Kulttuuria vai sivistystä?
Stefan Wallin on viimeinkin se kulttuuriministeri, joka on itse lukenut 1990-luvun alussa säädetyn lain kunnallisten kulttuurilaitosten valtionosuuksista. Kävimme asiasta pitkän keskustelun viime kesän kulttuuririennoissa, ja Wallin osoitti paitsi palavaa kulttuuri-intoa, niin syvää närkästystä, mistäpä muusta kuin tulevan Euroopan kulttuuripääkaupungin johdon itsepäisestä tavasta lukea lakia. Kun kaikki muut suuret kaupungit ovat osoittaneet tuen suoraan kulttuurin kehittämiseen, Turku on vetänyt rahat vessanpöntöstä kohti kaupungin yleistä lokalaitosta. Wallin ilmoitti puuttuvansa asiaan. Ja piti lupauksensa.
Toimiessani Puutorin filharmonian talonmiehenä oikein odotin joka syksy budjetin laadintaa, kun saatoin taas kirjata valtionosuudet orkesterin tulopuolelle. Joka syksy asiasta käytiin sama, lyhyt keskustelu milloin minkäkin virkamiehen ja lopulta itse kaupunginjohtajan kanssa. Joka syksy kulttuurilautakunta puuttui samaan asiaan (se edellistä edellinen, aivan oikea kulttuuri-lautakunta). Joka syksy vastaus oli sama. Lopulta sain henkilökohtaisen kiellon sekä kirjoittaa valtionosuudet budjettiin että puhua asiasta.
Otin kysymyksen esille Valtakunnallisilla orkesteripäivillä. Ja sain (tai oikeammin työnantajani Turun kaupunki sai) aikaiseksi mahtavan naurunremakan. Missään muussa orkesterikaupungissa ei toimittu Turun tapaan.
Lailla ei ole kuin yksi todellinen tulkinta, sanovat likinäköiset virka- ja lakimiehet mitä muuta tahansa. Lain kirjain ja henki on kunnallisen kulttuurin tukeminen, kehittäminen ja kannustaminen. Kulttuuri on olemassa siksi, että veronmaksajat voisivat paremmin, viihtyisivät kaupungissaan ˆ ja eläisivät pitempään. Eli maksaisivat paremmin verojaan eivätkä joutuisi ennen aikojaan huonosti voivien ja sairaiden sosiaaliapujonoon.
Ylpeyttä on ollut äänessä niillä virkamiehillä, jotka ovat onnistuneet ohjaamaan laitosten kulttuurilaitosten valtionosuudet vuosikausien ajan ainakin jonnekin muualle kuin kulttuuriin ˆ itse pääsin varmistamaan asian viime vuonna jälleen yhdessä yleisötilaisuudessa.
Mutta nyt kymmenet elleivät peräti sadat tuhannet eurot jäävät Turun kaupungilta saamatta. Kulttuuripääkaupungiksi omien sanojensa mukaan valmistautuva Turku on jo ajanut koko oman kulttuuritoimensa henkiseen vararikkoon ja laitoksissa voidaan todella huonosti. Ja jälleen kerran turkulainen kulttuuri ylittää valtakunnallisen uutiskynnyksen.
Kaikesta huolimatta kulttuuria Turusta onneksi vielä löytyy. Mutta niiden ovien takaa, joissa lukee Turun kaupunki, on turha lähteä etsimään sivistystä.
huhtikuu 30th, 2009 at 19:04
Löytyyhän Turusta toki jotain hyvääkin. Kaivelkaa niitä katuja lisää niillä pikku lusikoilla. Sieltä voi löytyä vanhoja rahoja sekä keskiaikainen Suomen johtava kulttuurikaupunki.
huhtikuu 30th, 2009 at 19:25
Aika osuvasti sanottu!
Pertti
huhtikuu 30th, 2009 at 19:31
Tämä on kieltämättä hankala keissi. Katutason/ ihmisten Turku on hieno kulttuurikaupunki mutta julkishallinnon Turku ei.
2011 on haaste jo sikäli, että se pitäisi pystyä viemään läpi ilman lisäkatastrofeja. Juhlavuoden säätiö on tietenkin syytön tapahtuneeseen mutta lisääntyvän avoimuuden ja yleisen innovatiivisuuden varaa olisi sielläkin, perustason kulttuurisensitiivisyydestä puhumattakaan. On pystyttävä loppusuoralla ja loppusuoran jälkeen parempaan!
Stefan Wallinille kuitenkin pisteet, piti lupauksensa vaikka tuskin kotikentän kurittaminen hyvältä tuntuu sielläkään.
toukokuu 2nd, 2009 at 8:57
http://www.turunsanomat.fi/kulttuuri/?ts=1,3:1005:0:0,4:5:0:1:2009-05-02,104:5:608278,1:0:0:0:0:0:
Tuossa Pekka Ruolan kommentti aiheeseen liittyen. Korutonta kertomaa, edelleen.