Terveisiä Brysselistä
Kävin ensimmäisen kerran Brysselissä 30 vuotta sitten Euroopan yhteisöön tutustumassa. Se ei ollut ihan tavallista siihen aikaan. Minulle oli järjestetty tapaamisia Euroopan komissiossa. Ne olivat jostain saaneet nimeni, kun olivat hakeneet Suomesta ylipäänsä jotakuta, joka jotenkin harrastaisi Euroopan integraatiota. Olin silloin juuri väitöskirjaani väsäämässä.
Minulla oli silloin tapaaminen mm. kaksimetrisen englantilaisen kanssa. Hänen nimensä oli Eric Hayes. Hän oli myöhemmin komission ensimmäinen edustaja Suomessa. Meistä tuli vuosien aikana ystävät. Siinä alkuperäisessä asbestin täyttämässä Berlaymontin (tai ”Berlaymonsterin”) rakennuksessa oli niin pienet huoneet, että Ericin jalat ulottuivat melkein vastakkaiseen seinään, kun hän istui pöytänsä ääressä.
Olen käynyt täällä sittemmin kymmeniä kertoja. Nyt olen esittelemässä kirjoittamaani raporttia Itämeren alueen yhteistyön poliittisista haasteista. On perin ongelmallista, että vaikka Itämeren alueella on satoja organisaatioita ja verkostoja ja vaikka mitä ja tietoisuus yhteistyön tarpeesta on vahva, kovin vähän saadaan aikaan tuloksia.
Esitellessäni raporttia ilmoittauduin obamalaiseksi. Obaman viesti amerikkalaisille oli we can, me pystytään. Samaa henkeä tarvittaisiin täällä. Alueen poliittisilla johtajilla on nyt vastuu. Heidän tulisi sitoutua kohta valmistuvan Itämeri-strategian toimeenpanoon ja toteuttamiseen. Poliittinen sitoutuminen ja johtajuus ovat välttämättömyyksiä, jos halutaan edistää ympäristöasioita, parantaa Itämeren kilpailukykyä, ratkoa energiakysymyksiä, parantaa kansalaisten turvallisuutta. Politiikka tarvitaan, jos halutaan asioita edistää.
30 vuodessa Bryssel on muuttunut ympäristönä. Hotellini viereistä taloa puretaan kovaa vauhtia. Tässä EU:n instituutioiden naapurustossa revitään ja rakennetaan. Ensin tulivat komeat, sanoisinko prameat EU:n rakennukset. Nyt tehdään lasipalatseja firmoille, lobbareille ja hotelleille, jotka haluavat olla lähellä Euroopan sydäntä.
Brysseliläiset eivät tästä tykkää. Kokonaiset korttelit ovat hävinneet uuden maailman tieltä.
huhtikuu 30th, 2009 at 6:57
Eipä ole kaupunki paljon muuttunut hengeltään Joseph Konradin “Pimeyden sydän”-kuvauksista
huhtikuu 30th, 2009 at 10:17
Mahdottoman mukavaa Valpurin aikaa kaikille Kannunvalajille & Co. lle !!!