Oikeassa olemisen sietämätön tuska
On kovin inhimillistä pyrkiä selittämään olleensa aina oikeassa. Paavo Väyrynen on tunnettu siitä, että hän on aina oikeassa. Viimeksi siinä, että ei olisi tullut liittyä Euro-alueeseen. Ruotsin talouden surkea tilanne on johtanut kruunun devalvaatioon ja sitä kautta Ruotsin metsäteollisuuden kilpailukyky on tämän seurauksena parempi kuin Suomen hän todistaa Itä-Savo –lehdessä.
Teemalla ”Vanha Mies muistelee – osa 2” en voi välttyä palauttamasta mieleeni EMU -päätöstä edeltänyttä vaihetta. Palvelin Suomen hallitusta ns. professorityöryhmässä, joka teki hallitukselle selvityksen EMU -jäsenyyden eduista ja haitoista. Työryhmä työskenteli todella tiiviisti ja teki runsaasti selvityksiä. Se päätyi lopputulokseen, että kannattaa mennä.
Vastaava professorityöryhmä Ruotsissa (ns. Calmforsin työryhmä) tuli päinvastaiseen tulokseen. Yhtenä keskeisenä perusteluna meillä oli, että EMU –jäsenyys tuo kaivattua vakautta. Mitä se on tuonut. Halusimme EMU –jäsenyydellä nimenomaan katkaista sen devalvaatiokierteen, jonka Väyrynen haluaisi takaisin. Ruotsalaiset ovat parhaillaan todella tuskaisia kansantaloutensa tilanteesta. Ei kovin pitkälle lämmitä se, että devalvoitunut kruunu nyt auttaa joitakin teollisuudenaloja. Muille siitä on haittaa.
Olisi hyvä, jos EMU –päätöstä koskevassa keskustelussa katsottaisiin asiaa joka puolelta ja punnitusti suomalaisen kilpailukyvyn näkökulmasta, eritoten, jos arvion esittää Valtioneuvoston jäsen.
Ministeri Väyrysen mielipiteet ovat hänen mielipiteitään. Mutta hänen rooliaan Suomen hallituksen ministerinä ei voi ohittaa sanomalla, että joo, Väyrynen taas. Lausunto menee Reutersille ja muille kansainvälisille uutisvälittäjille. Siitä tehdään johtopäätös, että Suomen hallitus hoipertelee suhtautumisessaan euroon. Lausunnosta syntyy hallitukselle poliittinen riski. Se on erityisesti poliittinen riski näinä taloudellisen kriisin aikoina, jolloin euro on pelastanut Suomen.
Pääministerin tulisi sanoutua irti julkisesti Väyrysen lausumasta. Tämä hallitus on erottanut ministerin siviilielämään liittyneiden tekstiviestienkin takia. Tässä on kyse aika paljon vakavammasta asiasta. Minun mielestäni.
Vaputellaan!
huhtikuu 30th, 2009 at 18:59
Minkä ihmeen vuoksi se opportunisti piti kaivaa historian roskakorista takaisin hallitukseen. Aina kun se sanoo jotain, suusta pöllähtää suomettunut pölypilvi.
toukokuu 1st, 2009 at 13:31
Lyhytnäköiseltä, omanapaiselta ja omituiselta Väyrysen lausunto tosiaan vaikuttaa. Kauhistuttaa ajatella, mitä Suomen taloudelle ja poliittiselle vakaudelle olisi tapahtunut, jos Euroopan junasta olisi jättäydytty 90 -luvulla. Silloin oli tapana sanoa, että Euroopan Japani voi muuttua pohjolan Albaniaksi. Nyt näkyy Albania hakevan jäsenyyttä, joten olisimme ehkä laiturilla odottelemassa vuoroamme Islannin ja Albanian perässä.
Voi toki olla niin, että joku on jo ehtinyt varastaa raiteet…
toukokuu 1st, 2009 at 19:28
Jos Väyrynen olisi “yksin”, hänet olisi entistä perustellumpaa nostaa kepinnokkaan.
Mutta hänellä on seuraa.
EU-urani aikana olen havainnut näitä kadunkulmissa portaillaan muita ns päätään pidempinä kailottavia vapaan sanan kannattajia joka ainoalla tasolla ja aika paljon. Barrososta alkaen.
Vastuullisuutta toki voi edellyttää, mutta syyttämisessäkin voi olla kohtuullinen.
Olen vakuuttunut, että yhden EU/EMU-maan yhden ministerin sanominen ei maata rakenna tai perustuksia murra, mutta jos he sattuisivat liittoutumaan?
Eivät satu.
Jää edelleen oikeassa olemisen tuskaa niin Esko Antolalle kuin Antti Liikkasellekin.
Median “vastuullisista” puhumattakaan – osa heistä oikein palkitaan taloustieteen nobeleilla, vaikka ovatkin jälkiviisaasti arvioiden hyvin dramaattisesti ja meille muillle kalliilla tavalla väärässä.
toukokuu 2nd, 2009 at 7:47
Sai V. sentään cumun väikkäristään, joka tosin asiassaan pölisi tunnetusti pieleen.
toukokuu 4th, 2009 at 21:04
Minulle ei ole vielä tähän päivään mennessä selvinnyt, että miksi Suomen piti liittyä rahaliitto EMUun. Tietääkseni Suomen talous ei ollut katastrofikurssilla kelluvan markan vuosina 93-99. Kaikkea muuta. Tuolloin meillä oli huima talouskasvu, talouden tervehtyminen ynnä huippumatala inflaatio. Puheet siitä, että EMU-jäsenyys pelasti Suomen talouden kuten Antola Kauppalehdessä sanoi, ovat täyttä hölynpölyä. Kyllähän sen nyt kaikki tilastokäppyrät osoittaa, että taloutemme pelastettiin ennen rahaliittoon liittymistä juurikin noina vuosina ennen EMU-jäsenyyttä.
toukokuu 5th, 2009 at 22:10
Niin, taidettiin pelastaa juuri siksi, että se oli ehtona rahaliittoon pääsemiseksi. Muuten olisi D-pillerillä pelattu ikuisesti.
toukokuu 6th, 2009 at 21:10
D-pillerillä tarkoitat kaiketi devalvaatiota? Mutta miten kelluva valuutta devalvoidaan?
toukokuu 7th, 2009 at 0:46
Ei tartte. Se devalvoituu itsestään.
toukokuu 7th, 2009 at 18:29
Juuri näin. Miksi sitten rahaliiton kannattajat alituiseen veisaavat sitä samaa virttä, että jos emme olisi rahaliitossa, niin markkaa devalvoitaisiin tämän tästä?
toukokuu 7th, 2009 at 22:11
Kun markka itsestään devalvoituisi tämän tästä, olisi meillä ikuinen epävakaa valuutta. Se olisi hetkellinen helpotus vientitellisuudelle, mutta myrkkyä kansantalouden uskottavuudelle ja kuluttajille, jotka kärsisivät asiasta hintojen nousun muodossa
toukokuu 9th, 2009 at 18:43
“Kun markka itsestään devalvoituisi tämän tästä, olisi meillä ikuinen epävakaa valuutta.”
Mikä saa sinut uskomaan, että näin tapahtuisi? En minä muista, että markkamme olisi kauheasti “sahannut” vuosina 93-99.
toukokuu 10th, 2009 at 12:36
Liittyessään EU:n jäseneksi vuonna 1995 Suomi liittyi suoraan Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) toiseen vaiheeseen. Tällä vaiheella tarkoitettiin eri maiden talouksien lähentämistä siten, että EMUn kolmas vaihe eli yhteiseen rahaan siirtyminen sujui mahdollisimman helposti. Vaikutus oli välitön ja rauhoittava. Nyt ei ole käytössäni tilastoa siitä, mitä markalle tapahtui huikean devalvoitumisen aiheuttaneen kellutuksen ja emu-junaan hyppäämisen välisenä lyhyenä hetkenä, mutta katsellessani esimerkiksi Ruotsin, Islannin, baltian maiden ja Englanninkin valuuttojen nykyistä sahaamista, olen tosi tyytyväinen, että rahamme on naulattu kiinni hitaammin huojuvaan eurotammeen.
toukokuu 11th, 2009 at 18:41
Yksikään noista maista ei ole vertailukelpoinen Suomeen. Ruotsin pankkeja odottaa massiiviset luottotappiot Baltiassa. Tämä selittää pitkälle kruunun sahaamisen sikäli kun sellaista edes mainittavasti esiintyy. Ruotsalaisia tämä sahaaminen ei kuitenkaan ole kauheasti haitannut. Entäpä Islanti sitten. Ihanko vakavalla mielellä vertasit Suomeen tuota velkapääomalla pöhötettyä ja sittemmin ilmansa ulospäästänyttä hedge-rahastoa? hulvattomasti velkaantuneet Baltian maat ovat myös varsin huonosti verrannollisia Suomeen. Valtaisan pankkisektorin Britanniakaan ei kelpaa vertailukohteeksi. Sveitsi sopisi parhaiten vertailukohteeksi 90-luvun lamasta opiksi ottaneelle Suomelle, mutta se taas ei taida sopia sinulle?
toukokuu 11th, 2009 at 19:49
Hyvin arvattu. Sveitsi kun sattumoisin istuu maailman suurimman rahavuoren päällä, niin kuin hyvin tietänet.
toukokuu 11th, 2009 at 22:30
Ne on kuule muiden rahoja, joiden päällä “Sveitsi” istuu. Ei tiukka pankkisalaisuus ketään elätä. Ei Sveitsin kansantalous elä sillä, että sveitsiläiset pankit tallettavat enemmän tai vähemmän valonkestäviä rahoja tileilleen.
On tämä huvittavaa tämä keskustelu näiden EU- ja rahaliiton kannattajien kanssa. He eivät ole vielä tähän päivään mennessä kyenneet uskottavasti kertomaan, että mihin Suomi tarvitsi EU-jäsenyyttä rahaliittoineen. Vertailut Islantiin osoittavat, etteivät he taida tosissaan edes yrittää perustella.
toukokuu 11th, 2009 at 22:44
Sveitsin tyalous ja itsellinen asema perustuu tietysti paljolti juuri noihin “toisten” rahoihin. On ollut kaikkien etu, että pankki on rauhaisa keidas niin poliittisesti kuin taloudellisestikin.
Voihan se olla niinkin, että valmiiksi uskovaisille on vaikea kertoa mitään uskottavasti. Jos laajennamme tämän kahden hengen väittelyn koskemaan myös Suomen EU-jäsenyyden mielekkyyttä eikä vain rahaliittoa, niin pääsemme pöyhimään vallan uusia perustoja. Minulle EU -perheeseen kuuluminen on maailmankatsomuksellinen valinta, jossa otetaan kantaa siihen, mihin arvoperustaan tämä tätä kieltä ja vähän ruotsiakin puhuva joukko kuuluu. Arvelen, että veli Olavi lukeutuu niihin, joiden mielestä on kestävää ja viisasta olla aivan omillaan täällä pohjoisilla rannoillamme. Kaunis ja romanttinen ajatus, mutta historian kovin usein tuomitsema.
toukokuu 12th, 2009 at 11:13
Professori Haaparanta kirjoitti joskus 90-luvun alussa, että osa suomalaista metsäteollisuutta on itse aiheuttanut kuralla olonsa, eikä tuo kehitys Amerikan seikkailuineen ole koko teollisuuden alalla sen jälkeen juuri paremmin mennyt. Onhan näitä muitakin, esim. Soneran ilmatilan ostot, ja täytyy toivoa parempaa Fortumin sähkökaupoille.
Suomen kannalta rahaliitto on toistaiseksi toiminut vähintäänkin kohtuullisesti. Paras vertailukohta lienee Ruotsi, joka sekin on selvinnyt kuta kuinkin. Tuskin tämä on mikään joko tai -kysymys, mutta kuka meillä kaipaa Suomen D-vitamiinipolitiikkaa? Väyrynen?
Rahaliiton todellinen koetinkivi tulee vastaan silloin, kun kahden suuren taloudet kulkevat vastakkaisiin suuntiin. Ehkä EKP osaltaan osaa toimia niin, ettei se tapahdu.
toukokuu 12th, 2009 at 20:08
“Arvelen, että veli Olavi lukeutuu niihin, joiden mielestä on kestävää ja viisasta olla aivan omillaan täällä pohjoisilla rannoillamme. Kaunis ja romanttinen ajatus, mutta historian kovin usein tuomitsema.”
No ei historia ole ainakaan vielä toistaiseksi tuominnut Norjan taikka Sveitsin tekemää valintaa. Sen sijaan yksikään keinotekoinen liittovaltio ei ole tainnut pysyä pystyssä kuin joitain kymmeniä vuosia. Miksi Länsi-Euroopalla ei riittänyt pelkkä vapaakauppa ilman poliittista unionia? Mitä lisäarvoa Brysselin direktiivihautomo on Euroopan kansoille tuonut? Kysymyksen voi muotoilla niinkin, että mitä lisäarvoa Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alueen (NAFTA) jäsenmaat Kanada, USA ja Meksiko saisivat, jos ne perustaisivat vapaakauppansa rinnalle vielä tällaisen direktiivihautomon, jollainen on Brysselissä? Tuskin mitään.
Julialle D-vitamiinista sen verran, että ei sitä varmaan kukaan kaipaa, tuskin edes Väyrynen. Sen sijaan minä kuten varmaan Väyrynenkin kaipaa sellaista rahapolitiikkaa, joka meillä vallitsi D-vitamiinipolitiikan jälkeen, mutta ennen brysselinruplaan siirtymistä. Siis sitä samaa mitä ruotsalaiset ovat harjoittaneet siitä lähtien, kun heittivät D-vitamiinipolitiikan roskikseen Suomen tavoin runsaat 16 vuotta sitten.
toukokuu 12th, 2009 at 21:38
Norjan valinta tietysti tehtiin jo paljon ennen EU -risteykseen tuloa: maa naulattiin viitekehykseen Nato -jäsenyydellä. Miehitetyksi joutuminen ilman liittoutumista opetti. Sveitsiä suojasi se, että sen pankeissa olivat yhtä hyvin natsien kuin liittoutuneidenkin rahat.
toukokuu 13th, 2009 at 17:25
Heikkilä meni nyt hieman ohi varsinaisen aiheen. Eikös tässä ollut tarkoitus keskustella EU-jäsenyyden ja rahaliiton jäsenyyden eduista ja haitoista? Ja mitä tulee Norjan ja Sveitsin valintoihin, niin minä kyllä tarkoitin näitä tuoreempia valintoja. Mikseivät nuo maat liittyneet EU:hun ottaakseen sieltä niitä hyötyjä, joita Suomikin meni sieltä hakemaan?
Koskaan en ole vielä saanut järkevää vastausta kysymykseen; mistä Norja ja Sveitsi jäivät paitsi, kun eivät liittyneet EUvostoliittoon.
toukokuu 13th, 2009 at 21:06
Niin, keskusteluun tuli sivurönsy kun Olavi kirjoitit “…mihin Suomi tarvitsi EU -jäsenyyttä rahaliittoineen…” Kerroin vastaukseksi vain mielipiteeni liittymisen aatteellisesta pohjasta. Uuteen kysymykseesi numero yksi vastaan, että Norja ei mennyt, kun ei saanut neuvoteltua riittävän kovaa suojaa kalastukselleen ja koska turvallisuuspoliittinen sateenvarjo oli Naton kautta jo hankittu. Sveitsi ei liittynyt, kun ei ole liittynyt koskaan mihinkään muuhunkaan, YK:honkin vain niukalla äänestystuloksella vasta vuonna 2002. Mistä jäävät paitsi? mahdollisuudesta osallistua päätöksentekoon, vaikka käytännössä ovat mukauttaneet politiikkansa ja taloutensa muuhun Eurooppaan.
toukokuu 14th, 2009 at 18:45
“Kerroin vastaukseksi vain mielipiteeni liittymisen aatteellisesta pohjasta.”
Nii-in. Se onkin sopivan lavea ja epämääräinen perustelu jäsenyydelle. Ei tarvitse konkretisoida liikaa.
“Norja ei mennyt, kun ei saanut neuvoteltua riittävän kovaa suojaa kalastukselleen ja koska turvallisuuspoliittinen sateenvarjo oli Naton kautta jo hankittu.”
Eli siis kansallinen etu painoi vaakakupissa enemmän.
“Sveitsi ei liittynyt, kun ei ole liittynyt koskaan mihinkään muuhunkaan, YK:honkin vain niukalla äänestystuloksella vasta vuonna 2002.”
Eivätkä taida sveitsiläisetkään katua ulkopuolelle jäämistään?
“Mistä jäävät paitsi? mahdollisuudesta osallistua päätöksentekoon, vaikka käytännössä ovat mukauttaneet politiikkansa ja taloutensa muuhun Eurooppaan.”
Mitähän hyötyä Suomelle on ollut tästä “osallistumisesta päätöksentekoon”? Entä mitä tarkoittaa politiikan ja talouden mukauttaminen muuhun Eurooppaan?
toukokuu 14th, 2009 at 23:59
Talouden ja poluitiikan mukauttaminen tarkoittaa sitä, että keskeinen lainsäädäntö ja talouden toimintatavat on molemmissaa maissa vapaaehtoisesti harmonisoitu unionin kanssa. Kovin suuria kulttuurishokkeja ei eu-kansalaiselle tule kummassakaan mainituista maista.
Suomelle on ollut päätöksentekoon osallistumisesta se hyöty, että kuulumme nykyään itsestään selvästi ja tunnustetusti läntisen Euroopan maiden joukkoon. Kekkoslovakian aikana luulimme kuuluvamme, mutta meitä ei todellisuudessa laskettu joukkoon. Mielestäni perin konkreettinen perustelu, jonka puuttumista on telaketjuin testattu.
toukokuu 15th, 2009 at 20:34
Niin kuin Haavikko kirjoitti, yhteisten päätösten pöydän alla Soome makaa. Mietin olisiko jossain tapauksissa olla hienompi olla noitten pöytien ulkopuolella, missä päätetään asioista, jotka koskevat meitä kaikkia. Hyvä keino: lasketaan napamiesen pätevyysvaatimuksia, elintaso on jo laskenut.
toukokuu 15th, 2009 at 20:59
“Talouden ja poluitiikan mukauttaminen tarkoittaa sitä, että keskeinen lainsäädäntö ja talouden toimintatavat on molemmissaa maissa vapaaehtoisesti harmonisoitu unionin kanssa. Kovin suuria kulttuurishokkeja ei eu-kansalaiselle tule kummassakaan mainituista maista.”
Näinhän se on ja pitää olla. Vapaakauppa-alueella pitää olla yhtenäinen kauppapolitiikka. Mutta miksi Suomessa sahataan rekkojen lavat kapeammiksi ja Voimariinit muutetaan Oivariineiksi? Käsittääkseni Norjassa ja Sveitsissä näin ei ole tehty. Jossain siis mättää. Miksi pitää harmonisoida sellaista minkä harmonisointi ei ole tarkoituksenmukaista?
“Suomelle on ollut päätöksentekoon osallistumisesta se hyöty, että kuulumme nykyään itsestään selvästi ja tunnustetusti läntisen Euroopan maiden joukkoon.”
Näin minäkin haluaisin uskoa, mutta valitettavasti paljon maailmalla matkustaneet tietävät kertoa ihan muuta. Esim. Britanniassa Suomea pidetään jonkinlaisena puoliryssänä, jossa votka virtaa, balalaikka soi ja hapankaali löyhkää. Eikä asiaa paranna yhtään poliitikkojemme ylläpitämä myytti Suomesta suurena venäjäntuntijana. Viimeksi ulkoministeri A Stubb mainosti Suomea USA:n vierailullaan venäjäntuntijana. En ymmärrä.
“Kekkoslovakian aikana luulimme kuuluvamme, mutta meitä ei todellisuudessa laskettu joukkoon. Mielestäni perin konkreettinen perustelu, jonka puuttumista on telaketjuin testattu.”
Kekkonen ainakin varjeli maamme taloudellista ja sitä myöten poliittista riippumattomuutta. YYA-vuosina riippumattomuuttamme puolustettiin parhaiten integroimalla Suomi taloudellisesti Länsi-Eurooppaan EEC-vapaakauppasopimuksella, jota Neuvostoliitto vastusti, mutta jonka Kekkonen runnoi läpi.
toukokuu 17th, 2009 at 18:20
Kiitos veli Olaville säilän taittelemisesta. Kehää on kierretty ja kannat ovat kai käyneet selviksi, enkä kärtä itselleni viimeistä sanaa. En tiedä, täyttikö tämä keskustelun tunnusmerkistöä, kumpikaan kun tuskin otti vastaan paljonkaan toiselta, omaa kantaa sen sijaan tarjoutui tilaisuus vahvistaa. Sivistynyttä väittelyä kumminkin, se on aina virkistävää. Toivottavasti voimme Kannussa taas joskus jostain asiasta iskeä yhteen. Toivoisi myös, että lähestyvissä EU-vaaleissakin koetettaisiin pysyä enimmäkseen asiassa.