämmällä tulossa Alkoon. Hintaa oluella on ravintolassa paljon, mutta onhan sitä 0,7 litraa ja kaikki juotavahan ravintolassa on kallista. Jos tässäkin on se ravintoloitten vakiokerroin eli kolme, ei sen kauppahinta ole kuuttakaan euroa. Kalliimpiakin oluita Alkossa on myyty. Hyvää Inedit on, belgityylisen vehnäoluen tapainen ja vähän hapokas. Voisi tosiaan kuvitella että se hyvinkin kisaa valkoviinin kanssa veden asukeista tehtyjen ruokien kaverina.
maaliskuu 26th, 2009 at 22:25
Kiitokset Visa ja Markku.
Elämässä pitää aina olla vielä yksi maku odottamassa…
maaliskuu 27th, 2009 at 6:45
Koska olen itse parhaillaan panemista (oluen)oppimassa niin kertokaa nyt ihmeessä mistä tätä editoimatonta nestettä saa. Voisin vaikka tehdä siitä piraattiversion oppilastyönä.
maaliskuu 27th, 2009 at 6:46
Hyvä idea. Ihmettelen yhä Alkossa miksei triplaoluiden maailma ole avautunut: hyvä tripla on ruokajuoma siinä missä viinikin,ja variaatioita riittää. Suomessa ilmeisesti uskotaan, että lager on olutta, vaikka se alun perin tarkoitti varastoitavaa juomaa, jota juodaan silloin kun olut on loppu. Alkon ainoat Kasteel-Chimay-mämmit ovat aivan toista kuin sadat erilaiset triplat kuten esim. Affligem,Delirium tremens tai Maresdous, puhumattakaan kaikista muista vivahteista. Brooklyn 1 ja taannoinen tanskalainen Nørrebrøn vahva olivat hyviä alkuja.
maaliskuu 27th, 2009 at 8:39
Odotamme mielenkiinnolla…El Bullin ruokafilosofia kun ei ole meikäläiseen kolahtanut. Tosin enpä ole koskaan päässyt tai edes yrittänyt päästä maistamaan ravintolan tuotoksia eli mieli saattaisi muuttua – esimerkiksi ensi viikonlopun lottopotin osuessa kohdalle.
HTL otti esiin triplaoluet ja niitä olen onneksi pääsyt maistelemaan. Kuopion vuosinani kuuluin paikalliseen olutseuraan ja kantapaikkamme oli hommannut jostain Samuel Adamsin Triple Bockia. Prosentteja oluessa oli muistaakseni 17, eli moni väkevä viinikin jäi siinä mielessä toiseksi. Viinilaseista kapakoitsija sitä tarjoilikin ja annosmäärä per asiakas oli rajoitettu. Pitkän neuvottelun tuloksena sain kuitenkin kerjättyä yhden tyhjän pullon kotiinvietäväksi sinisiä pulloja tuhansien muiden naisten tavoin keräilleelle vaimolleni. Samainen pullo löytyy vieläkin vanhaan kanalaan rakennetun kesähuoneemme ikkunalta tuoden mieleen mukavia makumuistoja.
Pitänee muuten maistaa tuota Brooklyn 1:stä. Muille hyvän oluen ystäville suosittelen Vakka-Suomen Panimon Pääsiäisolutta. http://www.vasp.fi
maaliskuu 27th, 2009 at 9:18
Maistelin Joulun jälkeen pullollisen Ineditiä. Olen muutenkin vehnäoluiden ystävä, joten kyllähän tuo maistui. Belgian suuntaan se tosiaan viittasi, mutta maussa oli kyllä enemmän eri vivahteita kuin perusbelgeissä. Voisinpa nauttia sitä kyllä tuhdimpienkin ruokien kuin vain kalaruokien seurana. Tosin, se hype, minkä netistä ja etiketistä voi lukea, ei aivan selittynyt. Hyvää ja monikäyttöistä se on, mutta ei nyt niin, että sitä välttämättä olisi saatava.
Schneider Weisse takaisin Alkoon!
maaliskuu 27th, 2009 at 11:07
Inedit on Altian maahantuoma ja siten minkä vaan ravintolan ulottuvilla. Tiedän, että se on ainakin Helsingin Loiston (ex-Kymppikerroksen) ja Turussa Roccan listoilla. Ja toivotaan tosiaan, että saadaan se Alkoonkin. Tietoa oluesta löytyy Altian sivuilta.
maaliskuu 28th, 2009 at 9:03
Hyvä Kari, hyvä, hyvä!
On hienoa, että suosittelet SUOMALAISTA olutta.
Tämä muu porukka tuntuu olevan ulkolaisten oluiden lumoissa.
maaliskuu 29th, 2009 at 20:51
Koffin maahantuoma Brooklynin panimon 9-prosenttinen Local 1 juur maistettu. Huhhei. Suomalaista siinä oli paksu sahtimainen suutuntuma ja iloinen hutina päätä kohti. Maussa humalat ja hedelmät tappelivat raivoisasti. Ei taatusti mitään helppoa lipitettävää, mutta tuhti töräys.
maaliskuu 30th, 2009 at 8:19
Kuin myös. Local 1 maisteltiin viikonloppuna ja hienoksi todettiin. Viinilasista pikkuhiljaa nautittuna oikeinkin maukas tuttavuus. Yksin nauttiessa tuo 0,75 litran ja 9 %:n yhdistelmä on tosin vähän huono (vaimo ei olutta juo). Brooklynillä on muitakin ihan hyviä (Lager, EIPA), mutta niitä nykyään vähemmän Alkossa näkee. USA:ssahan on paljon hyviä pikkupanimoita, mutta niiden tuotoksia ei juuri Euroopassa näe. Massamerkit eivät ole sitten olutta nähneetkään.
Kyllä kotimaisissakin hyviä on. Mutta sama pätee massan suhteen täälläkin. Kovin on tasaista. Välillä tulee joku piristävä poikkeus, mutta sitten se kuolee kysynnän puutteeseen. Aikoinaan tykkäsin Hartwallin Roggenbieristä (IVA), mutta ensin se vaihtui keskiolueen ja sitten lopahti tykkänään.
Laitila sentään puskee hienosti vastavirtaan.