3.5.2009

Ruokaa – eikä muuta

oolannin-ranskiksetHuomasin eilisestä Hesarista mielenkiintoisen elintarvikeilmoituksen. Sen tekstissä luki: Sisältää 94% puhdasta perunaa ja 6% terveellistä rypsiöljyä. Eikä mitään muuta.

Tekstin perässä tähdellä* ohjattiin lukemaan: ei e-koodeja, ei säilöntäaineita, ei suolaa, ei kolesterolia, ei laktoosia, ei pähkinää, ei makeutusaineita, ei väriaineita eikä gluteenia.

Siinä mainostettiin pakastettuja Oolannin uunirapeita ranskalaisia. Mitä ihmettä! Ranskalaisethan ovat roskaruokaa, pahimmista pahinta. Pitäisikö pakkauksen kyljessä olla vielä rypsiöljyembleemin lisäksi toinen Pekka Puskan kuvalla varustettu lätkä, jossa lukee: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suosittelee?

Noh – ei yksi pääsky kesää tee, mutta oma arvonsa ilmiönä tuolla mainoksella on. Tuommoisia toivoisi näkevänsä enemmän. Yhä useammat kuluttajat seuraavat muiden pakkausmerkintöjen ohella tuoteselosteeseen kirjattuja lisäaineluetteloja. Ja se on hyvä asia. Harmillista taas, että se valtaisa joukko, joka yleensä hakee vain rasvaprosenttia, kevyt- tai light –merkintää, yleensä vähät välittää lisäaineluetteloista. Mistäkö muka sen tiedän? Siitä, että kevyttuotteiden keveys rakentuu halpojen lisäaineiden varaan. On halvempaa tehdä kevyttä kuin aitoa. Ja siitä saa paremman hinnan.

Valmisruokaa pidetään suomalaisena ilmiönä, peräti keksintönä. Suomessa syödään vähemmän pakasteita kuin muualla Euroopassa. Pakasteiden syömisessä olemme siis kehitysmaa. Vai olemmeko me kehittyneempiä kun syömme valmisruokaa? Vähemmillä lisäaineilla pääsisimme kun söisimme enemmän pakasteita.

Paras vaihtoehto on aito tuore ruoka. Semmoistakin kaupasta löytyy, helpoimmin vihannes-, liha- ja leipäosastoilta. Mutta tarkkana niilläkin on oltava.

7 kommenttia “Ruokaa – eikä muuta”

  1. jams:

    Monet tosiaan hakee sitä “keveyden” merkintää eikä tule ajatelleeksi, että se keveys tarkoittaa monesti käsittämättömän epäaitoa tavaraa.

  2. JEL:

    Kevyttuotteista samaa mieltä. Tämän päivän TS:ssä oli saman firman muusimainos. Ei ole kuulemma yhtään E:tä. Ei edes mainoksessa. Nyt siis yksi valmistaja hakee kilpailuetua aitoudella ja valistaa kuluttajia samalla. Lisää näitä! Koska muut heräävät?

  3. Mike Pohjola:

    Varmaan tuttua tekstiä mainosmiehelle, mutta tässä kuitenkin asiaan liittyvä pieni artikkeli: http://blogs.chron.com/sciguy/archives/2009/05/post_82.html

  4. taimi:

    En ikinä katso, onko rasvaa,puhdasta itse voissa paistettu, ihanaa saunapalvia,sitä olen koko elämäni syönnyt. Kotona sika kasvatettu, sunassa palvattua.
    76 vuotiaaksi aika terveenä elänyt, vieläkin työtä paiskin.
    Seuraan ihmisiä, sitä lesettä ja jukurtteja, en ikinä
    eikä ne silti ole sen terveenpiä,ei syödä perunoita
    ei toimi vatsa. Täytyy kuunnella omaa kroppaa.
    Syö vähemmän,kunnollista, ja polta liikunnalla ja hyvällä mielellä,

  5. Rauli Rohila:

    Onko tämä monen “vihaama” Ruotsi taas edellä meitä? Dagens Nyheter-lehden mukaan maassa on voipula. Kerma ja rasva ovat haluttua tavaraa. Kevyttuotteiden aika on naapurissa ohi.
    Tuleeko tämä ihme joskus tänne Suomeen? No tietysti. Niin on tehnyt kirjapainotaito, kristinusko ja moni muu asia. Ruotsin kautta ensin Turkuun ja siitä sitten pidemmälle!
    Ihan toiseen ihanuuteen. Vappuna radiossa aamupäivällä joku kala-asiantuntija Kuikka esitelmöi ihan asiallisessa ohjemassa, ettei silakkaa saisi syödä kuin kerran kuukaudessa. Oli se sitten vaikka pilaa, ohjelmamuoto oli uskottavan tuntuinen. Ei hyvä. Iltapäivällä joku ruoka-alan ihminen kehoitti syömään kalaa vähintään kaksi kertaa viikossa.
    Kun vielä muistaa sen, ettei norjalaista lohifilettä pidä ostaa ja että kirjolohta ei pidä käytttää, koska sen kasvattaminen saastuttaa vesialuetta. Made on keväällä matoinen ja mutainen. Lahnakin maistuu mudalta jne.
    Syökäämme siis mediakeittoa, se on kevyttuotteista valmistettua raskasta herkkua!

  6. uus´maalainen:

    Terve Kannunvalajat & Co.

    Vilkuilkaa arvoistanne kuukauden ruokablogi -seuraajaa
    Jokapäiväistä leipää…

  7. Julia:

    Kalasta puheen ollen Euroopan unionin komissio käynnisti vapaun alla keskustelun unionin kalastuspolitiikan täysremontista (heh heh). Tilanne on se, että valtamerten kalakannat ehtyvät nykymenolla: liian paljon aluksia ja liian vähän kalaa. Ranskalaiset kalastajat eivät oikeastaan vaatineet taannoin lisäkiintiöitä vaan jostain lisää veronmaksajien kustantamia tukiasia.

    Kysyntää voi tyydyttää makean veden kalanviljelyllä, mutta ongelmana ovat kalajauhon toistaiseksi epäonnistunut korvaus kasviperäisellä proteenilla ja Rohilankin mainitsema ympäristökuormitus. Fyrkkaa myös suomalaiseen tutkimukseen, vettä täältä löytyy kyllä.

Jätä vastaus